Uskaltaako asuntolainaa ottaa, jos on pysyvä sairaus (luokkaa MS-tauti)?

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyt lyhentämään asuntolainaa esim. 5 vuotta, saat myytäessä asunnosta paljon enemmän kuin asuntolainaa on jäljellä. Kasvukeskuksissa ainakin on tämä etu.

 

Paras tilanne on se, että ehdit saada itsellesi velattoman omistusasunnon, missä on pieni vastike. Ei sitten tarvitse kituutella jatkuvasti kohoavan vuokran kanssa.

Ei ole enää. Juuri kiinteistövälittäjä sanoi, että myös isoissa kaupungeissa hinnat on tapissa, vaikka ihmiset muuta kuvittelevat.

Totta kai voit ottaa. Itselläni juurikin MS-tauti, enkä edes ajatellut koko asiaa, kun otin isohkon asuntolainan. Ajatuksena toisaalta itselläni oli koko ajan, että tämä ei ole loppuelämäni koti, vaan lapsiperheen koti, ja kun lapset lentävät pesästä seuraavan kymmenen vuoden sisällä, niin vaihdan pienempään. Pankissa ei terveystietoja kyselty, tuloista he olivat kiinnostuneet. 

Kun itse sain diagnoosin, niin mieleeni jäi lääkärin vakavasti sanomana, että älä jätä elämättä sairauden takia: Hanki lapsia, etene uralla, opiskele, matkustele, mitä ikinä... MS-tauti ei ole tekosyy jättää mitään tekemättä. 

Tätä neuvoa olen koittanut noudattaa. MS-tauti on sairaus, joka etenee ja oireilee tosi yksilöllisesti eri ihmisillä, ja siihen kehitetään jatkuvasti parempia ja parempia lääkkeitä, ehkä aika pian lääke, joka pysäyttää koko sairauden. Elä siis, äläkä liikaa mieti sairauttasi!   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla harvinaisempi reuma ja pohdin ihan samaa. Nyt on hyvä vaihe, mutta mitä jos iskee huono vaihe?

En antaisi sairauden määrittää elämää noin paljon. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta ei voi koko ajan himmailla ajattelemalla "mitä jos". 

Jaa-a. Aina se sairaus ei kysele, vaan se ihan määrittää. Minun kohdallani on ollut näin. Sen ehdoilla on ollut pakko elää, koska muutoin olisi kuollut - olisihan sekin toki ollut vaihtoehto. On aika kliseistä sanoa, että älä anna sairauden määrittää elämääsi. Jos diagnoosina on sairaus, joka aika todennäköisestikin johtaa liikuntarajoitteisiin, ja jossakin tapauksessa paljon paljon pahempaankin, on ennakointi ja tietynlainen himmailu silkkaa viisautta,

No reumasairauksiin on nykyään hyvin tehokkaat lääkkeet ja koko ajan tulee uusuakin. Liikuntarajoite taas ei välttämättä tarkoita mitään työkyvyttömyyttä. Toisekseen nyt oli kyse asunnosta eikä mistään isosta riskistä, tyyliin lähdenpä kouluttautumaan maksullisesti fyysiseen ammattiin ja otan koulutusta varten velan. Asunnon voi myydä jollei se ihan syrjäseudulla ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla harvinaisempi reuma ja pohdin ihan samaa. Nyt on hyvä vaihe, mutta mitä jos iskee huono vaihe?

En antaisi sairauden määrittää elämää noin paljon. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta ei voi koko ajan himmailla ajattelemalla "mitä jos". 

Jaa-a. Aina se sairaus ei kysele, vaan se ihan määrittää. Minun kohdallani on ollut näin. Sen ehdoilla on ollut pakko elää, koska muutoin olisi kuollut - olisihan sekin toki ollut vaihtoehto. On aika kliseistä sanoa, että älä anna sairauden määrittää elämääsi. Jos diagnoosina on sairaus, joka aika todennäköisestikin johtaa liikuntarajoitteisiin, ja jossakin tapauksessa paljon paljon pahempaankin, on ennakointi ja tietynlainen himmailu silkkaa viisautta,

No reumasairauksiin on nykyään

Ihan ohis, mutta kun katsellut vaikkapa Saija Varjuksen ms-taudin etenemistä, niin ei hyvältä näytä. Ja hänelle uusimmat lääkkeet käsittääkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla harvinaisempi reuma ja pohdin ihan samaa. Nyt on hyvä vaihe, mutta mitä jos iskee huono vaihe?

En antaisi sairauden määrittää elämää noin paljon. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta ei voi koko ajan himmailla ajattelemalla "mitä jos". 

Jaa-a. Aina se sairaus ei kysele, vaan se ihan määrittää. Minun kohdallani on ollut näin. Sen ehdoilla on ollut pakko elää, koska muutoin olisi kuollut - olisihan sekin toki ollut vaihtoehto. On aika kliseistä sanoa, että älä anna sairauden määrittää elämääsi. Jos diagnoosina on sairaus, joka aika todennäköisestikin johtaa liikuntarajoitteisiin, ja jossakin tapauksessa paljon paljon pahempaankin, on ennakointi ja tietynlainen himmailu silkkaa viisautta,

<

 

Liikuntakyvyn menetyksen lisäksi lähes sokeutunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla harvinaisempi reuma ja pohdin ihan samaa. Nyt on hyvä vaihe, mutta mitä jos iskee huono vaihe?

En antaisi sairauden määrittää elämää noin paljon. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta ei voi koko ajan himmailla ajattelemalla "mitä jos". 

Jaa-a. Aina se sairaus ei kysele, vaan se ihan määrittää. Minun kohdallani on ollut näin. Sen ehdoilla on ollut pakko elää, koska muutoin olisi kuollut - olisihan sekin toki ollut vaihtoehto. On aika kliseistä sanoa, että älä anna sairauden määrittää elämääsi. Jos diagnoosina on sairaus, joka aika todennäköisestikin johtaa liikuntarajoitteisiin, ja jossakin tapauksessa paljon paljon pahempaankin, on ennakointi ja tietynlainen himmailu silkkaa viisautta,

<

Eteneminen ei ole samanlaista kaikilla. Sukulaisellani todettiin MS kolmikymppisenä. Hän on nyt 65, hyvässä kunnossa, juuri eläkkeelle jäämässä ja pystynyt tekemään täyden työuran.

Ihan ohis, mutta kun katsellut vaikkapa Saija Varjuksen ms-taudin etenemistä, niin ei hyvältä näytä. Ja hänelle uusimmat lääkkeet käsittääkseni.

Saija Varjus on sairastunut vuonna 1998 eli 26 vuotta sitten. Ei hänen elämänsä ole ollut kovinkaan kauan sellaista kuin se on nyt. Eli ei todellakaan kannata heittää kirvestä kaivoon heti kun saa diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla harvinaisempi reuma ja pohdin ihan samaa. Nyt on hyvä vaihe, mutta mitä jos iskee huono vaihe?

En antaisi sairauden määrittää elämää noin paljon. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta ei voi koko ajan himmailla ajattelemalla "mitä jos". 

Jaa-a. Aina se sairaus ei kysele, vaan se ihan määrittää. Minun kohdallani on ollut näin. Sen ehdoilla on ollut pakko elää, koska muutoin olisi kuollut - olisihan sekin toki ollut vaihtoehto. On aika kliseistä sanoa, että älä anna sairauden määrittää elämääsi. Jos diagnoosina on sairaus, joka aika todennäköisestikin johtaa liikuntarajoitteisiin, ja jossakin tapauksessa paljon paljon pahempaankin, on ennakoint

 

Ei tietenkään ole, ja tätä on montaa sorttia. Sen varaan ei kuitenkaan voi enää diagnoosin jälkeen laskea, että pahenemisia ei tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ohis, mutta kun katsellut vaikkapa Saija Varjuksen ms-taudin etenemistä, niin ei hyvältä näytä. Ja hänelle uusimmat lääkkeet käsittääkseni.

Saija Varjus on sairastunut vuonna 1998 eli 26 vuotta sitten. Ei hänen elämänsä ole ollut kovinkaan kauan sellaista kuin se on nyt. Eli ei todellakaan kannata heittää kirvestä kaivoon heti kun saa diagnoosin.

Ei, mutta varautua tulevaan. Kuten haastatteluista voi lukea, on tuosta ajasta jo puolet käyttänyt rollaattoria/pyörätuolia ajoittain. Sitä en tiedä milloin näkö lähti radikaalisti huononemaan.

Sanoisin, että jos ostat asunnon muuttovoittoalueelta, niin anna palaa. Saat asunnon myytyä, jos tulee tarvis. Ja voihan tuo tarve tulla muustakin syystä kuin sairauden takia.

Komppaan kuitenkin tuota esteettömyysasiaa. Etsi sellainen koti, jossa voisit elää esim. liikuntarajoitteen kanssa tai jos jaksaminen olisi sellainen, ettet selviydy pihatöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla harvinaisempi reuma ja pohdin ihan samaa. Nyt on hyvä vaihe, mutta mitä jos iskee huono vaihe?

En antaisi sairauden määrittää elämää noin paljon. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta ei voi koko ajan himmailla ajattelemalla "mitä jos". 

Jaa-a. Aina se sairaus ei kysele, vaan se ihan määrittää. Minun kohdallani on ollut näin. Sen ehdoilla on ollut pakko elää, koska muutoin olisi kuollut - olisihan sekin toki ollut vaihtoehto. On aika kliseistä sanoa, että älä anna sairauden määrittää elämääsi. Jos diagnoosina on sairaus, joka aika todennäköisestikin johtaa liikuntarajoitteisiin, ja jossakin tapauksessa paljon paljon pahempaankin, on ennakointi ja tietynlainen himmailu silkkaa viisautta,

No reumasairauksiin on nykyään

Ei kannata kommentoida, että kaikkiin sairauksiin on hyvät lääkkeet. Kaikilla nekään ei auta. Tiedän esim. monta migreeniä sairastavaa, joilla parhaatkaan uudet ja biologiset lääkkeet ei toimi. Kaikille ei siis lääkkeistä ole apua. Ap tuskin on täysin vuodepotilas, koska tuskin silloin asunnon ostamista miettisi.

Olen ottanut asuntolainaa, vaikka MS, ja yksin otin lainan. Takasinmaksuturvaa en saanut. Sitten myin asuntoni, kun kyllästyin omistusasumisen sitovuuteen. Onneksi, koska sittemmin jäin tkeläkkeelle (54 v), kun työkyky aleni. Olisi ollut vielä lainasta maksettavaa 7 vuodeksi ja tulot kuitenkin aleni merkittävästi. Jäi kuitenkin käteen hyvät säästöt, lainojen maksun jälkeen. Nyt voi nauttia vuokra-asumisen huolettomuudesta ilman rahahuolia. Mutta vastaus kysymykseesi, voitko myydä asuntosi. Tietenkin voit, kuka sen sen kieltää?