Miten uskaltaa tehdä lapsi?

Luulen, että moni on tehnyt lapsen ajattelematta yhtään mitään ongelmia mitä siitä voisi seurata. Korkeintaan siinä kohtaa kun raskaustesti näyttää plussa niin saattaa ekan kerran tulla mieleen että oho.. mitenhän tää homma oikeesti hoituu. 

Mieti että ne meidän esi-isät, luolamiehet ja naisetkin on pystyneet pitämään jälkikasvunsa hengissä.  Tuskin sinä sen huonompi oot ? 

Miten ajattelit tulla raskaaksi, keinohedelmöitykselläkö? Millaiset tulot sulla on?

Mä en uskaltanut tehdä vaikka mulla on mies, koska mies sanoi, ettei pysty luvata että ihan puoliksi menee hoitamiset. Eli mun olisi pitänyt sitoutua ottamaan isompi vastuu, enkä uskaltanut siihen lähteä, ihan jo parisuhteen tulevaisuudenkin kannalta.

En tee. Vaikean sairastumisen myötä pitkäaikaistyöttömyyden ja surkeaakin surkeamman köyhyyden kokeneena en luota yhtään siihen, etteikö toimeentuloaan voisi menettää koska tahansa. Tukijärjestelmän varaan en lapsen elämää laita.

Kumppanuusvanhemmuus voisi olla hyvä. Tai muutat asumaan lähelle toista yksinhuoltajaäitiä. Saatte yhdessä lapset hoidettua.

Ei suomessa uskallakaan. Ollaan siirretty suuret hankinnat, vaate- harraste- ja lääkeostokset muutenkin Viroon, tuntuvat tukevan perheitä ja nuoriaan aivan toisella tavalla kuin peräSuomi. En koskaan halunnut lapsia mutta en myöskään ajatellut aiemmin että Suomi olisi näin kansalaisiaan kohteleva.

Syntymä on kuolemantuomio :(

Vierailija kirjoitti:

No jos voit elää sen ajatuksen kanssa, että sun lapsen jokaikinen suru, kipu, paha mieli, tulevaisuudessa tapahtuvat sairaudet, menetykset, onnettomuudet ja lopulta kuolema johtuu vain ja ainoastaan sinun itsekkäästä päätöksestä lisääntyä, niin.. Älä siltikään tee sitä. Koska jos voit sivuuttaa sun lapselle aiheutuvat kärsimykset jo ennen kuin hän on syntynyt, olet julma ja itsekäs etkä sovi äidiksi. 

"Koska jos voit sivuuttaa sun lapselle aiheutuvat kärsimykset jo ennen kuin hän on syntynyt, olet julma ja itsekäs etkä sovi äidiksi. "

Hienon paradoksin keksit.    

Mitä kiusaajia ketjussa on. 

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Ja eläminen on hidasta kuolemista ?  

Jos mitään turvaverkostoa ei ole lapsesi ja sinun käytössä, niin harkitse hyvin tarkkaan.  Jäin miehen ulkomaan komennuksen takia pariksi kuukaudeksi yksin kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa uudella paikkakunnalla, jossa en tuntenut vielä ketään. Sairastuin ärhäkkään vatsatautiin ja olin viikon verran aivan poissa pelistä. Konttasin lattialla ja yritin kehitellä lapsille syömistä. Hengissä selvittiin, kun selvitin naapurin naisen puhelinnumeron ja pyysin apua. Nolotti. Mutta sen jälkeen olen ajatellut aina lämmöllä yksinhuoltajia.

Kannattaa muistaa, että tosi harvassa perheessä mies osallistuu tasaväkisesti perhearkeen. Monella äidilllä on miehestä huolimatta todella haastavaa, kun miehestä koituu vaan ylimääräisiä kotitöitä ja vapaa-aika menee vanhempien kesken riitelyyn, kun kaikki kaatuu äidin päälle. 

Itsellisen äidinkään ei tarvitse jäädä yksin. Esim. omassa kotikaupungissani on neuvolassa heille tapaamisia ja muistaakseni leirejäkin järjestetään. Muiden itsellisten kanssa voisi yrittää ystävystyä ja sopia vastavuoroisesta auttamisesta. Ja neuvolan kautta saa helpommin apua kuin kahden vanhemman perheiden äidit.

Vanhemmuuteen ei hajoa niin helposti, jos olet ihminen, joka oikeasti nauttii haasteista. Tuovatko sinulle haasteet ja niiden voittaminen nautintoa? 

Kysy myös vanhemmiltasi, millainen olit vauvana / lapsena. Jos olit helppo tapaus, niin voit toivoa, että omasikin olisi. 

Omasta elämästäni puuttui jotain ennen lapsia. Olisin hankkinut lapset yksin, jos ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa. Enkä olisi katunut.

Mutta vain sinä itse voit tietää, pitäisikö juuri sinun hankkia lapsia. Vanhemmuus voi olla todella raskasta siitä riippuen, millainen temperamentti lapsella on ja miten hän nukkuu jne.

Sanoisin kuitenkin, että tärkein kysymys on se, onko sinusta vanhemmaksi. Ei niinkään se, pystytkö siihen yksin. 

https://www.mll.fi/haluanko-vanhemmaksi/ Tsekkaa tämä sivusto, ap! "Sivustolla voit lukea kokemustarinoita erilaisista elämänvalinnoista. Löydät myös tietoa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, lapsen kehityksestä ja siitä, millaista vanhemmuus voi olla. Voit myös pohtia aihetta keskustelupalstalla toisten vanhemmuutta miettivien kanssa. Haluanko vanhemmaksi? -nettikirjepalvelussa voit jäsentää omaa elämäntilannettasi ja pohtia vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia luottamuksellisesti MLL:n työntekijän kanssa."

Mulla meni vähän noin. Yllättävästi asiat järjestyivät kuitenkin. On vertaistukiryhmää, lastensuojelu, kela. Suomessa pärjäät. Täällä ei lapsia jätetä heitteille. 

Mulla ei ollut oikeastaan yhtään ystävää, söin mt-lääkkeitä. Mies osottautui ihan erilaiseksi. 

Rahaa jos sulla on säästössä, niin pärjäät. Sillä voit ostaa palveluita. Mun lapsi oli vielä sairas lapsena, joten tuplastressi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskaltanut tehdä vaikka mulla on mies, koska mies sanoi, ettei pysty luvata että ihan puoliksi menee hoitamiset. Eli mun olisi pitänyt sitoutua ottamaan isompi vastuu, enkä uskaltanut siihen lähteä, ihan jo parisuhteen tulevaisuudenkin kannalta.

Ymh. Mitä tuohon nyt sanoisi. Olen sairaan lapsen totaaliyksinhuoltaja, ilman tukiverkkoja. Tai ovat kaukana. Itsellä on ollut mt-ongelma.

Toisaalta ihminen yleensä hahmottaa resurssinsa. Jos teillä ei niitä sun mielestä ollut, niin teit oikean päätöksen. 

Miehen puute on oikeasti perheen kannalta vain etu. Sossut tietysti kiusaavat sinua, koska olet yh. Mutta lapsen kanssa pärjäät varmasti

Ei kukaan voi tietenkään antaa takuuta, että sinulla menisi lapsen kanssa hyvin. Mutta sen verran suuret todennäköisyydet on, että minusta voisit hyvinkin uskaltaa tehdä lapsen yksin. Monet pärjäävät hyvin yksinhuoltajina. Kaverini pärjäsi niin hyvin, että teki vielä toisenkin lapsen. Suomessa sentään saa apua hätätilanteessa, et jää aivan yksin ja lapsi joudu jonnekin kadulle kerjäläiseksi, mitä jossain maissa voi käydä. Ja jos kuolisit, Suomessa on hyviä adoptiota odottavia pariskuntia.

Mutta mieti nyt vähän itsekin, miksi sen lapsen haluat ja pystytkö tarjoamaan tälle sellaisen elämän, joka on aidosti mielekäs ja mukava

Vierailija kirjoitti:

Kumppanuusvanhemmuus voisi olla hyvä. Tai muutat asumaan lähelle toista yksinhuoltajaäitiä. Saatte yhdessä lapset hoidettua.

Ei missään nimessä kumppanuusvanhemmuutta. Laki pakottaa lapsen asumaan tämän miesmonsterin kanssa, jonka kanssa edes nainen ei kestä asua. Se on lapsenrääkkäystä

Rahalla pärjää. Rahalla saa ruokalähetyksen kotiin, siivojan ja lastenhoitajan. 

Jos ei ole rahaa, niin ei lasta silti jätetä heitteille. Lastensuojelu huolehtii. Arpia siitä kyllä tulee lapselle ja vanhemmalle. 

Vaikkei olisi tukiverkkoja, niin niitä voi koittaa etsiä.