Vuorotyö ja parisuhde
Olen muutama vuosi sitten eronnut lasten isästä ja mulla on uusi ihana suhde ja joka toinen viikko aikaa tehdä, mitä ikinä haluan...
Paitsi ettei uuden kumppanini kanssa, koska hän tekee vuorotyötä. Tämä on oikeasti alkanut käydä minun hermoille :(
Olisi ihanaa viikonloppuisin tehdä yhdessä juttuja, matkustella, rentoutua... Mutta meillä osuu näitä vapaita viikonloppuja ehkä joka toinen kuukausi. Voinhan tehdä kaikkea kivaa kavereiden kanssa, mutta eihän se ole sama juttu. Haluaisin nimenomaan tehdä näitä asioita parisuhteessa. Olen alkanut tosissani miettiä, onko tämä sellainen suhde, missä haluan olla ja jatkaa tällaista seuraavat 20 vuotta?
Kuulisin mielelläni muiden mietteitä!
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ette saa niitä vuoroja sovitettua yhteen?
Toisella on yksi viikonloppu/kk vapaata. Voi mennä montakin kk, ettei olla kaksin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö arkisin ehdi yhtään tehdä juttuja ja rentoutua? Meillä taas oltiin yhdessä kokoajan suhteen alussa,kun kumpikin teki vain arkisin päivävuoroja. Nyt puolisokin sanoi, että varmasti pitkän yhdessäolomme salaisuus on,kun minä teen nyt vuorotyötä eikä olla kokoajan yhdessä vapaalla. Mies saanut tänään rentoutua yksin kun minä olen ollut töissä. Ja minä olen huomenna yksin kun mies töissä. On meillä silti aikaa tehdä mitä sitä nyt lasten harrastuksilta ja omilta töitä ehtii ja jaksaa. Lomat nautitaan yhdessä ilman riitoja. Eipä meillä oikeastaan edes riidellä. Kohta 20 vuotta yhdessä. Ja syysloma viikolla koko perhe vapaalla.
Hän on myös paljon arkisin iltaisin töissä tai vaihtoehtoisesti menee niin aikaisin aamuun, että illat jää todella lyhyiksi (menee nukkumaan esim. Klo 19). En haluaisi elää lomia odottaen :
On välillä, mutta esim ensi viikolla pääsee töistä puolilta öin, yksi vapaa ja seuraavana aamuna töihin klo 4. Että onhan siinä yksi ilta, milloin ehtii edes nähdä, mutta silloinkin hän menee nukkumaan tosi aikaisin, koska herää niin aikaisin... Pari tuntia on illasta yhteistä aikaa, kun itse teen normaalia työaikaa.
Kaipaisin sitä, että arkisin ehtisi jutella päivän asioista, katsella leffaa vierekkäin tms. Näitä iltoja on tosi vähän meillä. Tavallista työtä tekevillä olisi tällaiseen aikaa lähes joka ilta. Ja sitten kun ei ole niitä yhteisiä viikonloppujakaan juuri koskaan.
Oli ihanaa, kun oli ennen aikaa cuddlailla vaikka koko viikonloppu! Tilata ruokaa, harrastaa seksiä, käydä urheilemassa...
Ja ymmärrän, että tätä arki monilla on ja sitähän olen itsekin elänyt lasten isän kanssa. Mutta nyt kun olen tällaisessa tilanteessa, että minulla olisi aikaa hoitaa parisuhdetta puolet viikonlopuista ja illoista niin tämä tuntuu elämän hukkaamiselta... 😭
"Paitsi ettei uuden kumppanini kanssa, koska hän tekee vuorotyötä. Tämä on oikeasti alkanut käydä minun hermoille."
Lopeta se ulina ja uhriutuminen. Ota vastuu omista päätöksistäsi. Miksi roikut suhteessa tuollaisen kumppanin kanssa? Miksi tuhlaan aikaasi häneen? Sinä tiedät, että hän EI HALUA antaa sinulle sitä, mitä sinä haluat. Sinä haluat enemmän yhdessäoloa. Kumppanisi haluaa tehdä töitä (vuorotyö) eikä hän halua luopua työpaikastaan.
Vuorotyötä tekevän näkökulmasta arkipäivisin päivätyötä tekevän kanssa suhteileminen on hankalaa ensisijaisesti siksi, että päivätyöläiset ovat niin viikonloppuorientoituneita. Aina se olen minä, jonka pitäisi taipua näkemään viikonloppuisin, eikä niin, että se päivätyötä tekevä joustaisi myös omista aikatauluistaan silloin kun minä olen vaikka tiistai-keskiviikko-vapaalla.
No ettekö voi silloin joka toinen viikko, kun lapset ovat muualla, asustella yhdessä jomman kumman luona jokusen päivän tai vaikka koko viikon? Niin, että siinä tulee mukavaa yhdessäoloa kuitenkin, vaikkei mitään reissuja ja riekuntaa ohjelmaan mahtuisikaan.
Siis miten ette saa niitä vuoroja sovitettua yhteen?