Lue keskustelun säännöt.
Mitä kuolinhetkellä kadutaan!
06.10.2024 |
1 - Ei viettänyt tarpeeksi aikaa rakastamiemme ihmisten kanssa
2 - Ei kohdata pelkoa ja ottaa enemmän riskejä
3 - Työskennellyt liikaa
4 - Ei ollut rohkea tuntematonta kohtaan
5- Ei elänyt nykyhetkessä
Oma tulkinta näistä:
1- Oli siis liikaa töissä eikä rakastamiensa ihmisten kanssa
2 - Kuulostaa väkisin lisätyltä "bull shit" täytelauseelta
3 - Työskennellyt liikaa, aivan kuten kohdassa 1 tuli ilmi
4 - Vaikea tulkita, jotain puppua
5- Ei elänyt nykyhetkessä - vaan painoi pitkää päivää töissä
Kommentit (67)
Kadun silläkin hetkellä sitä ettei elämässäni ole ollut rahaa riittävästi...köyhyyteenkin nimittäin kuollaan...jäi elämättä "lännen malliin"..ja se on vi--ttanut vuosikymmeniä..toiset kyllä perii ja saa kunnon lottovoittoja,ja elämä on mallillaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä katuu työhön upotettua aikaa nykypäivänä. Ahneuden alttarille uhrattua elämää.
Olen 36 ja kadun 10 vuotta työttömyyttä ihan tässä eläessä.
2 ja 4 puhuttelee itseäni eniten. Mieleen tulee heti muutamakin nainen, joiden kanssa olisi voinut tulla jotain (vähintään seksiä, parhaassa tapauksessa parisuhde), jos olisin ollut rohkeampi. Mutta ujouttani sössin ne jutut heti alkumetreillä.
Minulla on myös aika vähän ystäviä. Jos olisin ollut rohkeampi, voisi olla enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisen listan olen nähnyt useammassakin artikkelissa:
1. Ettei ollut rohkeutta elää omaa elämää.
2. Että tuli oltua niin paljon töissä.
3. Ettei uskaltanut näyttää omia tunteitaan.
4. Ettei tullut oltua yhteydessä ystäviin.
5. Ettei ollut rohkeutta olla onnellinen.Vain yksi liittyy liikaan työntekoon. Kyllä monen elämä menee miettiessä mitä muut ovat asioista mieltä ja pelätessä huomista. Itse asiassa 3 näistä liittyy juurikin siihen asiaan. Mä olen lukenut nämä jo vuosia sitten ja yrittänyt elää sen mukaan, että näitä asioita ei tarvi omalla kuolinvuoteella katua.
Kyllä myös kohdat 1 ja 5 liittyvät monella työntekoon. Kun kärsitään oravanpyörässä, eikä uskalleta siirtyä tekemään vähemmän töitä tai kevyempää työtä, juuri silloin oma elämä jää elämättä eikä ole rohkeutta olla onnellinen.
Mutta hatunnosto valinnoista, olet fiksu ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Kadun silläkin hetkellä sitä ettei elämässäni ole ollut rahaa riittävästi...köyhyyteenkin nimittäin kuollaan...jäi elämättä "lännen malliin"..ja se on vi--ttanut vuosikymmeniä..toiset kyllä perii ja saa kunnon lottovoittoja,ja elämä on mallillaan..
Vaikuttaa pikemminkin siltä että olet katkera, mikä on eri asia. Vai oletko pitänyt kynttilääsi vakan alla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten kadutaan elämätöntä elämää. Ollaan aina tehty niin, kuin muut ovat halunneet, eikä oman tahdon mukaisesti.
Ehkäpä näin, mutta monesti on tilanne sellainen, ettei ole voinut ajatella vain itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun nyt ja aina, myös kuolinvuoteella, vääriä valintojani ja uskomista toisen ihmisen antamiin lunastamattomiin lupauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun on helppo uskoa nuo ap listaamat katumuksen aiheet. Jos elää elämäänsä "niin kuin pitää", on ahkera työläinen, miettii aina mitä muut sanoo eikä uskalla ottaa riskejä erinäisten mahdollisuuksien kohdalla, voi joutua siihen tilanteeseen että noita joutuu kuolinvuoteella katumaan.
Tiedän muutaman ihmisen, jotka ovat elämässään priorisoineet siivouksen. Eivät voi lähteä sinne tai tehdä tätä, koska pitää siivota jo valmiiksi siistiä kotia. Ei lähdetä reissuun, koska muuten ei ehdi tekemään suursiivousta jne. Heitä erityisesi olen miettinyt. Kuinka moni on katunut sitä kuolinvuoteellaan, että ei siivonnut enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinhetkellä kuollaan ei silloin ehdi enään katua
Se on juuri näin! Sain muutama viikko sitten sydäninfarktin ja hengenlähtö oli hyvin lähellä. Voin kertoa, että pää oli ihan tyhjä, en miettinyt mitään, kirjaimellisesti yhtään mitään ennenkuin osastolla.
Osa kuolee äkillisesti, osa hissun kissun, kuten vaikka syöpäpotilaat.
Jokaisella on vain yksi kuolinhetki.
Joo eikä yksikään kuolemaa tekevä syöpäpotilas ole katunut työn tekoa mitä olen tavannut. Aika äkäisiä ne on kyllä olleet sen suhteen, että elämä vähän kuin loppuu kesken, jopa ne vanhimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei viettänyt tarpeeksi aikaa läheisten kanssa.
Kuitenkin avioeroprosesseja laitetaan alkuun eniten juuri kesä- ja joululomien jälkeen eli silloin, kun läheisten kanssa on vietetty enemmän aikaa.
Eli ei taida se todellisuus läheisten kanssa vietetystä ajasta vastata sitä ruusunpunaista mielikuvaa läheisten kanssa vietetystä ajasta.
Saman ilmiön huomaa pienemmässä mittakaavassa vaikkapa lomamatkoilla. Etukäteen ajattelee, että nyt vietetään yhdessä tosi rento ja kiva loma. Sitten tosiasiassa loman aikana läheiset ärsyttävät, ovat tylsää seuraa jne.
Olen tässä vaiheessa elämää jo hyväksynyt sen, että kerron itselleni valheita muista ihmisistä ja siitä miten kivoja kohtaamiset tulee olemaan ja miten mukavaa meillä kaikilla on, koska ne tilanteet ei ikinä toteudu niin kuin kuvittelin. Muutaman kerran yritin järjestää mukavan joulunkin ja joka kerta niistä tuli paha mieli, joten lopetin kokonaan. Ne Hallmark tarinat mitä kerromme itsellemme ei vain pidä paikkansa. Kuvittele aina pahinta ja se ehkä vastaa eniten totuutta.
Eli tämän palstan onnellisempia ovat he, jotka eivät tee töitä? Jotenkin havaintoni kertovat päinvastaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin on enää turha katua yhtään mitään kun mitään ei voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin on enää turha katua yhtään mitään kun mitään ei voi muuttaa.
Voiko ihmiset luoda sellaisen tilanteen yksittäiselle ihmiselle ettei ihmisenä oleminen ole mahdollista? Ja pitävät tätä yksinkertaisena itsekkyydessään? Voiko sellainen kauhu olla totta?
Kadun varmaan lähinnä sitä etten lähtenyt jo kymmenen vuotta sitten.
Minusta tuollaista kuolinhetkellä katumista ei voi ottaa tosissaan. Se on samanlaista, kun vanhempi tuntee, kun lapsi ei tule ajoissa kotiin ja huoli nousee, "en ikinä enää nalkuta"! Tai kun tervehtyy sairaudesta, "nyt osaan iloita pienistäkin asioista". Se on sellaista hetkellistä ylireaktiota vaan.
Kuoleman hetkellä on muutenkin ihan sama jo kaikki.
Ei viettänyt tarpeeksi aikaa läheisten kanssa.
Kuitenkin avioeroprosesseja laitetaan alkuun eniten juuri kesä- ja joululomien jälkeen eli silloin, kun läheisten kanssa on vietetty enemmän aikaa.
Eli ei taida se todellisuus läheisten kanssa vietetystä ajasta vastata sitä ruusunpunaista mielikuvaa läheisten kanssa vietetystä ajasta.
Saman ilmiön huomaa pienemmässä mittakaavassa vaikkapa lomamatkoilla. Etukäteen ajattelee, että nyt vietetään yhdessä tosi rento ja kiva loma. Sitten tosiasiassa loman aikana läheiset ärsyttävät, ovat tylsää seuraa jne.