Kannustavin/positiivisin kommentti, jonka lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?
Vähän positiivista kaiken negailun keskelle. Itselleni lääkäri sanoi, että olen hienosti onnistunut muuttamaan elämäntapojani, vaikka itse en uskonut itseeni yhtään ja painoakaan ei ollut silloin lähtenyt kuin muutama kilo (sen jälkeen jo enemmän, ehkä osin kiitos tuon kommentin).
On niitä hyviäkin ammattilaisia, kuten tuo kohdalleni osunut ihana naislääkäri.
N52
Kommentit (56)
Ärtyvä suoli jonka kanssa olin istunut yksin kotona vuosikaudet (ei paljon harrasteta ja hankita ystäviä kun on työ selvitä oppitunnista kakkaamatta housuun), paljastui lopulta kunnolla tutkittaessa haavaiseksi paksusuolentulehdukseksi. Kivut, turvotus ja ennenkaikkea vaikea, välillä verinen ripulini vihdoin otettiin vakavasti ja nuori lääkäri hoiti tilanteen hyvin.
Olin vastaanotolla todella kipeä ja en enää ehtinyt usein vessaan, piti olla pois koulusta jne. Peräpään tunnustelussa suoli kouristi ja vesiripalia lirahti tutkimuspöydälle. Olisin voinut nuorena naisena kuolla häpeästä. Tilanne oli muutenkin nolo nuoren mieslääkärin sattuessa kohdalle. Hän osasi asettaa sanansa todella hyvin. Jotenkin niin, että "ei huolta, meiltä paperia löytyy. Täällä usein siivotaan, kuuluu työhön. Jatkosuunnitelman kannalta tilanteen vakavuus on nyt selvä".
Nuo sanat lohdutti valtavasti. En ole inhottava harvinaisuus joka kakkaa pöydälle pikkuvaivansa kanssa. Vaan vaikeasta suoli sairaudesta kärsivä ihminen, kenet tulee tutkia ja hoitaa. Ja niin hoidettiin lopulta erikoissairaanhoidon puolella.
Terveydenhoitaja, jonka luona olin käynyt terveysasioissa muutaman kerran, sanoi lopulta: "Usko minua, sinussa ei ole vikaa. Se ympäristö vaan ei sovi sinulle."
Olin ajatellut samoin, mutta tuntui hyvältä saada vahvistus. Muiden ihmisten palaute oli sitä ennen ollut enemmän sellainen, että kokemukseni on epäuskottava.
Syöpähoitojen suunnittelussa onkologi totesi, ettet sinä tähän kuole.
En uskonut alkuunkaan, mutta en sitten kuollutkaan.
Oli viimeinen kontrollikäynti syöpätautienpolilla ja onkologi sanoi, että toivottavasti ei nähdä enää koskaan. Tuo oli vuonna 2013 ja vuonna -99 alkanut ruljanssi kahdesti sairastetun syövän ja niiden kontrollien kanssa oli ohi. Ei olla nähty.
Kuulun siihen joukkoon, jota ei kehuta.
Vierailija kirjoitti:
Naislääkäri tutki penistäni ja sain lievän erektio, johon lääkäri tokaisi että sullapa on ihanan paksu muna.
Sitten sä heräsit ja katsoit toiveikkaana kalsareihin. Siellähän se katkarapu piilotteli kalsarin sauman takana.
Kiveksiäni särki ja lääkäri tutki niitä, niin kysyin, mitä mieltä peniksestäni, vastasi, että pieni on kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Syöpähoitojen suunnittelussa onkologi totesi, ettet sinä tähän kuole.
En uskonut alkuunkaan, mutta en sitten kuollutkaan.
XD
Minulla oli iso leikkaus, jossa koko vatsa oli viilletty auki ylhäältä alas. Ylös tultiin nostamaan heti seuraavana aamuna ja kipu oli aika paha.
Taisin puuskahtaa, että taidan kuolla tähän, niin hoitaja sanoi, että: et sä tähän kuole. Ensin kidut elämässä pitkään ja vasta sitten kuolet.
Hoitaja oli sama joka elvytti minut kun menin leikkauksen jälkeisestä morfiinista hengityslamaan.
Muistan kuinka hän paineli rintakehääni ja huusi, että sä et kuole tähän, kuuletko! Sä et kuole mun vuorolla! Niin tai näin, henkiin jäin, mutta kipulääkkeitä en voinut käyttää.
Hoitajaa muistan lämmöllä. Hän teki sen, mikä hänen työnään oli.
"unohda se painon pudotus"
Kun otin paitaa pois keuhkojen kuuntelua varten,tätä ennen painon tsekkaus ja taulukon mukaan n. 10-12kg ylimäärästä.
Salilla tulee käytyä edelleen.
Hakeuduin avokatkolle ryyppyputken takia. Lääkäri taputti olalle ja sanoi "kyllä sä pystyt siihen". Psykiatri on sanonut, huolimatta 10 vuoden kuntotustuesta, että ei kannata miettiä pysyvää eläkettä, sillä minussa on potentiaalia mihin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Menin oudoilla oireilla päivystykseen ja sain kuulla että minulla on diabetes, olin järkyttynyt ja itkien sopersin lääkärille et eihän mulle mitään diabetesta voi puhjeta, kun olen hoikka enkä tupakoi ja alkoholikaan ei maistu.
Lääkäri otti oikeasti melkein tunnin aikaa sille että keskusteli kanssani asiasta ja rauhoitteli minua. Lopuksi vielä puristi kättä ja pyysi soittamaan jos jokin mietityttää.
ihan mielenkiinnosta, millaisia oireita?
Terveydenhoitaja kehui ryhtiäni yläasteella. Jatkoi vielä, että varmasti tanssiharrastus vaikuttanut myönteisesti.