Lue keskustelun säännöt.
Yäk, että inhoan miestäni.
12.09.2008 |
Inhoan sitä, että se istuu haisevana sohvalla. Pitää kotona 2 viikkoa samoja kuteita, sisällä ja pihatöissä. Pesee tosi harvoin hampaita ja usein ei "jaksa" hikisen päivän jälkeen pestä itseään. Hiukset on aina suttuiset ja ylipitkät, 2-3 katson harvaa, harittavaa parransänkeä. Kunnes joku miehen ystävä on tulossa kylään, jolloin mies ajaa parran pois. Sitten se menee haisevilla ryysyillä sängynpohjalle makaamaan ja huutelee sieltä "ala tulla jo", "meillä ei ole koskaan seksiä", "et koskaan halua just kun minä haluan".
Inhoan sitä, että se työpäivän päätteeksi tulee iltapäivällä kotiin. Juuri kun lapset heräävät päiväunilta, saan kuunnella valitusta kun ei ruoka ole valmis. Sitten se alkaa HETI vääntämään sitä ruokaa, vaikka tietää että laittaisin kuitenkin ruoan, lasten rytmissä. Ja sitten alkaa moukuminen, kun väsyttää. Tuota kuuntelen iltaan asti, kunnes lapset saamme nukkumaan. Sitten miestä ei enää väsytäkään vaan katselee televisiota vaikka aamuyöhön saakka.
Inhoan sitä, että se kyseenalaistaa haluni laittaa asuntoamme tai asunto on miehen nimissä. Mitään en voi ostaa tänne tai yrittää laittaa. Kaikkiin ehdotukseen tuijottaa ensin suu auki 5 minsaa, sitten kysyy miten niin lähdet ostamaan. no et ainakaan tuollaiseen rahojasi laita, mihin lapset laitat, ei sitä kaappia tarvitse kun sain naapurilta hyvän kaapin. Kaappi on kyllä maannut jo 2 vuotta kesät talvet ulkona, rikki ja vaikka mitä. Mutta kyllä mies sen aikoo kunnostaa. Ei just nyt, mutta sitten kun ehtii.
Inhoan sitä, että se kyseenalaistaa normaalin siivouksen. Meillä ei saa imuroida illalla eikä tarvitse siivota, ainakaan silloin kun mies on kotona. Miestä ärsyttää, kun se ei silloin kuule television ääntä. Joudun aina tekemään kaiken mahdollisen miehen työpäivän aikana, ettei vain häiriinny. Inhoan sitä, että se ei edes pidä siitä että pidän itseni kunnossa. Pukeudun sieviin vaatteisiin, käyn kampaajalla, laitan hiukka meikkiä kun lähden vaikka kauppaan. Miehen mielestä se on vain tyhjää itsensä sotkemista.
Inhoan sitä, kun se korjaa jollekin jotain pihalla. Monta kuukautta työkalut sitten on levällään pitkin poikin, kunnes tarvitsee johonkin jotain ja alkaa valitus "mihin olet taas laittanut sen ja sen". Enää en laita tavaroita paikalleen. Katson vain supertarkasti lasten perään, etteivät ota sahaa, kirvestä, puukkoja, meisseleitä, etteivät koske öljyasioihin, polttoaineastioihin yms. Ja inhoan sitä, että metsästys alkoi ja nyt joudun vahtimaan sisälläkin lapsia extrahyvin. Mies kun haluaa jättää aseet ja panokset siihen, mistä hän ne helpoiten saa. Eli kaikki roikkuu kuukausia esillä, eteisen nurkassa, lattioilla yms.
Inhoan, inhoan, inhoan.....
Kommentit (27)
Mutta ap:n viestistä ei välity sitä kuvaa, että hän edes on tullut ajatelleeksi tehdä liitolleen jotain; kartottaa miehen halua siihen ja tehdä töitä toimivan parisuhteen hyväksi.
Ap on vaan hiljaa hyväksynyt, että tätä tämä nyt "lasten takia" vaan on. Ei sen pidä olla.
-9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli ihan siisti ja huomioonottava, mutta lasten myötä unohtanut itsensä eikä yritäkään tehdä mitään asian hyväksi.
vaikuttaa omalla käytöksellään toiseen osapuoleen. Kukaan ei saa riitaa syntymään yksin, vaan aina siihen tarvitaan se toinenkin osapuoli.
vuosien aikana, jotta miehestä on tullut tuollainen?
vaikuttaa omalla käytöksellään toiseen osapuoleen. Kukaan ei saa riitaa syntymään yksin, vaan aina siihen tarvitaan se toinenkin osapuoli.
Kaverini mies on juuri sellainen. Keksii ihan älyttömistä aiheista riidan, ja sillä varjolla lähtee kapakkaan. Kaverini myös itse tiedostaa sen ja kärsii asiasta. Ei siitä sen enempää. Mutta että riidan voi kehittää yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä alko-ongelmia, ovat pahimpia kynnysmattoja. Sitten itketään vanhana kuinka elettiin huonossa suhteessa vuosia lapsien takia, syyllistetään ehkä juuri lapset. Ja ne lapset oikeesti toivoivat että vanhemmat olisivat eronneet. Että ei olisi ollut riitoja, ja äiti ja isä olisivat olleet iloisia ja onnellisia.
partaansa niin usein kuin seurusteluaikoina, vaan siihen, että ap sanoo INHOAVANSA miestään. Mitään hyvää ei omassa kumppanissa nähdä, rakkaus on kuollut, inhon tunne päällimmäisenä, kotona nalkutetaan ja kiristetään rahalla. Molemminpuoleinen kunnioitus, tukeminen ja rakastaminen puuttuu. Tällaisen kuvan sain ap:n perhe-elämästä...Ja se ei todellakaan ole mielestäni sellainen parisuhde ja perheilmapiiri, missä lasten on hyvä kasvaa! Olen vakaasti sitä mieltä, että jos liitto on kuihtunut jatkuvaksi toisen arvosteluksi ja INHOAMISEKSI, on lapsillekin parempi kaksi kotia, jossa ovat tyytyväiset ja iloiset vanhemmat ja ilmapiiri.
Ja ysillä muuten meneillään aikuisikänsä toinen parisuhde. Ensimmäinen suhde kesti ikävuodet 16-23 (tästä suhteesta siis lapsi) ja tämä toinen nyt ikävuodet 25-31, ja edelleen erittäin hyvinvoiva - toivottavasti loppuiän kestävä - suhde. Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että lapseni on ollut parempi kasvaa tässä perheessä ja ilmapiirissä, kuin siinä, jossa jatkuvasti tapeltiin, kyräiltiin, kilpailtiin ja kiristettiin. Minusta on aika alhaalla ne rimat, mihin perhe-elämän "onnistuminen" asetetaan, jos kaikki on ok niin kauan kun väkivaltaa ja juopottelua ei isän puolelta ole! Vanhempien henkinen pahoinvointi ja toistensa alistaminen rampauttaa lapset siinä missä fyysisenkin pahoinpitelyn näkeminen!
-9