Kuinka monta kertaa olet katunut, kun et tehnyt aloitetta suhteeseen?
Olet vaikka odotellut loputtomasti, ja toinen on ollutkin jo sitten suhteessa. Tai jotain muuta. Kerro tarinasi.
Kommentit (26)
Monta kertaa olen menettänyt mahdollisuuden suhteeseen kun olen (huonoitsetuntoisena ikisinkkuna) ollut epävarma siitä onko mies tosissaan jne. Joka kerta katunut.
Olen tehnyt useita aloitteita, mutta ne eivät ole johtaneet kuin yhden yön suhteisiin.
En kertaakaan. Uskon että nuo asiat tapahtuvat jos niin on tarkoitettu.
En kertaakaan. Kaikki 2 kertaa kun olen kohdannut itseäni miellyttävän ihmisen, olen tehnyt aloitteen ja päätynyt pitkään suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kadun juuri nyt. Ehkä. En tiedä olisiko saumaa vielä. Pitäisikö yrittää?
Aina on parempi katsoa kuin katua.
En ole katunut. Suhteisiin liittyy aina isot riskit, kyllä pitää miettiä huolella ennen kuin millekään ryhtyy. Jos toinen ehtii karata johonkin muualle, se oli väärä kuitenkin. Näin siis naisnäkökulmasta.
Kertaakaan en ole jättänyt tekemättä. Kuudesti olen tehnyt aloitteen ja kaikissa oli ikävä lopputulos.
Eipä ole tullut tilaisuutta kun naiset ovat itse ilmaisseet aiemmin ,että haluaisvat jatkaa ystävinä tai kavereina kanssani. Tai sitten itse olen halunnut kertoa heille jotain vastavaa.
Tiedän kyllä, että osalle tällaisen sanominen on vain kauniimpi tapa hyvästellä mutta joidenkin kanssa olen oikeasti voinut olla sen jälkeen jatkossa "vain" kavereita tai jopa ystäviä.
Mutta ei kaikki kaveruuteni tai ystävyyteni (ei heidän määränsä vaan laatunsa) ole kuitenkaan aina näin muodollisesti alkaneet, vaan sitä on vain ajastaan huomannut, että olen saanut elämääni ihmsien tai paremmin ihmisä niin naisia kuin miehiä, joita saan iloskeni ja onnekseni kutsua ja pitää kavereinani tai ystävinänäni tai muutoin vain läheisinä.
Koen, että on iso rikkaus että elämässäni on enemmän ja vähemmän erilasia ja eri-ikäisiä ja eri elämänvaiheessa oelvia ihmisiä.- Mutta olisi se yksi ja erityinenkin joskus enemmän kuin mukavaa löytää ja kohdata.
itsenä petätminen ja itselleen (ja likkakaverille) valehtelu se vasta onkin, kehitetään tekosyitä ja tarinoita. sitten rääkästään itsestään meidian kautta "aloite" johon miljonnat kuulijat voivat heittää oman kapulansa tukkeeksi.
selitellään sitäja tätä mutta on kuitenkin aina jokin oma "meno".
toinen ääripää onnkin sitten kiljukaulaile katukorttelissa rääkyvä jonka aloite kyky herää sitten kun jokU toinenkin - kas kummaa - on katsonut kohdettasi.
lisäksi on monia muita asenne- ja luulopohjaisia ongelmia joiden taakse on hyvä kadota bilaamaan se oma kiinnostuksesi, eikö vain? ja kunse miehen on tultava hakemaan minua kun MINÄ olen kiinnostunut, logiikka. jos ei tule menen diskoon .. ja ..!!
näitä ajankuluttujia siis. teerenpeliin voi mennä mikäli siltä tuntuu. tai zetoriin eikä kerro omalle k..lilleen.
Lyön nyt kortteja tiskiin parhaillaan. Tilanne on haastava ja omituinen. Katsotaan miten käy...?
En yhtään mutta kadun kyllä niitä kun olen tehnyt. Miehet pitivät helppona ja luulivat saavansa sitä yhtä, vaikka itse olisin halunnut kahville ja katsoa mihin juttu johtaa.
0. Sen verran monet pakit on tämä rouva saanut, onneksi vikalla kerralla napsahti :D
Vierailija kirjoitti:
Kadun juuri nyt. Ehkä. En tiedä olisiko saumaa vielä. Pitäisikö yrittää?
Tietenkin pitäisi yrittää!
Joo, nuorena oli jotenkin huono itsetunto naisten suhteen. Jälkikäteen tuntuu että monasti olisi ollut saumoja, tai että tyttö jopa olisi ilmaissut riittävän selvästi että kiinnostusta olisi joko tutustumiseen tai seksiin. Tästä ei toki voi olla varma, jotkut antavat ymmärtää enemmän kuin mitä tarkoittavat ja jotkut taas sitten vähemmän. ja joskus vain tulkitsee asiat niin väärin. Tulihan niitä pakkejakin jokunen, toisaalta.
Onneksi sitten vähän rohkaistuin ja jäin jututtelemaan sitä yhtä joka kiinnosti, ja vein sen kahville ja asiat eteni sitten aika nopeasti :) ja olen aina itselleni kiitollinen että silloin uskalsin edetä päättäväisesti.
Kadun juuri nyt. Ehkä. En tiedä olisiko saumaa vielä. Pitäisikö yrittää?