Kuinka monta kertaa olet katunut, kun et tehnyt aloitetta suhteeseen?

En kertaakaan. Olen ollut noin 200 suhteessa. Osa lyhyitä, osa pitempiä ja osa yhtäaikaa toisten suhteiden kanssa. 

M40

Jokaista tekemääni aloitetta olen katunut. Lopputulos on aina sama, mutta tyhmä mikä tyhmä. Ehkä nyt viimeinkin tajuaa myöntää tappionsa.

Yhden. Kiinnostusta oli ilmaistu puolin ja toisin, mutta ei sitten vain kumpikaan saanut asiaa eteen päin. Pääsin siitä yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun jokaista tekemääni aloitetta :D

Sama 😆

Jjjjep, oon tehny niitä ihan tarpeeks monta ja saanu yhtä monta kertaa pakit, haha.

Yhden kerran. Valitettavasti se sitten taisikin olla se elämäni ainoa mahdollisuus suhteeseen koska sen jälkeen on seuraavat 20 vuotta ollut hiljaista.

Tapailin siis yhtä miestä/poikaa opiskeluaikana. Olin tietysti ihan kokematon näissä asioissa eikä miehelläkään tainnut kovasti olla kokemusta. Siitä tuli sitten sellaista että oltiin ikäänkuin toisaalta kavereita mutta kummallakin oli selvästi kiinnostusta muuhunkin. Nähtiin kuitenkin usein, käytiin leffassa, kahvilla, pelaamassa tennistä jne. Kerran suudeltiinkin (miehen aloitteesta) mutta jotenkin se sitten jäi siihen enkä ehkä osannut reagoida siihen oikein kun olin niin yllättynyt siitä. Mies sitten varmaan ajatteli että en ollut niin kiinnostunut eikä sen jälkeen enää yrittänyt. Enkä minä aiheeseen palannut vaikka olisin kyllä halunnut.

Olin niin naivi että ajattelin että kun vain katsellaan niin kyllä tämä vielä eteenpäin menee. No ei mennyt. Sen sijaan mies tapasi naisen joka osasi olla kuten kuuluu ja taisi olla seksiäkin melkein heti kun olivat tavanneet. No sille tielle mies jäi ja on ollut sen jälkeen tämän naisen kanssa ja ovat naimissa ja lapsiakin taitaa olla kolme. Onnellisilta vaikuttavat edelleen.

Harmittaa kyllä vietävästi että olin niin ujo ja kokematon etten osannut toimia oikein kun se mies oli tosi mukava ja monella tavalla ihana. Nyt sitten olen saanut olla yksin.

"....Harmittaa kyllä vietävästi että olin niin ujo ja kokematon etten osannut toimia oikein kun se mies oli tosi mukava ja monella tavalla ihana. Nyt sitten olen saanut olla yksin."

Niin. Ketään muuta tai muita miehiähän ei ole? - Joskus itseäni turhauttaa oma ikisinkkuuteni siinä, että itse en tiedä mitä teen tai olen tehnyt väärin kun olen kyllä onnistunut luomaan ja ylläpitämään vastavuoroisia ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa mutta toistaiseksi en ole kenenkään kanssa edennyt parisuhteeseen, joten ehkä minun oikeastaan pitäisi vain ymmärtää se, että sinuakin harmittaa, että tuo kertoasi mukavan oloinen mies löysi ja kohtaisi jonkun toiseen ja on nykyisen kumppaninsa kanssa kenties tyytyväinen ellei peräti onnellinen, I

tseäni kun välillä kiukuttaa sekin, että osa näistä naissta (ja miehistä) jotka ovat saaneet mahdollsiuuden olla ja elää parisuhteessa ovat olleet valmiita siihen sellaisen kanssa ihan liian monta kertaa, joka ei ehkä ole omasta mielestäni ollut sen arvoinen.

- Tiedän kuullostaa katkeralta. Mutta silti on harmillista kuunnella kun kaveri kertoo kuinka kumppani karttelee aktiivisesti vastuuta (Ei siivoa jälkiään, ei laita ruokaa ei pese pyykkiä ei halua lähteä yhdessä kuin vain häntä kiinnostaviin paikkoihin, röhnöttää sohvalla  ei halua keskustella.....) Mutta mikäpä minä heitä tuomitsemaan itse ovat kumppaninsa valinneet mutta jskus vain tuntuu tavattoman pahalta.

Mutta edellä kirjoitin ehkä koska haluan kuitenkin uskoa tai ainakin toivoa, että suurin osa kuitenkin paljon enemmän hyvää kuin sitä tai niitä ikäviä asioita, joita joku syystä tai toisesta haluaa minulle kumppanistaan avautua ja kertoa.

Pitäsikö minun silloin kokea oikeastaan vain onnea siitä, että saan olla sinkku. .