Lue keskustelun säännöt.
Voi kun saisi takaisin edes palasen sitä fiilistä mikä oli nuorena
09.10.2024 |
Kaikki oli auki. Se into ja uteliaisuus. Tunteet ylipäätään. Onhan näin alle nelikymppisenä edelleenkin mahdollista vaikka mikä, mutta kaikki on niin laimeaa. Olen aloittanut vaikka mitä uusia juttuja tänäkin vuonna, mutta ne tuntuu tylsältä suoritukselta.. Mistä löytäisin vielä sitä intoa. Sellaista tunnetta kun ei meinaa pysyä nahoissaan kun miettii tai odottaa jotain. Nuorena jaksoi painaa viikot täysillä koulua tai töitä ja vapaapäivinä nautti täysin siemauksin kun sai harrastaa ja rentoutua. Nyt vaan jokainen päivä on yhtä tasapaksu.
Kommentit (49)
Antauduitko nuorena myös seksiin hauskojen ja komeiden poikien kanssa... 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kuvaamasi olo väsymyksen ja stressin takia. Saatko nukuttua tarpeeksi ja onko unenlaatu hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä tietenkään voi koko elämää tuntea samoin. Sä kasvat. Et sä pienenä lapsena myöskään ajatellut ja kokenut asioita samoin kuin teininä.
Joo mutta jos elän vielä yli 40 vuotta, onko tää loppuaika sitten tällaista? :D
Jossain vaiheessa kuule ilon tunne tulee esim. siitä, kun pääsee sairaalasta kotiin. Tää on tätä.
Tympii tämä palsta kun kirjoittaa ihan hyvän kirjoituksen teille ja se jääs sitten johonkin 'jumiin'! Niitä ei sitten kait julkaistakaan koskaan!
Muistan kanssa hyvin millainen fiilis oli kun tuntui että elämä on edessä ja vaikka mitä mahdollisuuksia. Ja se kun ihastui eikä voinut muuta ajatella. Ei niitä tunteita vaan saa takasin, kaikki on nykyään todella tasapaksua. :'( T. Viiskymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä tietenkään voi koko elämää tuntea samoin. Sä kasvat. Et sä pienenä lapsena myöskään ajatellut ja kokenut asioita samoin kuin teininä.
Joo mutta jos elän vielä yli 40 vuotta, onko tää loppuaika sitten tällaista? :D
Se on ikäkriisi, hetken kaikki on vähän valjua ja vaikeaa ja sitten taas helpottaa...
Vierailija kirjoitti:
Tympii tämä palsta kun kirjoittaa ihan hyvän kirjoituksen teille ja se jääs sitten johonkin 'jumiin'! Niitä ei sitten kait julkaistakaan koskaan!
Samaa mieltä kirjoita asiallinen kommentti lähetä,vastaus on .............ei löydy,koska joku on mielensäpahoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa, mutta toisaalta vähän vanhemmalla iällä on taas sitten tullut tilalle erilainen nauttiminen elämästä. Asiat eivät ole niin pinnallisia, vaan osaa tunnelmoida, fiilistellä ja rauhoittua. Kiinnostua erinäisistä asioista, jotka eivät nuorena kiinnostaneet pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Aivot palkitsevat uusista kokemuksista + ovat kitsaampia välittäjäaineiden vapauttamisen suhteen vanhempana. Tämän lisäksi mm. sukupuolihormonit ovat tietty alemmalla tasolla ja elimistö yleisesti raihnaisempi. Vain päihteiden avulla voi saada edes hetkeksi saman tai jopa paremman fiiliksen kuin nuorena.
Pitäs saada dopamiinitasoa nostettua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-kouluun tai päiväkotiin töihin niin johan alkaa lapsettaa
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuna lisään tähän, että kun ei enää ihastu kehenkään! Aiemmin se toi pientä jännitystä elämään, kun oli aina välillä ihastunut johonkin.
Sama tavallaan vaikkakin nyt joku aika sitten havahduin tajuamaan, että mä olin oikeasti aivan hurjan ihastunut erääseen mieheen jolle en koskaan saanut kerrotuksi _ainakaan suoraan_ tunteistani. Ajoitus oli todella väärä ja tilanne sellainen, että pölyn piti antaa laskeutua ja muutenkin antaa ajan hieman kulua eli menin tyhmänä ajattelemaan muiden tunteita ja hoitaa asian hienovaraisesti. Sitten kävikin niin, etten enää tavannut tätä miestä missään eli elämät lähtikin ihan yhtäkkiä eri suuntiin eikä tuollainen vaihtoehto ollut tullut edes mieleeni.
Sitten oli pakko vaan unohtaa. Ja unohdinkin reilun 20 vuoden ajaksi kunnes se nyt sitten noin vuosi sitten jostain rysähti kaikella voimalla mieleen ja eihän se ihastuskaan mihinkään ollut kadonnut vaan sen kanssa tässä sitten kärvistelen. Pahinta on, että ainakin näin itsekseni kuvittelen ja oletan, että tuon kyseisen miehen kanssa olisin hyvinkin voinut saada sen kaiken mitä olisin elämältäni halunnut ja mitä ilman olen jäänyt. Tai no, ainakin mahdollisuuden sen kaiken saamiseen.
Nyt sitten riudun ihastuksessani, välillä suren ja välillä katkeroidun. Sitten suunnittelen ja mietin, että millä konstilla voisin häneen vielä törmätä. Välillä taas ajattelen että parempi olla keikuttamatta venettä ja että on parempikin, ettei myöskään tulla ikinä enää kohtaamaan mutta sitten taas suunnilleen halaan tyynyä haaveillen että olisin tämän miehen kanssa. Me siis ei ikinä muuta kuin juteltiin, pidettiin käsistä kiinni, halattiin ja yksi nopea pusu vaihdettiin ja näitä mä sitten fiilistelen surkeana.
Että joo. Ei ole sitten tämä ihastuminenkaan ihan herkkua enää vaikka harvinaista onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä tietenkään voi koko elämää tuntea samoin. Sä kasvat. Et sä pienenä lapsena myöskään ajatellut ja kokenut asioita samoin kuin teininä.
Joo mutta jos elän vielä yli 40 vuotta, onko tää loppuaika sitten tällaista? :D
Jossain vaiheessa kuule ilon tunne tulee esim. siitä, kun pääsee sairaalasta kotiin. Tää on tätä.
Niinpä. Mihin ihmeeseen se elämä oikein meni ja katosi? Ja milloin tämä tapahtui?!
Emigrera så får du energin tillbaka då allt är nytt och spännande. Dessutom har du egna pengar att röra dig med.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on pakko jotenkin koittaa palata TÄHÄN HETKEEN, NYT hetkeen, eli läsnäoloon ja sen voimaan.
Sen takia nuorena kaikki oli niin siistiä, koska nuorena ihminen on LÄSNÄ siinä hetkessä missä se on.
Me aikuiset, me ei tulla ikinä saamaan sitä tunnetta takaisin, koska me eletään aina siellä vanhassa.
Se on ihan helvetin vaikeaa oikeasti päästä pois sieltä ja tarttua kiinni NYT hetkeen, mä tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Mut se on se ongelma, me ei olla läsnä enää.
Mä just alotin kuuntelee Echart Tollen The Powe Of Now ihan vaan muistuttaakseni itseäni myös tästä asiasta.
Ehkä tässä hetkessä ei vain halua olla? Sitä on turrutettu oma mieli, jotta selvitään päivästä toiseen.
Mulla on mennyt päinvastoin, 'holtiton nuoruus' jatkui kokemattomalla klopilla varsin myöhään. Toki seksisuhteet, bilettäminen ym. antoivat kovempia kiksejä kuin nykyään, mutta elämä muuten on ollut paljon laadukkaampaa 40 ikävuoden jäkeen, raha-asiat erittäin paljon paremmalla tolalla kuin nuorena, ei parisuhde- ja erodraamoja, työasiat kunnossa jne.
Kaikkein suurin ero on kuitenkin kypsyydessä, kaikki ei mene heti tunteisiin, osaan pitää joskus jopa turpani kiinni silloin kun se todella kannattaa jne. Helpottaa niin paljon elämää. Aikansa kutakin ja nyt mennään näillä.
Juon joka päivä kaljaa, vaikka käyn töissäkin. Elämä on eletty ja tylsää. Ainoa tärkeä asia on laskea, että yön tunnit riittää kaljasta selviämiseen aamuksi. m39
60 ja 70-luku valitettavasti meni.
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuna lisään tähän, että kun ei enää ihastu kehenkään! Aiemmin se toi pientä jännitystä elämään, kun oli aina välillä ihastunut johonkin.
Tää on musta se isoin ongelma 😀 Ja hei mikä ilon aihe kun sitten ihastuin ja rakastuin tossa vuosi sitten, nyt suhteessa tämän kohteen kanssa ja edelleen samaa nuoruuden jännittävää fiilistä joka päivä. Matkustetaan ja juodaan viiniä yhdessä ja tietty seksiä. Mutta joo, tiedän todellakin tunteen kun tätä ennen mentiin 15v niin etten kenestäkään edes etäisesti kiinnostunut. N44
Vierailija kirjoitti:
Päihteet piristää, kokeile vaikka.
Kokeile vaikka helmeilevää omenaviiniä lämpimänä, vieläkö lentää yrjö 2m päähän. *
Onks se siis tää? https://www.facebook.com/yleareena/videos/siskonpeti-l%C3%A4sn%C3%A4olo…