Listataan lasten kasvatuksen kummallisuuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, kun äiti kysyy kaupassa taaperolta, mitä ruokaa tänään tehdään.

En ymmärrä, mitä tässä on kummallista. Mä kysyn tämän tästä, mitä lapset haluaisivat ruuaksi. En siis välttämättä sitä ruokaa tee, mutta toiveita ja ehdotuksia saa esittää. Mulla myös lyö monesti tyhjää, eli niistä ehdotuksista on aidosti hyötyä. Ja muutenkin, tottahan lapset nyt saavat toivoa ruokia.

Saavat toki esittää toiveita ennen kauppaanmenoa. Mutta kaupassa minulla on vanhempana vastuu, mitä ostan. Tiedän kotona olevat ruokavarastot, perheen aikataulut, käytettävissä olevat varat yms., enkä tosiaan kysele kaupassa taaperolta ruokavinkkejä, joita en sitten noudata, kuten edellinen kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

Yksi erikoinen, uusi ilmiö, jonka olen huomannut:

Nykyään yhteiskunnassa otetaan kaikkinainen kiusaaminen, koskemattomuus, väkivallattomuus jne hyvin vakavasti ja näistä puhutaan (ihan hyvä!) niin paljon, että joskus vanhemmilta katoaa ns terve järki. 

Lapset ovat lapsia. He vasta opettelevat näitä asioita ja on ihan tavallista, että tulee tilanteita, että kaveria pamautetaan hiekkalapiolla päähän, tulee ilmiriita siitä lelusta, tönäistään kaveria, joku saattaa vaikka puraista suuttuessaan. Ikäviä tilanteita, mutta pienten kanssa tosi tavallisia.

Olen nyt töissä ja tuttavapiirissä törmännyt muutaman kerran siihen, että jotkut vanhemmat eivät tajua tätä. Asia paisuu aivan luokattomiin mittasuhteisiin, vanhemmat saattavat sanoa että villeveikko pahoinpiteli meidän eetupetterin hiekkalaatikolla. Asiasta ei selvitä enää normaalilla lasten puhuttamisella heti paikanpäällä, toruilla ja anteeksipyynnöllä, vaan eetupettetin vanhemmat saattavat vaatia palavereja päiväkodissa, tapaamisia villeveikon vanhempien kanssa, haluavat mukaan ehkä psykologin tai erityislastentarhanopettajan... Pienet riitapukarit ovat itse unohtaneet koko siian jo autuaasti ja leikkivät yhdessä normaalisti, mutta heidän vanhempansa jatkavat viestittelyä ja jankkaamista, koska 'väkivaltatilanne täytyy selvittää perinpohjaisesti'. 

Tavallaan ymmärrän, mutta usein en.

Myös päiväkoti itse ottaa lasten koskemattomuuden todella vakavasti. Esimerkiksi jos hoitaja ottaa lasta kädestä kiinni, niin toimenpide tulee perustella erilliselle lomakkeelle joka arkistoidaan 5 vuoden ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi erikoinen, uusi ilmiö, jonka olen huomannut:

Nykyään yhteiskunnassa otetaan kaikkinainen kiusaaminen, koskemattomuus, väkivallattomuus jne hyvin vakavasti ja näistä puhutaan (ihan hyvä!) niin paljon, että joskus vanhemmilta katoaa ns terve järki. 

Lapset ovat lapsia. He vasta opettelevat näitä asioita ja on ihan tavallista, että tulee tilanteita, että kaveria pamautetaan hiekkalapiolla päähän, tulee ilmiriita siitä lelusta, tönäistään kaveria, joku saattaa vaikka puraista suuttuessaan. Ikäviä tilanteita, mutta pienten kanssa tosi tavallisia.

Olen nyt töissä ja tuttavapiirissä törmännyt muutaman kerran siihen, että jotkut vanhemmat eivät tajua tätä. Asia paisuu aivan luokattomiin mittasuhteisiin, vanhemmat saattavat sanoa että villeveikko pahoinpiteli meidän eetupetterin hiekkalaatikolla. Asiasta ei selvitä enää normaalilla lasten puhuttamisella heti paikanpäällä, toruilla ja anteeksipyynnöllä, vaan eet

Tämä. On tullut myös huomattua, että osa vanhemmista odottaa pieneltä lapselta aivan kohtuuttomia. Eräs äiti kommentoi kaksivuotiastamme kiusaajaksi ja haukkui perheemme lyttyyn, kun lapsi oli kerran heittänyt hiekkaa ja pari kertaa tönäissyt hänen lastaan. Ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, että lapset opettelevat vasta näitä taitoja. Kyllä, alusta asti olemme lasta kieltäneet tekemästä tuollaista, mutta emme itse voi olla päiväkodissa vahtimassa. Nykyisin tuntuu, että osa tyystin unohtaa, millaisia pienet lapset osaa taitoja opetellaan olla.

Kun lapsi on itse surullisena kertonut, että joku toinen on päiväkodissa heittänyt hiekkaa tai tönäissyt, niin ei minun reaktioni ole ollut toisen lapsen tai hänen perheensä leimaaminen. Olen todennut lapselleni "Onpa ikävää, että Kerttu-Kalevi heitti hiekkaa päällesi. Huomaatko, miten paha mieli siitä tulee? Siksi hiekkaa ei saa heittää toisten päälle, ei toiset sinun päälle, etkä sinä toisten päälle."

Vanhempien leimaaminen ilman kysymistä, mistä joku asia voisi johtua. Sen sijaan saatetaan automaattisesti tuomita perhe huonoksi tai vanhemmat piittaamattomiksi, vaikka ei edes kysytä, mikä tilanne on:

-Laitetaanko teillä kotona erilaisia ruokia? (jos lapsi ei syö kaikkea päiväkodissa)

-Miten vietätte vapaa-aikaa lapsen kanssa? (jos ei tiedetä, miten vapaa-aika sujuu)

-Onko teillä kotona jotakin sääntöjä lapselle? (jos ei tiedetä, onko kotona rajat ja millaiset)

Aika paljon helpottaisi kanssakäymistä, kun ottaisi selvää eikä tuomitsisi toista kuulematta.

Oma kokemus on ollut, että vanhempia kohtaan ei osoiteta armollisuutta. Sairastuin vaikeasti lapsen ollessa pieni taapero (mies onneksi otti kopin töidensä ohessa lapsesta ja kodista). Olin välillä sairaalassa ja pitkiä aikoja lähes vuodepotilaana. En koskaan toipunut ennalleni. Ihmiset tiesivät terveydentilastani ja silti minulta vaaditaan ihan samoja asioita kuin terveiltä äideiltä. Sitten jos en jaksanut tehdä jotakin asiaa tai olla opettamassa lasta kuivaksi/pyöräilemään tms, niin minua syyllistettiin tästä esimerkiksi päiväkodin taholta. Pahimmat tapaukset ihmettelivät todella pieniä asioita, mm. miksi en tee pinaattilettuja itse, vaan ostan ne valmiina kaupasta.

Minulle olisi riittänyt se, että osoitan lapselle rakkautta ja rajoja sekä olen fyysisesti lähellä, luen kirjoja ja juttelen, mutta muille tämä on ollut liian vähän. On ollut rankkaa sairastaa ja samalla kuulla syyllistämistä siitä, miten en ole "riittävän hyvä" äiti. Ja tarkennuksena siis, että lapsella ei ole mitään hätää. Kaikista hänen perustarpeistaan on huolehdittu koko hänen elämänsä ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen tyyli nykyään:

- Esim. kauppareissulla lapselle sanotaan, että älä juokse ja sanomisen jälkeen lapsi juoksee ja sitten vanhempi ei enää sano tai tee mitään.

Todella usein kuulen ja näen, että lasta kielletään ja kun hän ei tottele, vanhempi antaa asian olla. Ei siis viitsitä kasvattaa lasta.

Kieltämällä ei saada kovin hyviä tuloksia. "Kävellen!" toimii paljon paremmin kuin "Älä juokse!"

Kävellen-sanakin on kokeiltu. Ilman mainittavia tuloksia.

Sit napataan kädestä kiinni tai pienempi muksu kainaloon. Selitetään miksi kaupassa kävellään eikä juosta. Jos kerta pari ei tehoa, niin kaupasta pois. Uusi yritys vasta viikon parin kuluttua.. 

Ja ei, yksinhuoltajan ei ole ihan pakko käydä

Otan kantaa ainoastaan tähän, että yksinhuoltajan ei ole pakko käydä lapsen kanssa kaupassa. Eipä toimi kuljetukset joka paikassa eikä joka paikkaan, eikä noutotilauksiakaan saa joka paikassa 247, joten kyllä, yksinhuoltajan on pakko käydä lapsensa kanssa kaupassa, vaikka lasta miten kiukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen tyyli nykyään:

- Esim. kauppareissulla lapselle sanotaan, että älä juokse ja sanomisen jälkeen lapsi juoksee ja sitten vanhempi ei enää sano tai tee mitään.

Todella usein kuulen ja näen, että lasta kielletään ja kun hän ei tottele, vanhempi antaa asian olla. Ei siis viitsitä kasvattaa lasta.

Kieltämällä ei saada kovin hyviä tuloksia. "Kävellen!" toimii paljon paremmin kuin "Älä juokse!"

Kävellen-sanakin on kokeiltu. Ilman mainittavia tuloksia.

Lapsille on olemassa sellaisia valjaita joissa heitä voi taluttaa, käytä sellaista jos sanallinen ohjaus ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on ollut, että vanhempia kohtaan ei osoiteta armollisuutta. Sairastuin vaikeasti lapsen ollessa pieni taapero (mies onneksi otti kopin töidensä ohessa lapsesta ja kodista). Olin välillä sairaalassa ja pitkiä aikoja lähes vuodepotilaana. En koskaan toipunut ennalleni. Ihmiset tiesivät terveydentilastani ja silti minulta vaaditaan ihan samoja asioita kuin terveiltä äideiltä. Sitten jos en jaksanut tehdä jotakin asiaa tai olla opettamassa lasta kuivaksi/pyöräilemään tms, niin minua syyllistettiin tästä esimerkiksi päiväkodin taholta. Pahimmat tapaukset ihmettelivät todella pieniä asioita, mm. miksi en tee pinaattilettuja itse, vaan ostan ne valmiina kaupasta.

Minulle olisi riittänyt se, että osoitan lapselle rakkautta ja rajoja sekä olen fyysisesti lähellä, luen kirjoja ja juttelen, mutta muille tämä on ollut liian vähän. On ollut rankkaa sairastaa ja samalla kuulla syyllistämistä siitä, miten en ole "riittävän hyvä" äiti.&nbs

En tiedä mitä sanoa eikä emojitkaan toimi. Virtuaalihalaus ja tsemppiä! Olet varmasti ihana äiti ja lapsellesi korvaamaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo harrastusjutut ovat kaikkein kummallisimpia. Kuskataan ja suhataan omalla autolla ympäri kaupunkia kymmeniä kilometrejä oman työpäivän jälkeen lapsia harrastuksiin ja sieltä pois. Jos lasta oikeasti kiinnostaa tuo harrastus, olisi yleisten kulkuneuvojen käyttö suotavaa, ainakin yli 10 vuotiaille.

 

Niitä yleisiä kulkuneuvoja kun ei välttämättä kulje sinne harrastuspaikkaan. Ja vaikka kulkisi, aikataulut saattavat olle sellaisia, että odotusaikaa tulisi melkein tunti sekä ennen että jälkeen harkkojen. 

Polkupyörät on keksitty.

 

Jep, 10-20 km suuntaansa ympäri vuoden koulupäivän jälkeen tree

En nyt tiedä miksi sua kaivelee niin hirveästi se, että joku kuskaa lapsiaan harkkoihin. Sinä voit toimia ihan miten haluat.

Ei tarvitse ihmetellä miksi Suomen urheilu ja varsinkin kestävyysjuoksu on nykyisessä jamassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo harrastusjutut ovat kaikkein kummallisimpia. Kuskataan ja suhataan omalla autolla ympäri kaupunkia kymmeniä kilometrejä oman työpäivän jälkeen lapsia harrastuksiin ja sieltä pois. Jos lasta oikeasti kiinnostaa tuo harrastus, olisi yleisten kulkuneuvojen käyttö suotavaa, ainakin yli 10 vuotiaille.

 

Niitä yleisiä kulkuneuvoja kun ei välttämättä kulje sinne harrastuspaikkaan. Ja vaikka kulkisi, aikataulut saattavat olle sellaisia, että odotusaikaa tulisi melkein tunti sekä ennen että jälkeen harkkojen. 

Polkupyörät on keksitty.

 

Jep, 10-20 km s

Lainaus: Ei tarvitse ihmetellä miksi Suomen urheilu ja varsinkin kestävyysjuoksu on nykyisessä jamassa...

En tiedä miksi edes vaivaudun vastaamaan, mutta joo, lapseni eivät tosiaankaan ole koskaan harrastaneet kestävyysjuoksua tai muutakaan yleisurheilua, joten en tiedä miten heidän kuskaamisensa liittyy Suomen menestykseen siinä.  

Sinä toki voit sitten valmentaa omista lapsistasi omilla menetelmilläsi Suomen yleisurheilumaineen pelastajia. Minulle riitti se, että lapseni nauttivat harrastuksistaan ja viettävät edelleen erittäin liikunnallista elämää.

Lasten ja varsinkin teini-ikäisten nolaaminen vieraiden edessä. Tämä oli suosittua menneinä vuosina 

"Sieltähän se meidän murkku vihdoin suvaitsee saapua! Taitaa olla pojat vaan mielessä, kun ei ruokakaan maistu. Hehheh. Nuorena ne nykyään aloittaa."

Lapset suorittavat "harrastuksiaan" verenmaku suussa naama punaisena huutavan valmentajan alaisuudessa. Suurimpaan osaan lapsista tämä tartuttaa elinikäisen allergian liikuntaa kohtaan. "Harrastuksesta" hankkiudutaan eroon heti kun mahdollista, eli viimeistään pois kotoa muuttaessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saa lyödä vanhempaansa ja vanhemmat vain hyssyttelevät ja näyttävät lampailta.

Tätä olen ihmetellyt. Mitä ihmettä? Mites sitten kun lapsi siitä viiden vuoden iästä kasvaa  . Eihän vanhemmat tule toimeen ollenkaan kun kaikki auktoriteetti puuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se kummallista, että vaikka olen modernin ajan tyttölapsi (-89), olen saanut vielä 10v+ vuotiaana ruumiillista kuritusta nahkavyöllä "kasvatusmielessä", vaikka vanhemmat olivat muuten normaaleja ja moderneja?

Ruumiillinen kuritus on RIKOLLINEN kasvatusmenetelmä.  Kynis.mi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se kummallista, että vaikka olen modernin ajan tyttölapsi (-89), olen saanut vielä 10v+ vuotiaana ruumiillista kuritusta nahkavyöllä "kasvatusmielessä", vaikka vanhemmat olivat muuten normaaleja ja moderneja?

Ruumiillinen kuritus on RIKOLLINEN kasvatusmenetelmä.  Kynis.mi

 

Tosin se oli laillista vielä 80-luvulla.

Jo pikkukakaroille annetaan älykännykät ja tabletit, teinien/lasten sekopäistä riehumista kestetään laittamalla huono käytös iän piikkiin, yleinen rajojen ja kurin puute

Vierailija kirjoitti:

Kerran - jos toisenkin - kuulin, kun äiti sanoi pienessä vaatekaupassa lapselleen, että ei saa juosta. Lapsi jatkoi juoksuaan ja äiti ei enää reagoinut lapsensa tottelemattomuuteen. Pysäytin lapsen, katsoin silmiin ja kysyin, eikö hän kuullut, mitä äiti sanoi, että kaupassa ei saa juosta. Lapsi ymmärsi ja lopetti juoksemisen. Lapsen äiti oli närkästynyt asiasta, kun kehtasin puuttua hänen lapsensa juoksemiseen pienessä vastekaupassa. Viisas äiti-ihminen olisi sanonut, että huomastko, että me kaikki aikuiset olemme sitä mieltä, että kaupassa ei saa juosta, että näytäpäs nyt, miten osaat hienosti kävellä.

Tämä! Tuntuu, että nimenomaan porsineet naiset ovat näitä äärimmäisen tyhmiä, ylimielisiä ja rasittavia tapauksia!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulee äitinä huono olo näitä arvosteluja lukiessa. Paljonko vielä voidaan äideiltä vaatia. Ole sitä ole tätä ja olekin paremmin. Mikään ei riitä ja siksi vanhemmat uupuvat. Kasvatusrauha kiitos. 

Jos kritiikki harmittaa noin paljon, olisit jättänyt lisääntymättä 🤦🏻 

Vierailija kirjoitti:

Jo pikkukakaroille annetaan älykännykät ja tabletit, teinien/lasten sekopäistä riehumista kestetään laittamalla huono käytös iän piikkiin, yleinen rajojen ja kurin puute

Kurin pitäminen on tehty mahdottomaksi kieltämällä kaikki perinteiset kurinpitokeinot. Mitään uusia keinoja kurin pitämistä varten ei ole annettu tilalle, paitsi tietysti ns. sanoitus, mutta se ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se kummallista, että vaikka olen modernin ajan tyttölapsi (-89), olen saanut vielä 10v+ vuotiaana ruumiillista kuritusta nahkavyöllä "kasvatusmielessä", vaikka vanhemmat olivat muuten normaaleja ja moderneja?

Ruumiillinen kuritus on RIKOLLINEN kasvatusmenetelmä.  Kynis.mi

 

Tosin se oli laillista vielä 80-luvulla.

 

Ei ollut kuin alussa. Ja sitä ennenkin jo 70-luvulla kuritusoikeus oli poistettu rikoslaista.