Mies, miks olet jättänyt lähestymästä naista, vaikka merkit ihastumisesta on ollut molemminpuoliset?

Vierailija kirjoitti:

Minä häpeän itseäni niin paljon ja puuttuu rohkeus tyystin etten uskalla mennä juttelua pidemmälle. Mitä nainen sanoo sitten kun käy ilmi että olen lähes nelikymppinen neitsyt? Viimeksi minua lähestyvällä naisella oli lapsiakin. Tuskin hänkään olisi ollut ensitreffeillään valmis äitipuoleksi?

Olen saanut elämäni ja ulkomuotoni kuntoon ihan liian myöhään, eikä enää ikäluokassani ole yhtä kokemattomia naisia kuin mitä itse olen.

Olen eri, mutta ei kai sitä kenenkään tarvitse ensitreffeillä olla valmis isä- tai äitipuoleksi? Ihan samalla tavalla niin sinkkuäiteihin ja -isiin tutustutaan kuin muihinkin. Testataan, sopiiko elämät ja haaveet yksiin vai ei. Ihmisillä on turhaan pelkoja, että yh:n kanssa treffeillä käyminen on saman tien pallo jalassa. Ihan samalla tavalla niistä suhteista eroon pääsee kuin muistakin, jos ei homma toimi.

Tietysti jos on jo kättelyssä varma, ettei missään vaiheessa suhdetta tule hyväksymään kumppanin lapsia, niin silloin on viisainta jättää kokonaan väliin. Mutta ei sitä bonusvanhemman viittaa aleta ensitreffeillä kenellekään sovittelemaan, sitä on turha pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Mies, johon olen ihastunut, on naimisissa. En voi sen takia häntä lähestyä, vaikka luulen, että jotain ihastusta sielläkin suunnalla saattaisi olla ilmoilla.

Tässä tapauksessa aloitteen tekeminen jää miehelle. Eli jos päättäisi vaikka erota vaimostaan, niin hänen pitäisi sitten lähestyä mua. Minä en ala varattuja treffeille pyytämään, vaikka olenkin ihastunut palavasti.

Mielestäni toimit oikein eli vastuu aloitteesta on varatulla.

Kerrohan, haluaisitko ystävyyttä miehen kanssa, jos mies haluaisi (vain ystävyyttä)? Vai haluaisitko mieluummin katkaista kaikki yhteydet mieheen, jos romanttinen suhde ei olisi mahdollinen?

Minulla näet on sama tilanne, paitsi että olen tuo varattu mies. Haluaisin kuitenkin olla ystävä hänen kanssaan, mutta mietin että onko se väärin häntä kohtaan. Onko liian tuskallista hänelle, roikotanko hän löysässä hirressä? En tietenkään edes tiedä onko hän ihastu

Totta kai haluaisin olla ystävä, koska pidän hänestä ihmisenä todella paljon. Tuskin muuten olisin edes ihastunut, jos ei kyseessä olisi mielestäni ihana tyyppi, jonka seurassa on rento ja hyvä olo.

Mutta ei asiasta kai silloin tarvinne keskustella edes erikseen. Sitten jatketaan entisellä linjalla ja ollaan ystäviä ja työkavereita, kuten tähänkin asti.

Mutta mikä on oma motiivisi tuossa kuviossa? Ei ystävyys ole mitään löyhässä hirressä roikottamista ja jos muusta ei ole keskusteltu, niin silloin ystävälliset välit on aina se lähtöoletus. Rivien välistä ehkä vaikuttaa siltä, että onko sinulla kuitenkin itselläsikin jotain tunteita tai sitten nautit siitä, että toinen vaikuttaa ihastuneelta sinuun.

"

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Vaimoni on erittäin onnellinen, ehkä ne ovat enemmän minun tunteeni ja ajatukseni, jotka ovat väljähtyneet. Vaimo rakastaa minua enemmän kuin minä häntä. Kyllä minäkin häntä rakastan, mutta nykyisin enemmän ystävänä ja luotettavana kumppanina kuin rakastettuna.

Vaimoni luultavasti romahtaisi täysin. Viimeksi kesällä hän sanoi herkällä hetkellä, ettei haluaisi elää ilman minua. Se hetki oli hiukan kiusallinen, kun itse olin ja olen samaan aikaan ihastunut toiseen. Läheisyyttä ja seksiäkin meillä siis on, mutta minulla kummittelee koko ajan päässäni tämä ihastus.

Ja joka tapauksessa lapset joutuisivat kahden kodin loukkuun, enkä halua sitä heille. Eri asia olisi, jos riitelisimme tai yhteiselämä ei sujuisi, mutta kun se sujuu ja kaikki on sinänsä kunnossa.

En voi siis saada kaikkea. En voi saada ydinperhettä ja ihastustani. Ja pahimmassa tapauksessa menettäisin molemmat, jos rikkoisin perheemme ja suhteesta ihastukseni kanssa ei tulisikaan mitään."

Hyviä pointteja tässä kommentissa. Minusta tilanne tuntuu kuitenkin hieman epäreilulta vaimoasi kohtaan. Ehkä voisitte keskustella asiasta rehellisesti, että tunteet on sinun puolelta väljähtyneet ja miettiä voisiko asialle tehdä jotakin.

Muuten sinä elät elämääsi puolivaloilla järkiliitossa ja vaimo kulkee ruusunpunaiset lasit silmillä kuvitellen, että hänen tunteensa ovat molemminpuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Koska merkeillä ei ole väliä. Nainen ei uskalla itse lähestyä miestä, koska silloin ei voi sanoa käytöksensä olleen vain ystävällistä. Kun mies lähestyy häntä, niin nainen voi sanoa ettei tarkoittanut käytöksellään mitään. Naisella pitää aina olla pakoreitti jos rohkeus ei riitä sanomaan kyllä.

Herrasmies ymmärtää kyllä ja antaa naiselle sen pakoreitin :)

Ihastusta saattaa olla puolin ja toisin, mutta se ihastus ei nyt kuitenkaan välttämättä ole se unelmien nainen, joten tulee jätettyä väliin, kun en aidosti ole kiinnostunut. 

Ei tänä päivänä uskalla enää ketään lähestyä.

1. sillähän voi olla munat, vaikka näyttääkin naiselta

2. jos se on nainen niin olet äkkiä jollain seksuaalinen ahdistelu listalla, jos katsot sinne päinkään

Vierailija kirjoitti:

Ihastusta saattaa olla puolin ja toisin, mutta se ihastus ei nyt kuitenkaan välttämättä ole se unelmien nainen, joten tulee jätettyä väliin, kun en aidosti ole kiinnostunut. 

Minusta tämä on tavallaan reiluakin, ettei lähdetä leikkiin ollenkaan jos nähdään että toisella on enemmän tunteita kuin itsellä. Liian moni lähtee suhteeseen laimean ihastuksen varassa ja lopulta se umpirakastunut osapuoli romahtaa täysin. Reilumpi kaikille sanoa vaan kättelyssä, että kiitos mutta ei kiitos, kiinnostaa muttei niin paljon että tästä mitään tulisi. Kukaan täysillä rakastunut ei halua olla toisen laimea järkisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Mies, johon olen ihastunut, on naimisissa. En voi sen takia häntä lähestyä, vaikka luulen, että jotain ihastusta sielläkin suunnalla saattaisi olla ilmoilla.

Tässä tapauksessa aloitteen tekeminen jää miehelle. Eli jos päättäisi vaikka erota vaimostaan, niin hänen pitäisi sitten lähestyä mua. Minä en ala varattuja treffeille pyytämään, vaikka olenkin ihastunut palavasti.

Mielestäni toimit oikein eli vastuu aloitteesta on varatulla.

Kerrohan, haluaisitko ystävyyttä miehen kanssa, jos mies haluaisi (vain ystävyyttä)? Vai haluaisitko mieluummin katkaista kaikki yhteydet mieheen, jos romanttinen suhde ei olisi mahdollinen?

Minulla näet on sama tilanne, paitsi että olen tuo varattu mies. Haluaisin kuitenkin olla ystävä hänen kanssaan, mutta mietin että onko se väärin häntä kohtaan. Onko liian tuskallista hänelle, roikotanko hän löysässä hirressä? En tietenkään edes tiedä onko hän ihastu

Minä vastaisin varattuun ihastuneena, että kaikille osapuolille reiluinta olisi ottaa etäisyyttä jos et aio erota. On minusta myös puolisoa kohtaa väärin leikitellä ystävyydellä, jossa on seksuaalista jännitettä mukana. Täyttänee ihan henkisen pettämisen kriteerit. Ja tosiaan julmaa sitä kolmatta osapuolta kohtaan. Sinulle kevyttä piristystä päivään, jollekin toiselle ehkä oikeita syviä tunteita.

Oletettavasti parisuhteessa. Monet miehet haluavat salata sen, eli eivät käytä sormusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju vei kyllä viimeisenkin uskon suomalaisiin miehiin. Missä on oikeat itsevarmat miehet?

Suosittelen tutustumaan siihen miten ihmisen itsetunto ja -varmuus muodostuu. Se ei tosiaan ole mikään synnynnäinen ominaisuus.

On selvää, että monella miehellä (ja varmasti myös naisella) on sen verran paljon rankkoja kokemuksia taustalla, että he ovat menettäneet uskonsa sekä itseensä että myös muihin.

Muistakaa kohdella kunnioittavasti toisia, kun annatte pakit tai lopetatte suhteen! Jo pelkästään tällä olisi suuri vaikutus.

Kunnollinen mies ei heitä hanskoja tiskiin ja ala ruikuttamaan vaikka saisi huonot pakit.

Lapsellinen käänteispsykologinen vaikuttamisyritys. No sitten ei olla kunnon miehiä sinun( kaan) kriteerein. Niin yksinkertaista se on. 

Monessa viestissa valitetaan Metoota ja sitä että saa naiselta jonkun hyväksikäyttö syyteen. Jos sille linjalle lähdetään niin voihan se nainen keksiä syytteen vaikkei teillä olisi ollut yhtään mitään kontaktia. Riittää kunhan vaan tietää miehen nimen?

Menee tuo vainoharhaisuus monelta mieheltä täälläkin pikkuisen yli?

Vierailija kirjoitti:

Tunne oli yksipuolinen. Olit kaverivyöhykkeellä alusta asti.

Moni nainen erehtyy luulemaan kohteliasuutta ja hyviä tapoja joksikin suuremmaksi, jos mies on omaan makuun. SItten yleensä pettyvät tai jopa suuttuvat, kun eivät saa vastakaikua.

Olen samaa mieltä tästä. Ihastunut tulkitsee kiinnostukseksi tarvittaessa ihan kaiken mitä ihastuksen kohde tekee, niin miehet kuin naisetkin.

Jossain vaiheessa elämääni olin vähän flirtti työpaikalla ihan vain huvikseni, mutta lopetin sen, koska osa otti nuo tosissaan. Itselleni flirttaillaan usein, mutta ei ole tullut mieleenkään kuvitella, että joku puolituttu työkaveri oikein rakastuisi tuollaisen perusteella, koska ei itse ajattele niin. Se on vain toisen pientä ilahduttamista. 

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissa valitetaan Metoota ja sitä että saa naiselta jonkun hyväksikäyttö syyteen. Jos sille linjalle lähdetään niin voihan se nainen keksiä syytteen vaikkei teillä olisi ollut yhtään mitään kontaktia. Riittää kunhan vaan tietää miehen nimen?

Menee tuo vainoharhaisuus monelta mieheltä täälläkin pikkuisen yli?

Nähdäkseni Metoo:ta pelkää sama miestyyppi, joka piirittää kaupan kassoja ja kokee, että aloitteeksi kelpaa lähinnä kourinta ja että sitä pitäisi saada tehdä kelle tahansa. 

Minä jätin lähestymättä naista koska olisin rikkonut sillä pitkän liiton. Pahalta tuntui, mutta päästin suurehkon ihastuksen menemään. Siirtyi lopulta toiseen firmaan. Tunne vaikutti olevan molemminpuolinen heti alusta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös muutaman kerran ihmetellyt miksei miehet vaan pyydä vaikka kahville/ kalaan/ kävelylle kun molemmin puolin on selvää ihastumista ilmassa.

Yleensä petyn hieman, ajattelen että minussa olikin jotain vikaa jne. Sitten taas mietin uskallanko hymyillä enää ihmisille ollenkaan.

t. N 40+

Olen pyytänyt, mutta sittenpä ei vastatakaan, hymyillään vain. Ja jatketaan kiusoittelua. Kun tympäännyn tähän ja en ota enää kontaktia, loukkaannutaan.

 

Tuo kertoo siitä kuuluisasta kemiasta _tai siis sen puutteesta_ sekä siitä ettette ole samalla taajuudella vaan tulkitsette toisianne väärin. Toisen perusluonne on vaan tuollainen mutkaton ja rento eli se on ystävällinen (kaikille), höpöttelee ja flirttaa ilman sen kummempaa taka-ajatusta kun taas sinä pidät sitä kiinnostuksen,

Tämä oli kuin minun kirjoittamani. Juuri noin se menee ja juuri tuon takia olen hillinnyt luonteeni luontaista ystävällisyyttä ja positiivisen palautteen antamista. Mikä on sääli, koska positiivinen palaute on tosi kaivattua. Ja siitä se ihastuminenkin syntyy, kun joku antaa positiivista palautetta. Se vain tulkitaan väärin, flirtiksi ja ihastukseksi.

Miten tuo oli molemminpuoleista?

En ole ollenkaan varma molemminpuolisuudesta. Nainen moikkaili kyllä aina hymy korvissa iloisesti ja välillä vaihdoimme pitkiä katseita. Moikkaili kun kulki toimistoni ohi jne. 

En vain halua tungetella mitenkään. Naisia en tapaa missään muualla kuin työpaikalla.

En kyllä edes enää usko, että sellainen sievä, iloinen nainen tulisi tässä elämässä vastaan.

M39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies, johon olen ihastunut, on naimisissa. En voi sen takia häntä lähestyä, vaikka luulen, että jotain ihastusta sielläkin suunnalla saattaisi olla ilmoilla.

Tässä tapauksessa aloitteen tekeminen jää miehelle. Eli jos päättäisi vaikka erota vaimostaan, niin hänen pitäisi sitten lähestyä mua. Minä en ala varattuja treffeille pyytämään, vaikka olenkin ihastunut palavasti.

Mielestäni toimit oikein eli vastuu aloitteesta on varatulla.

Kerrohan, haluaisitko ystävyyttä miehen kanssa, jos mies haluaisi (vain ystävyyttä)? Vai haluaisitko mieluummin katkaista kaikki yhteydet mieheen, jos romanttinen suhde ei olisi mahdollinen?

Minulla näet on sama tilanne, paitsi että olen tuo varattu mies. Haluaisin kuitenkin olla ystävä hänen kanssaan, mutta mietin että onko se väärin häntä kohtaan. Onko liian tuskallista hänelle, roikotanko hän löysässä hir

Kommentoin sivusta tätä eli vahvistaa ajatustani siitä, ettei miesten kanssa voi olla ystävä. Minulla oli yhdessä vaiheessa miespuolinen kollega, jonka kanssa ystävystyimme, mutta vähitellen paljastui, että tosiasiassa hän olikin ihastunut. Sieltä alkoi tulla lahjoja ja tekstareita, joista ilmeni, että hän ajattelee minua aivan liikaa. Missä hän olikin perheensä kanssa, tuli sieltä vaikka jokin kuva, jossa on vaate, josta hän tiesi minun puhuneen tms. Aavistelin pahaa, kun sain liian kalliin synttärilahjan ja sitten sieltä tuli rakkaudentunnustus ja ihan järkyttävä skenaario siitä, että me menisimme naimisiin! Mitä helvettiä, olin tosi vihainen ja se ystävyys loppui siihen. Varmuuden vuoksi näytin kirjeen miehelleni, jos siitä kehkeytyisi jokin isompi draama hänelle esitettäväksi. Onneksi ei tullut, vaihdoin myös työpaikkaa osin tuon jutun takia.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lähestymättä naista koska olisin rikkonut sillä pitkän liiton. Pahalta tuntui, mutta päästin suurehkon ihastuksen menemään. Siirtyi lopulta toiseen firmaan. Tunne vaikutti olevan molemminpuolinen heti alusta saakka.

Heh. Aika itserakas kyllä olet. Sanakin sinulta, niin on avioliitto raunioina :D Vai trollaatko sinä.

Mitä sinä itse toivoisit tältä ystävyydeltä? Haluatko pitää hänet lähietäisyydellä jos oma tilanteesi muuttuisi? Vai yritätkö hivuttaa hommaa salasuhteen suuntaan? Vai nautiskella huomiosta?

Haluaisin olla hänen ystävänsä, koska hänestä on tullut minulle tärkeä ihminen. Haluaisin olla hänen tukenaan tarvittaessa ja auttaa tarvittaessa niinkuin ystävät tekevät. Haluaisin tavata silloin tällöin ja oppia tuntemaan hänet paremmin, sillä viihdyn hänen seurassaan. Haluaisin pysyä perillä siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu. En kuitenkaan halua olla hänen onnensa esteenä enkä haluaisi antaa sellaista kuvaa, että hänen kannattaisi odottaa minua (jos hän siis on ihastunut minuun).

Ja kyllä, minulla on myös romanttisia tunteita häntä kohtaan, mutta ne aion pitää omana tietonani.