SEKTIO
Olis kiva saada palstalle taas pitkästä aikaa keskustelua sektiosta.
Kuitenkin monella meistä se vielä edessä joko suunniteltu, kiirreellinen tai hätä. Tuntuu olevan asia joka meitä monta mietityttää näin etukäteen. Moni pelkää ettei saa sektiota ja toinen taas pelkää että joutuu sektioon. (=
Niin se vain on että kun meitä on montaa niin eri sorttia.
Itselläni synnytystapa arvio ensiviikolla ja tiedän jo etukäteen joutuvani sektioon. Nyt vaan mietityttää että mille viikolle sektio suunnitellaan.
Olen lueskellut paljon ihmisten kommentteja eri sivuilta ja huomannut kuinka paljon eri ihmisillä on kauheat ennakkokäsitykset että kuinka pitää synnyttää että on hyvä äiti jne. Ottaa todella päähän lukea kaikkia kommentteja kuinka vaarallista ja kamalaa sektio on ja voi sitä alatiesynnytyksen ihanuutta.
Eiköhän se kuitenkin ole niin että sektio on paras mahdollinen vaihtoehto juuri sille äidille joka sen sektion tarvitsee. Kyllä itsekkin menisin mielelläni synnyttämään alakautta jos tietäisin että se olisi minun kohdallani kaikista turvallisin. Näin se ei vain ole.
Missä kaikki tilastot on missä olisi järkevästi laadittu suunniteltujen sektioiden riskit eikä vain yleistä tietoa että kuinka paljon riskejä sektioissa on.
Kaikista sektioista mitä suomessa tehdään niin niistä puolet on hätä tai kiireellisiä sektioita. Kiireellisessä tai hätäsektiossahan on paljon suuremmat riskit komplikaatioihin ym kohtutulehduksiin kun suunnitellussa sektiossa jossa kaikki tapahtuu rauhassa. Vieläpä paljon sektion turvallisuuteen vaikuttaa äidin terveys. Eli onko sektioon menossa oleva äiti sairas.
Lääkärilehden mukaan sektio on noin nelinkertaisesti kalliimpi kun normaali alatiesynnytys. Onko siis oikeesti näin että siksi ei sektioita saa jos ei ole hengenhätää.
Iselläni kaksi sektiota takana ja kolmas siis siksi tulossa.
Viimekertainen synnytys kesti 24 tuntia ennen kuin lääkäri päätti että leikataan kiireellisesti. Rupesin olemaan jo niin loppu sektion jälkeen että olo oli kuin vasaralla päähän lyöty. Mietityttää vain että miksi niitä riskejä pitää väkisin aina ottaa ja kiusata äitejä ketkä oikeasti sen sektion tarvitsisivat. Nyt haaveena että saisi sektion viikolle 38 jotta sen saataisiin tällä kertaa tehdä suunnitellusti eikä tarvitsisi jännittää sen enempää että vauva lähtee syntymään aikaisemmin.
Itselläni on aina ollut sektioista parantuminen todella nopeaa. Olen aina saanut kipulääkkeitä sektion jälkeen sen verran että suurista kivuista ei ole tarvinnut kärsiä. Joten haluan sanoa niille joille sektio tulossa että ei kannata sen kummemin murehtia tai lukea palstoilta sektion riskeistä ym. Jokaiselle riskit ovat henkilökohtaisia ja ei niitä sektioita tehtäisi jos ne niin vaarallisia olisivat mitä kaikissa kirjoituksissa lukee. Toki kaikissa leikkuksissa on risksä mutta eiköhän ne etukäteen lääkärin kanssa jutella ja jos on äidillä on tiedossa jotain sairauksia ym mitkä vaikuttavat sektion kulkuun.
Kommentit (28)
wintergirl puhuu ihan asiaa eikä mitenkään loukkavasti :) Minulle tehtiin myös suunniteltu sektio, kun sain tietää vasta rv40+0 että vauva on perätilassa. Mitään muuta vaihtoehtoa synnytystapa-arvion tehnyt gyne ei edes antanut, koska olen pienikokoinen ja vauvan kokoarvio sen verran suuri (plus vauvan päänympärys oli suuri), että olisi kohdallani ollut ilmeisesti suurempi (tai ainakin yhtä suuri) riski yrittää alateitse. Kääntämistä ei edes mietitty.
Hei Wintergirl, puhut täyttä asiaa ja aivan asiallisesti. Älä suotta poistu loukkaantuneena ;-) Tällä palstalla on monesti ihmeellinen mentaliteetti, että jos tuodaan esiin faktoja eikä lähdetä mukaan tähän ihmeelliseen " minä itse tiedän kaiken" linjaan, ollaan tietenkin epäempaattisia ja ilkeitä.
Minusta on virkistävää lukea välillä myös objektiivista ja tieteellisesti tutkittua tietoa aiheesta näiltä palstoilta. Onhan se toki totta, että tutkimuksiakin ja niiden luotettavuutta pitää osata arvioida, mutta tämäkin on niin runsaasti tutkittu aihe, ettei asiasta ole kyllä minkäänlaista epäselvyyttä.
On ÄRSYTTÄVÄÄ lukea joidenkin ihmisten jankkausta aiheesta, joilla on tietynlainen pakkomielle sektion saamiseen, vaikkeivät ole välttämättä edes koskaan synnyttäneet. Nyt meni vähän aiheen vierestä, mutta olkoon.
Oikeasti olen kyllä Ennisin kanssa just samoilla linjoilla. Tilanne on aina harkittava kunkin yksilön kohdalla, ja oikeasti, ihan sama millä tavoin lapsi syntyy, kunhan lapsen saa turvallisesti maailmaan. Sen vuorokauden - kaksikin kestää vaikka minkälaisissa helvetin tuskissa, kunhan saa lapsen turvallisesti maailmaan.
Terveisin Moment, itsekin 24 tunnin synnytysmaratonin, kaikkien mahdollisten ongelmien ja lopulta kiireellisen sektion kokeneena. Ja avoimin mielin toista vastaavaa tilannetta odottavana h 19
joku halusi vielä tietää. Olen menossa siihen maaliskuun loppupuolella, joten kaikkea en vielä osaa tietenkään sanoa. Joka tapauksessa EML-sektio ei käsittääkseni ole mahdollisuus kaikilla paikkakunnilla, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla on. Tiesin jo ennen kuin tulin raskaaksi, että sektio on minulle ainoa tapa synnyttää (juuri perussairauteni vuoksi). En kuitenkaan halunnut julkiselle puolelle, koska luulen, että olisin voinut joutua " taistelemaan" asiasta siellä. Ne, jotka eivät ole eläneet kanssani, eivät nimittäin ole nähneet miten sairauteni minuun vaikuttaa, eivätkä siis välttämättä ymmärrä miksi en voi edes kokeilla alatiesynnytystä.
Siskoni, joka on terveydenhuoltoalalla, kertoi minulle EML-vaihtoehdosta ja suositteli tiettyä lääkäriä. Menin tapaamaan häntä jo noin rv 9, jolloin hän keskusteli kanssani, kyseli asiasta ja lupasi alkaa leikkaavaksi lääkärikseni. Sen jälkeen olen käynyt hänen vastaanotollaan noin rv 24 (korvasi neuvolalääkärillä käynnin) ja nyt olen menossa 1,5 viikon päästä taas: silloin paikalla ovat sekä leikkaava lääkäri että anestesialääkäri ja sovitaan myös leikkauspäivä.
Leikkaus tapahtuu siis julkisessa sairaalassa, mutta maksan erikseen korvaukset noille kahdelle lääkärille. Yhteensä kulut niistä ovat kuulemma maksimissaan tuhat euroa. Muuten luulen, että EML-sektio ei poikkea tavallisista sektioista. Leikkaavan lääkärin valinnalla voi vaikuttaa kuitenkin siihen, että 1) sektion saa " helpommin" tai ilman, että joutuu perustelemaan sitä monille eri ihmisille julkisella puolella 2) lääkäri on kokenut, jolloin riski esim. huonoon kiinniompeluun tms. vähenee.
Saa nähdä mitkä ovat kokemukseni synnytyksen/leikkauksen jälkeen, mutta ainakin tällä hetkellä olen tyytyväinen tekemääni päätökseen.
LiinaMeri
Eemelistä vielä, että mukavaa on tuo, että hoitava lääkäri on koko ajan sama. Itse olen kaikki kolme (ja neljännekin kai) saanut julkiselta puolelta ja leikkaava lääkärijoukko on ollut hyvin kirjava. Kakkosen leikkaaja osasi " harsia" mut nätisti kasaan, eikä arpikudoksesta tullut puolisenttistä punaista paksua rasvakudosta. Semmoinen mulla on nyt kolmannen jälkeen. Mulla on paha arvenmuodostustaipumus.
Niin ja tämä eml-tapaus, jonka tiedän, alkoikin saada lasta sitten spontaanisti ennen sovittua leikkausta. Lääkäriä piti sit hakea jostain golf-kentältä, mutta ehtivät sit kuitenkin leikata. Hyvää oli tietty se, että lapsi oli valmis tulemaan maailmaan.
Edelliseen sektioketjuun joku komentoi sanomaani asiattomaksi, joten aina joku jostain saa herneen.
Tämä aihe se saa aina ketjut kuumiksi. Wintergirlille: ihan asiaa ja asiallisesti kirjotit. Älä suotta pahoita mieltäsi. On aivan hyvä välillä tuoda lääketieteen tutkimustuloksia esille. Tämä aihe kun tuppaa tuottamaan melkoisen hysteeristä reagointia välillä.
Itsekin olen sitä mieltä, että tottakai arvioidaan aina tilanne tapauskohtaisesti. Itselleni ensisynnyttäjänä esim. perätilavauvan synnyttäminen alateitse olisi aikamoinen paukku henkisesti, ja mikäli tilanne tällaiseksi muodostuu, olen sektion kannalla. Mutta jos vauveli on raivotarjonnassa ja muuten kaikki OK, haluan lähteä synnyttämään alateitse. Pelkosektioihin en ota kantaa, koska aihe on hyvin vaikea ymmärtää jos ei itse siinä paniikissa joudu elämään. Varmasti niillekin sektioille on syynsä, jotka lääkäri arvioi jälleen tapauskohtaisesti.
Tapauksissa, joissa lantio on ahdas tai aiemmin on tullut komplikaatioita synnytyksen yhteydessä, on tietysti aiheellista lähteä sektioon. Siitä on aivan turha syyllistää tai tuntea syyllisyyttä. Se synnytystapa nyt ei loppujen lopuksi vauvan onnellisuutta määritä suuntaan jos toiseen.
Onnellisia hetkia kaikille tulevien kääröjen parissa :) Muistetaan ymmärtäväisyys!
- Niinu 33+6
Kiitos Liinameri että vastasit.
Saanko vielä kysyä, mihin sairaalaan olet menossa ja kuka on leikkaavana lääkärinä?
Grix
läpikäyneenä, puhun kaiken tieteellisen faktan ohi sellaisesta asiasta kuin äidin intuitio. Itse esikoisen kanssa vaikean ja väsyttävän synnytyksen kokeneena, joka päätyi kiireelliseen sektioon, halusin synnytyspelon vuoksi sektioon tämän toisen kanssa. Koen sen jostain syystä osaltani turvallisempana vaihtoehtona. No, jouduin tietysti synnytyspelkoklinikan kautta selvittelemään tuntemuksiani siitä, että en mm. henkisesti kestäisi, jos jotain menisi alateisynnytyksessä pieleen.
No, kun nyt leikannut lääkärini tuli puheilleni, hän kertoi kaksi erittäin tärkeää asiaa: 1) hyvä että valitsit sektion, sillä kohtusi on niin ohut ponnistuskohdasta, että se olisi todennäköisesti revennyt alatiesynnytyksessä ja aiheuttanut huomattavat verenvuodot. 2) edellisen kiireellisen sektion jäljiltä kiinnikeitä oli muodostunut huomattava määrä, jolloin nyt ompeleminen vei aikaa, kun piti ommella kiinni monesta kohtaa. Tulos, ei suositella enää raskauksia, koska kohtu ei todennäköisesti kestä uutta raskautta.
Niin, että minun puolestani voi edelleenkin olla olemassa mitä tahansa faktoja alatiesynnytyksen turvallisuudesta suhteessa sektioon. Itse peräänkuulutan voimakkaasti äidin omiin tuntemuksiin ja intuitioon perustuvaa harkintaa. Ja voin kertoa, että leikkaus meni todella hienosti ja paraneminen alkoi välittömästi. Nyt olen elämäni voimissani, viikko sektiosta.
mulla on sovittu sektio tiistaina..
käsittääkseni, jos ei ole etukäteen odotettavissa ongelmia, on alatiesynnytys turvallisin vaihtoehto sekä vauvalle että äidille.
jos sovittuun sektioon päädytään, niin lääkärin arvion mukaan lienee pienempi riski siinä sektiossa, kuin mahdollisesti alatiesynnytyksessä jossa on todennäköisesti odotettavissa ongelmia..
puudutuksessa tehdyssä sektiossa on vähemmän riskejä, kuin nukutuksessa tehtäessä (tiesi kertoa mieheni veljenvaimo, joka on leikkaussalihoitaja), koska on enemmän aikaa auttaa vauva mahasta ulos, ennen kuin anestesialääkkeet vaikuttaa vauvaan..
esikoisen alatiesynnytys ei oikein sujunut oppikirjan mukaan, mutta ihan ilman apuvälineitä pojan maailmaan omin voimin pusersin.
niinpä kävi, että äijä syntyi kasvot alaspäin, ja molemmat hartiat kerrallaan, karhukoplameiningillä.. poika vielä vetäisi ekat henkosensa kunnolla lapsivettä, joka lainehti pitkin synnytyspöytää.
tulos oli, että lasta elvytettiin palkeella, paikalla oli kaksi kätilöä ja kaksi lääkäriä. kun vauva saatiin viimein hengittämään, se vietiin saman tien lasten osastolle keuhkokuviin ja tarkkailuun. apgarpisteet 4 ja 5
mulla oli sitten 4 asteen repeämät, vaikka päällepäin episiotomiakin näytti siistiltä. repeämät olikin siellä sisuksissani.. ja kätilön kanssa piti oikein riidellä, että haki mulle lääkärin tilannetta tarkastamaan.
lääkäri totesi jo silloin salissa, että tän rouvan alatiesynnytykset oli sitten kaikkineen tässä, loput sektiolla.
leikkuriin korjattavaksi pääsyä odottelin 4-5h keittosuola-sideharsotaitokset nivusissa kintut levällään synnytyssalissa.
pojalla ei ollut hätää, sairaalasta kotiuduttiin normaalisti.
ukkeli on nyttemmin terve ja vilkas 2,5v vintiö.
mulla paikat on parantuneet ok, eikä mitään kammoa jäänyt.
ihan mielelläni olisin tämänkin vauvan voinut synnyttää alateitse. mutta lääkärin mielestä riskit synnytyksen sujumattomuuteen on suuremmat, kuin sektiossa.
ja toisaalta, jos tuloksena on odotettavissa sama määrä tikkejä, niin kokeillaanpa tällä kertaa niitä mahan päällä eikä per... ;)
leikkaussalihenkilökuntaakin vaivaan tällä erää sektiossa varmaan vain kolmanneksen/neljänneksen siitä, mitä aikaa kului takamukseni korjauksessa.
tätä vauvaa, kuten esikoistakin on odotettu hartaasti, ja lääketieteen apua on raskauksien alkuun saattamiseksi tarvittu. ja keskenmenoja koettu.
mulle on ihan yks hemmetin sama, että miten tää vauva syntyy, kunhan syntyy, on elossa ja hyvinvoiva. ja tietysti elossa minäkin..
mun mielestä se, että mun kropassa on kasvateltu munasoluja, punktoitu ne, ne ovat tavanneet mieheni siittiöt vähemmän romanttisesti laboratoriossa, ne ovat hedelmöittyneet alkioiksi, jakautuneet, ja pakastettu..
ja mun mahassa on kasvanut oikea ihminen, joka on ensin alkiona pakastettu ja sulatettu, ja sitten siirretty kohtuuni, on niin jumalattoman paljon ihmeellisempää, kuin se synnytys, että en tästä tulevasta synnytystavasta mitään kierroksia jaksa ottaa..
ei ne lääkärit tahallaan kenellekään vaikeata synnytystä tahdo..
ei alatie- eikä sektio-sellaista
eikä varsinkaan mitään vakavia komplikaatioita.
uskoisin, että sillä koulutuksella, ja työkokemuksella ovat minua pätevämpiä arvioimaan realistisesti riskit niin sektiossa kuin alatiesynnytyksessä, ja jos kerran sektio on tässä tapauksessa parempi, niin ok, on sitten. tehdään niin.
eikä mun mielestä sillä, että itse olisin halunnut mieluummin alateitse synnyttää, ole juurikaan merkitystä..
nämä on aina niin vaikeita kysymyksiä, että oikeaa vastausta, mikä pätee kaikkiin, ei taida olla, vaan kaikki ovat tapauskohtaisesti harkittavia..
hyviä ja turvallisia synnytyksiä toivotan kaikille, oli ne sitten sektioita tai perinteisiä, kivunlievityksellä tai ilman..
-ennis- rv38+6 ...neljä yötä sektioon..