Mitä kuolinhetkellä kadutaan!

Kuolinhetkellä kuollaan ei silloin ehdi enään katua

Suurin osa ihmisistä katuu työhön upotettua aikaa nykypäivänä. Ahneuden alttarille uhrattua elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinhetkellä kuollaan ei silloin ehdi enään katua

Se on juuri näin! Sain muutama viikko sitten sydäninfarktin ja hengenlähtö oli hyvin lähellä. Voin kertoa, että pää oli ihan tyhjä, en miettinyt mitään, kirjaimellisesti yhtään mitään ennenkuin osastolla. 

Vierailija kirjoitti:

Kuolinhetkellä kuollaan ei silloin ehdi enään katua

No olihan tuossa 5 yleisintä katumusta, jotka lääkäri ilmoitti ja 3 niistä vaikutti liittyvän liialliseen elämiseen työlle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinhetkellä kuollaan ei silloin ehdi enään katua

Se on juuri näin! Sain muutama viikko sitten sydäninfarktin ja hengenlähtö oli hyvin lähellä. Voin kertoa, että pää oli ihan tyhjä, en miettinyt mitään, kirjaimellisesti yhtään mitään ennenkuin osastolla. 

Osa kuolee äkillisesti, osa hissun kissun, kuten vaikka syöpäpotilaat.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinhetkellä kuollaan ei silloin ehdi enään katua

enää

Vierailija kirjoitti:

Kadutaan että elettiin loiseläimenä yhteiskunnan tuilla eikä oltu yritteliäämpiä oman elämänsä suhteen.

 

Suomalainen työtön vietti elämänsä sohvassa maaten ja yhteiskunnan varoja haaskaten kuin punkki. Sellaista kannattaakin katua kuoleman hetkellä.

Jos asiantuntijoiden lausuntoja kuunnellaan ja faktoja luetaan niin tilannehan on täysin päin vastoin.

Tämän kirjoittaja varmaan katuu jo nyt työmatkaansa ja ymmärsi juuri, että menetti taas lastensa syntymäpäivätkin ja taisi vähän "osua ja upota".

Eniten kadutaan elämätöntä elämää. Ollaan aina tehty niin, kuin muut ovat halunneet, eikä oman tahdon mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinhetkellä kuollaan ei silloin ehdi enään katua

Ajatella että tämäkin pönttö saa äänestää... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadutaan että elettiin loiseläimenä yhteiskunnan tuilla eikä oltu yritteliäämpiä oman elämänsä suhteen.

 

Suomalainen työtön vietti elämänsä sohvassa maaten ja yhteiskunnan varoja haaskaten kuin punkki. Sellaista kannattaakin katua kuoleman hetkellä.

Jos asiantuntijoiden lausuntoja kuunnellaan ja faktoja luetaan niin tilannehan on täysin päin vastoin.

Tämän kirjoittaja varmaan katuu jo nyt työmatkaansa ja ymmärsi juuri, että menetti taas lastensa syntymäpäivätkin ja taisi vähän "osua ja upota".

😂👍

Ei ehkä ois pitänyt syödä sitä kanaa.

Tällaisen listan olen nähnyt useammassakin artikkelissa:

1. Ettei ollut rohkeutta elää omaa elämää.

2. Että tuli oltua niin paljon töissä.

3. Ettei uskaltanut näyttää omia tunteitaan.

4. Ettei tullut oltua yhteydessä ystäviin.

5. Ettei ollut rohkeutta olla onnellinen.

Vain yksi liittyy liikaan työntekoon. Kyllä monen elämä menee miettiessä mitä muut ovat asioista mieltä ja pelätessä huomista. Itse asiassa 3 näistä liittyy juurikin siihen asiaan. Mä olen lukenut nämä jo vuosia sitten ja yrittänyt elää sen mukaan, että näitä asioita ei tarvi omalla kuolinvuoteella katua.

Kyllä tää elämä eletään eläessä eikä viimeisenä hetkenä kun aivoista loppuu happi.  Se mitä me muista ihmisistä kuvitellaan on aikalailla fantasiaa, myös oma perheemme. Jos olisimme laittaneet aikaa enemmän perheeseen niin mitä elämä olisikaan, no tuskin mitään sen enempää. Lapset kasvaa ja muuttaa omilleen ja löytää oman perheensä jonkun toisen ihmisen kanssa. Kyllä se elämä pitää olla sulla itsellä ja olla onnellinen jos lapsille käy hyvin ja varsinkin jos löytävät jonkun joka aidosti rakastaa heitä ja pysyy rinnalla. Mutta se oma rooli siinä, se oli vaan sen parikymmentä vuotta eikä sen varaan voi elämäänsä rakentaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä katuu työhön upotettua aikaa nykypäivänä. Ahneuden alttarille uhrattua elämää.

Sitä se teettää kun elää Kokoomuslaista unelmaa velkarahalla.

Vierailija kirjoitti:

Eniten kadutaan elämätöntä elämää. Ollaan aina tehty niin, kuin muut ovat halunneet, eikä oman tahdon mukaisesti.

Kaikki ei menesty keski-iän kriisissä mikä on se viimeinen hetki miettiä mitä elämältään oikeasti haluaa ja alkaa tehdä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinhetkellä kuollaan ei silloin ehdi enään katua

Se on juuri näin! Sain muutama viikko sitten sydäninfarktin ja hengenlähtö oli hyvin lähellä. Voin kertoa, että pää oli ihan tyhjä, en miettinyt mitään, kirjaimellisesti yhtään mitään ennenkuin osastolla. 

Osa kuolee äkillisesti, osa hissun kissun, kuten vaikka syöpäpotilaat.

Jokaisella on vain yksi kuolinhetki.

Kyllä silloin kaduttaa, ettei tullut ostettua Muumien Vilijonkka-mukia silmälasilogon kanssa, kun marketissa oli vielä pari jäljellä. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten kadutaan elämätöntä elämää. Ollaan aina tehty niin, kuin muut ovat halunneet, eikä oman tahdon mukaisesti.

Useimmilla ei ole omaa tahtoa, joten todennäköisesti sellaiset eivät olisi tehneet mitään, jotka eivät toimi ulkoisesta paineesta.

Ensimmäinen ajatus oli, että varmaan kadutaan oravanpyörään osallistumista.

Elämä on tässä ja nyt. Asioiden siirtäminen (matkustelu, tai mikä se oma haave on) eläkkeellä tehtäväksi voi olla silloin jo myöhäistä.

Harvemmin  ihminen kuolee äkillisesti. 

Sairauskohtaus ja onnettomuus ovat ne äkilliset syyt.

Kyllä ihminen  ennättää katua asioitaan ennen kuolemaansa moneen kertaan ! 

Tuolla yllä on ihan hyvä lista syistä mitä ihminen katuu. Mutta noiden lisäksi  ihmisen elämään kuuluu asioita  MITEN  olet muuten elänyt, oletko ollut esim. rehellinen  ja oikeudenmukainen.

Sanoisin kyllä että suurin on se mitä ihmisen     o m a t u n t o    viestittelee itselleen.  Onko omallatunnolla selvittämättömiä asioita?   Valehtelua,  kiusaamista, pettämistä,  röyhkeä käytöstä tai   petoksia jne....