Miten uskaltaa tehdä lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että moni on tehnyt lapsen ajattelematta yhtään mitään ongelmia mitä siitä voisi seurata. Korkeintaan siinä kohtaa kun raskaustesti näyttää plussa niin saattaa ekan kerran tulla mieleen että oho.. mitenhän tää homma oikeesti hoituu. 

Mieti että ne meidän esi-isät, luolamiehet ja naisetkin on pystyneet pitämään jälkikasvunsa hengissä.  Tuskin sinä sen huonompi oot ? 

Ei sitä voikaan tietää. Pakko luottaa. Lapset on ihan erilaisia. Voi olla, että lapsi on sairas tai itse sairastutte. Epävarmuuden sietokyky on tärkeä ominaisuus. 

Jotkut hajoaa tuohon epävarmuuteen. Ihminen on kyllä yllättävän elastinen. Nousee vahvempana ylös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanuusvanhemmuus voisi olla hyvä. Tai muutat asumaan lähelle toista yksinhuoltajaäitiä. Saatte yhdessä lapset hoidettua.

Ei missään nimessä kumppanuusvanhemmuutta. Laki pakottaa lapsen asumaan tämän miesmonsterin kanssa, jonka kanssa edes nainen ei kestä asua. Se on lapsenrääkkäystä

Ja laki ei suojaa lasta, vaikka miehellä olisi rikostausta, väkivaltaa äitiä kohtaan, seksuaalirikostausta, jne. Jos mies ei kykene parisuhteeseen ja avioliittoon, hänelle ei KOSKAAN pitäisi luovuttaa lasta

Vierailija kirjoitti:

No jos voit elää sen ajatuksen kanssa, että sun lapsen jokaikinen suru, kipu, paha mieli, tulevaisuudessa tapahtuvat sairaudet, menetykset, onnettomuudet ja lopulta kuolema johtuu vain ja ainoastaan sinun itsekkäästä päätöksestä lisääntyä, niin.. Älä siltikään tee sitä. Koska jos voit sivuuttaa sun lapselle aiheutuvat kärsimykset jo ennen kuin hän on syntynyt, olet julma ja itsekäs etkä sovi äidiksi. 

Jos sun oma elämä on jotenkin noin kamalaa, miksi vielä olet täällä? Kun kyllähän pois aina pääsee.



Mutta noin muuten: noi kuvailemasi asiat on ihan sitä normaalia ihmisen elämää. Lisäksi normaaliin hyvään elämään kuuluu paljon iloja, onnenhetkiä, läheisyyttä, rakkautta, hyvää oloa, saavutuksia, onnistumisia jne. 



Kyllä mun lapset, nyt jo teinit/aikuiset on varsin onnellisia ihmisiä. Kuten olen itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskaltanut tehdä vaikka mulla on mies, koska mies sanoi, ettei pysty luvata että ihan puoliksi menee hoitamiset. Eli mun olisi pitänyt sitoutua ottamaan isompi vastuu, enkä uskaltanut siihen lähteä, ihan jo parisuhteen tulevaisuudenkin kannalta.

Ymh. Mitä tuohon nyt sanoisi. Olen sairaan lapsen totaaliyksinhuoltaja, ilman tukiverkkoja. Tai ovat kaukana. Itsellä on ollut mt-ongelma.

Toisaalta ihminen yleensä hahmottaa resurssinsa. Jos teillä ei niitä sun mielestä ollut, niin teit oikean päätöksen. 

Mulla on kai superluottamus elämään. Uskon itseeni ja omiin kykyihini. Hiukan olen ottanut osumaa tuosta lapsen kanssa elosta, mutta jatkan. 

 

-riisu housut

-muna pimppiin

Vierailija kirjoitti:

Älä tee. Mä en olisi tehnyt ainuttakaan jos olisin tiennyt kuinka kauhean suuntaan maailma menee/ 

Minulla on useampi lapsi, ja olen nyt nelikymppisenä vielä raskaana, odotan lasta yksin. Ei minulla suuret tulot ole, ja joudun varmasti etsimään uuden työpaikan, ei nykyistä työtä voi tehdä jos on pieni lapsi, mutta en minä koe, että maailma olisi jotenkin kauhea ja sen vuoksi pitäisi jättää lapset tekemättä

 Aloittajaan verrattuna minulla on tukiverkkona nuo isommat lapset, jotka on pian aikuisia ja yksi sukulainen. Ei paljoa siis, mutta miksi pelätä pahinta aina. Yleensä asiat järjestyvät. 

No jos mielipidettä kysyt, älä missään nimessä tee. Lisääntyminen on paras ja helpoin tapa pilata loppuelämänsä, koiran ottaminen toiseksi pahin moka. 

t: vela m50

Vierailija kirjoitti:

Älä tee! Minä tein ykdin ja kadun nyt suuresti. Yhden palkka ei Suomessa riitä enää lspsen elättämiseen. Lisäksi jos sairastat tai joudut sairaalaan, lapsi on heitteillä tai joutuu jopa huostaan.

Mikään työ ei jousta niin paljoa että saisit lapsen asiat hoidettua. Älä vaan ihan oikeasti tee sitä. Mä olin tyhmä ja itsekäs, älä sinä ole!

Onhan niitä erilaisia tukiperheitä, varamummuja ja ihmisillä yleensä on edes joku sukulainen tai ystävä. 

Jos lapsen haluaa, niin kannattaa tehdä. Ei lapsi kenenkään elämää pilaa! 

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Sinä älykääpiö jankutat samaa joka ketjussa. Luuletko olevasi nokkela? Et ole, olet vain idiootti

Vierailija kirjoitti:

Miehen puute on oikeasti perheen kannalta vain etu. Sossut tietysti kiusaavat sinua, koska olet yh. Mutta lapsen kanssa pärjäät varmasti

Vaikean miehen kanssa on tuplasti vaikeampaa kuin yksin lapsen kanssa. Voimavaroja menee turhaan mieheen. Tämänkin voin allekirjoittaa. Sossut auttaa. Itse sain hoitoapua, keskusteluapua ja rahaa. Olisivat maksaneet pitkän terapiankin, mutta kieltäydyin. 

Iso osa ihmisistä ei osaa ottaa apua vastaan. Ei myönnetä, että on mitään ongelmaa. Lapsen etua siinä ajatellaan. 

Totta kai kannattaa. Lapsen myötä arkeen voi tulla uusia ihmissuhteitakin. Tai enemmän tekemistä jolloin tuttujen silloin tällöin näkeminen piristää.

Raskaus vie 9 kk, ei ollut kovin hankalaa aikaa. Nyt lapsi on jo lähes 10 kk ja opettelee syömään lusikalla. Heittelee välillä ruokaa vaikka suoraan käsin pystyy jo hienosti syömään. Ei kovin paha.

Voi heräillä yöllä mutta ei mitään mahdotonta. Viihtyy osan päivästä itsekseen leikkien kunhan on joitain leluja, äiti tietysti samassa huoneessa. Ehtii palstailemaankin välillä.

Samassa huoneessa täytyy olla kun lapsi leikkii olohuoneessa koska muuten voisi keksiä yrittää kiivetä jonnekin tms.

Vierailija kirjoitti:

No jos mielipidettä kysyt, älä missään nimessä tee. Lisääntyminen on paras ja helpoin tapa pilata loppuelämänsä, koiran ottaminen toiseksi pahin moka. 

 

t: vela m50

Minulla taas lisääntyminen oli ehdottomasti elämäni paras päätös ainakin tähän mennessä (olen myös 50v).

Älä tee. En saa mitään tolkkua tuosta sepustuksesta, ja aivotoiminta periytyy.

Siis mikä ihmeen tarve naisilla muka on tehdä lapsia ilman miestä, ilman perhettä? Minä en ainakaan haluaisi tehdä yksin lasta. Tottakai lapselle on hyvä että ympärillä on isä ja äiti, mummut, tädit, sedät..

Tämähän on kysymys, joka jokaisen tulee ratkaista itse omalta kohdaltaan, mutta itse en olisi yksin tähän rumbaan lähtenyt, varsinkaan nyt, kun tiedän miten raskasta ja vaikeaa se voi olla vaika on ihan hyvät tukiverkot ja perheelle omistautunut puoliso. 

Sekuntiakaan en ole katunut, mutta kyllä elämä on pikkulapsiaikana välillä ollut todella raskasta. Valvominen ja 24/7 toisesta vastuussa oleminen sekä työelämän sovittaminen kaiken maailman flunssakierteisiin on välillä todella hajottavaa. Kouluiässä on helpottanut ja on se ollut sen arvoista, mutta hulluksi olisin tullut jos yksin olisi pitänyt selviytyä raskaimpien vaiheiden yli.

Tee lapsi jännämiehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä ihmeen tarve naisilla muka on tehdä lapsia ilman miestä, ilman perhettä? Minä en ainakaan haluaisi tehdä yksin lasta. Tottakai lapselle on hyvä että ympärillä on isä ja äiti, mummut, tädit, sedät..

Aika ruusuinen kuva sinulla sukulaisista. Jos suvussa seksismiä, väkivaltaa, henkistä väkivaltaa.. Vasta kun se vauva on sylissä ja himokas mummo kuolaa ja parkuu vieressä, alkaa hahmotamaan miten hirveä kirous sukulaiset saattavat olla. Voivat pilata lapsen kasvatuksen ja sitä myötä koko elämän, sillä kukaan ei kelpuuta kaveriksi tai kumppaniksi henkilöä, joka edustaa jonkun sairaan mummon arvo- ja tapakulttuuria

EI! Älä! Pitää olla paljon rahaa, paljon.

Kiitos vastaajille! Paljon ihan asiallisia ja hyviäkin vastauksia tässä ketjussa. Oon saanut lisää mietittävää.

Ap

Ei uskaltaa tehdä edes koira