Miten välttää koulukiusaamisen?
Moi, kauhistuin kun luin siit tytöstä joka itsensä hirtti kiusaamisen takia. rupesin pohtii että kuinka aion kun aika koittaa opastaa omaa lasta kiusaamisen suhteen. Juosta pois vai koittaa olla voittava osapuoli, jopa isompaa vastaan?
Miksi muuten ei ole mahdollista näin perheiden yhdistyä ja vaikka hakea ihan muutosta johonkin lakiin että heti kun joku kiusaa, niin jos ei lopeta, niin joutuu kokonaan HETI pois koulusta, jolloin perhe kyllä muutaman muuton uudelle paikkakunnalle jälkeen kouluttaa oman riehujan ruotuun aivan varmasti.
Ja että kun koulupäivä loppuu ja kiusaajat oottaa pihalla? miten neuvotte toimimaan?
Kommentit (45)
Jos jotain tapahtuu niin lapsi keskeyttää koulupäivän ja me tehdään poliisille tutkintapyyntö.
Mulle sanottiin 80-luvulla ohjeeksi, että anna takaisin. Se toimi, joskin ope luuli että mä olin se aloittaja. Yhdet luokkakaverit säikäytin kimpusta utelemasta pois omalla taktiikalla, miedommalla. Ongelmana vaan on se että kenenkään silmä ei saisi vahingoittua tai muutenkaan, jos joku antaa takaisin, eikä anna hyökätä päälle. Joskus asioita pitää harjoitella kotona, miten nätisti tilanteet hoidetaan, jos aikuista ei ole paikalla.
Ei kannata olla liian kiltti ja hymyilevä, sillä se tulkitaan heikkoudeksi.
Ei kannata vetäytyä liikaa muista, eikä olla liian hiljaa.
Eikä varsinkaan kannata esittää jotain roolia, sillä se huomataan aina.
Itse olin kiusattu, mutta nyt tekisin kaiken toisin, enkä hyväksyisi mitä vaan kohtelua.
Puolustautuminen ja itsestään huolta pitäminen taitaa olla ainut keino selvitä kiusaamisesta. Ennaltaehkäisyä ei ole, muuta kuin se että on henkisesti taidokas ja saa tukea muilta.
Kotona pitää opettaa ja harjoitella puolensa pitämistä. Jos on liian kiltti tai hiljainen niin joutuu helpommin uhriksi. Lapsena en osannut pitää puoliani, sittemmin jopa liiankin kärkkäästi kiusaamiskokemuksistani johtuen. Ei uskoisi millainen olin lapsena kun nyt olen tarvittaessa kovaääninen ja räväkkä ja tarvittaessa puolustaudun myös fyysisesti. Puutun myös kiusaamisen jos sellaista näen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla liian kiltti ja hymyilevä, sillä se tulkitaan heikkoudeksi.
Ei kannata vetäytyä liikaa muista, eikä olla liian hiljaa.
Eikä varsinkaan kannata esittää jotain roolia, sillä se huomataan aina.
Itse olin kiusattu, mutta nyt tekisin kaiken toisin, enkä hyväksyisi mitä vaan kohtelua.
Kenelläkään ei pitäisi olla siihen mitään kiusaamisen aihetta jos joku on kiltti, hymyilevä ,heikon oloinen, hiljainen tai syrjäänvetäytyvä.
Ei ruokita näitä kiusaajien ajatuksia tällä tavalla.
Tässäkö maailmassa voi olla liian kiltti? Älkää nyt naurattako. Liian ilkeitä ja itsekkäita on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla liian kiltti ja hymyilevä, sillä se tulkitaan heikkoudeksi.
Ei kannata vetäytyä liikaa muista, eikä olla liian hiljaa.
Eikä varsinkaan kannata esittää jotain roolia, sillä se huomataan aina.
Itse olin kiusattu, mutta nyt tekisin kaiken toisin, enkä hyväksyisi mitä vaan kohtelua.
Kenelläkään ei pitäisi olla siihen mitään kiusaamisen aihetta jos joku on kiltti, hymyilevä ,heikon oloinen, hiljainen tai syrjäänvetäytyvä.
Ei ruokita näitä kiusaajien ajatuksia tällä tavalla.
Ei tietenkään pitäisi, mutta en ollut ainoa jota kiusattiin, ja ne oli aina ne, jotka vain hymyilivät, eivätkä pitäneet puoliaan.
Luuleeko joku vielä, että ihmismieli toimii niin, että "tuo on kiltti, sitä en kiusaa?" Päinvastoin, ilkeitä ei kiusata ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla liian kiltti ja hymyilevä, sillä se tulkitaan heikkoudeksi.
Ei kannata vetäytyä liikaa muista, eikä olla liian hiljaa.
Eikä varsinkaan kannata esittää jotain roolia, sillä se huomataan aina.
Itse olin kiusattu, mutta nyt tekisin kaiken toisin, enkä hyväksyisi mitä vaan kohtelua.
Kenelläkään ei pitäisi olla siihen mitään kiusaamisen aihetta jos joku on kiltti, hymyilevä ,heikon oloinen, hiljainen tai syrjäänvetäytyvä.
Ei ruokita näitä kiusaajien ajatuksia tällä tavalla.
Ei tietenkään pitäisi, mutta en ollut ainoa jota kiusattiin, ja ne oli aina ne, jotka vain hymyilivät, eivätkä pitäneet puoliaan.
Luuleeko joku vielä, että ihmismieli toimii niin, että "tuo on kiltti, sitä en kiusaa?" Päinvastoin, ilke
Se on ihan sama mitä olet. Jos sun naama ei syystä tai toisesta miellytä jotain mulkkua, niin silloin sua voidaan kiusata. Mitä enemmän yrittää olla jotain sellaista ettei vaan kiusattaisi, sitä enemmän olet kiusaajien armoilla ja hallittavissa. Tai ehkä juuri se on sitä kiltteyttä.
No ensinnäkään ei kannata luoda pelkoja lapselle turhaan. Et tiedä, tapahtuuko tuota sinun lapsesi koulussa. Sen sijaan voit kysellä tytöltä aktiivisesti, mitä koulussa tapahtuu ja onko luokkakaverit kivoja. Osoita kiinnostusta ja vaivihkaa utele, mikä meininki
Jos jotain ikävää alkaa tapahtumaan, lapsi olisi hyvä opettaa VÄISTÄMÄÄN tuollainen käytös. Jos lapsella on hyvä energia, tämä on kiusaajillekin koskematon. Kiusattu kiusaa sellaista uhria, joka reagoi, pelkää ja provosoituu. Kukaan ei saa mitään irti passiivisen, reagoimattoman kiusaamisesta
Sille ei voi mitään, jos koulussa on joku sellainen perhe, jossa on paska energia. Kun muistelen omaa lapsuuttani, niin ikävimmillä tyypeillä oli myös kurjimmat ja vihaiset vanhemmat. Karu se on sen lapsenkin kohtalo, eikä häntä kohtaan hyökkääminen ainakaan paranna tämän asioita. Parempi vaan ignorata ja pyrkiä keskittymään omaan elämään
En suosittele aggressiivista puolustautumista, silloin vaan alentaa itsensä kiusaajan tasolle ja sitten koko luokassa on paska henki ja kohta ollaan taas siinä pisteessä että saa kadulla turpaansa. Jos omiin asioihin keskittyminen ei auta, vaihoehtona on myös muuttaa, vaihtaa koulua tai jäädä kotioppijaksi. Kaikki hyviä vaihtoehtoja: vaikka joutuukin näkemään itse vähän vaivaa, voi päästä paljon paremman äärelle, kuin alkuperäinen koulu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla liian kiltti ja hymyilevä, sillä se tulkitaan heikkoudeksi.
Ei kannata vetäytyä liikaa muista, eikä olla liian hiljaa.
Eikä varsinkaan kannata esittää jotain roolia, sillä se huomataan aina.
Itse olin kiusattu, mutta nyt tekisin kaiken toisin, enkä hyväksyisi mitä vaan kohtelua.
Kenelläkään ei pitäisi olla siihen mitään kiusaamisen aihetta jos joku on kiltti, hymyilevä ,heikon oloinen, hiljainen tai syrjäänvetäytyvä.
Ei ruokita näitä kiusaajien ajatuksia tällä tavalla.
Ei tietenkään pitäisi, mutta en ollut ainoa jota kiusattiin, ja ne oli aina ne, jotka vain hymyilivät, eivätkä pitäneet puoliaan.
Luuleeko joku vielä, että ihmismieli toimii niin, että "tuo on kiltti, sitä en kiusaa?" Päinvastoin, ilke
Minun luokallani ainoa jota ei kiusattu, oli uskovaisesta perheestä. Se vahva, hyvä energia on liian suuri kiusaajallekin. Hän ei ollut pelokas ja alistuva, vaan yksinkertaisesti positiivinen
Kun oppii arvostamaan itseään ja pitämään itseään arvokkaana, siitä huolimatta että jotkut eivät tee niin, pystyy kestämään kiusaamista ja silloin sitä ei ehkä edes näe kiusaamisena vaan lähinnä toisten keskenkasvuisuutena ja tyhmyytenä. Kun muut lapset pitävät yhtä lasta arvottomana, hän lopulta alkaa uskoa siihen itsekin. Kiusaajat sanovat tätä vitsiksi, läpäksi, huumoriksi, eivätkä ota vastuuta pahoista teoistaan. Onko maailmassa julmempaa kuin saada pieni lapsi uskomaan etttä hän on arvoton?
Pidättekö te joitakin ihmisiä arvottomina teidän elämässänne?
Vierailija kirjoitti: Jos jotain tapahtuu niin lapsi keskeyttää koulupäivän ja me tehdään poliisille tutkintapyyntö.
Ja vìtut.
Ulkoisesta olemuksesta kai se kaikki lähtee. Kun muistelen omaa kouluaikaani ja miksi minua kiusattiin, niin johtui siitä kun en kiinnittänyt ulkonäkööni minkäänlaista huomiota ja näytin niin jysähtäneeltä ja hassulta.
Kiusaajien perheitä pitää ymmärtää, heidän päätä tulee silittää ja heillä pitää yrittää antaa lisää kotutumis-rahaa, että onnistuvat paremmin.
Jos et näe asiaa näin, olet röööösisti ja sinun lapsesi voi joutua tuolta koulusta pois, eikä se kiusaaja.
Elämä on lyhyt. Vaihdan aina maisemaa, jos luonnehäiriöinen tulee vastaan. Aikuisten pitäisi laittaa lapset jo ruotuun päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Kotona pitää opettaa ja harjoitella puolensa pitämistä. Jos on liian kiltti tai hiljainen niin joutuu helpommin uhriksi. Lapsena en osannut pitää puoliani, sittemmin jopa liiankin kärkkäästi kiusaamiskokemuksistani johtuen. Ei uskoisi millainen olin lapsena kun nyt olen tarvittaessa kovaääninen ja räväkkä ja tarvittaessa puolustaudun myös fyysisesti. Puutun myös kiusaamisen jos sellaista näen.
Se on helppo sanoa että pidä puolesi. Mun pääkiusaaja yläasteella oli lihaksikas, veti 20 leukaa leuanvetotestissä. Uhkasi hakata jos sanoin jotain takaisin. Hengasi muiden kovisten kanssa. Minä en osannut tapella.
Ei kai tuohon ainakaan oman käsitykseni mukaan ole oikein muuta lääkettä, kuin vain tehdä kiusaaminen siihen pyrkivälle taholle niin hankalaksi ja tuskalliseksi, että se loppuu.