Muita, jotka eivät ole tekemisissä/väleissä sisarustensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Käsi pystyyn kenellä on riidaton suku. Toivottavasti jollakin löytyy sellainen harvinaisuus. Ja jos suku on riidaton löytyy varmasti joku sukuun ulkopuolelta tullut riidanhaastaja joka tekaisee ihmisten välille riitoja sepittämällä valheita.

Täällä. Viikonloppuna lähdetään taas talkoisiin. Nyt ei ollakaan pariin viikkoon tehty mitään.

30:neen vuoteen ei olla oltu missään tekemisissä. Asuu kilometrin päässä.

Veljeni pyynnöstä emme ole tekemisissä. Perinnönjako ei mennyt niin kuin hän oli suunnitellut?!

Toisaalta harmittaa kun suku on todella pieni. Olisihan se kiva kokoontua jouluna tai synttäreillä. Kahvitella muutenkin. No, hänen oli pyyntönsä. Näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Perinnönjaon protokolla olisi hyvä opettaa koulussa kaikille. Voitaisiin ehkäistä välien rikkoutumista aika monessa tapauksessa.

Mutta kaikki eivät mielellään haluaisi noudattaa sääntöjä, vaikka tiedetään, miten jaetaan tasapuolisesti. Jotkut myös ajattelevat, että minun on saatava kaikki. Jos ei olisi lakia ja sääntöjä, niin aikamoinen villi länsi yhteiskunta olisi. Kaikilla kun ei ole luonnostaan pelisäännöt hallussa.

Minun huippuläheisestä sielunystävästä isosiskostani on viimeisen vuoden aikana kuoriutunut ja muuttunut itsekäs lyttäävä ja alistava narsistinen itsensä pönkittäjä. Hän ei ole koskaan ollut tämmöinen ja jostain tämä on muuttunut. Esimerkkejä hänen käytöksestään 

-- Hän ei pidä lupauksiaan ja peruu tapaamisia ihan noin vain mutta suuttuu jos joku muu tekee niin.

-- Muuttaa siis sovittuja suunitelmia lennosta ja suuttuu jos joutuu itse hetkenkin odottelemaan jotain tai jokin asia suuttuu. Minä olen järjestänyt työvuorot ja omat menot hänen mukaan ja hän vaan saattaa yks kaks laittaa viestiä " hoh hän alkaakin nukkumaan ei jaksakkaan mitään katsotaan huomenna "..... ikäänkuin muut olisi päivystämässä automaattisest seuraavana päivänä koska hän jaksaa.. mitä helvettiä ...

- Saa raivokohtauksia ja itkukohtauksia ja juo alkoholia enemmän kuin ennen ongelmiin ja ilkeilee humalassa ja laittaa uhkausviestejä joita ei sanojensa mukaan muista myöhemmin. Joskus teeskentelee ettei muista mitään ja saattaa olla viikon puhumatta mutta raivostuu jos hälle ei vastaa vaikka muutamaan päivään viesteihin ja hänen kaipaamaan huomioon  ( uskon että muistaa usein paljonkin noita kännijuttujaan )

--  Viime aikoina alkanut raivota viesteillä että olen hälle velkaa palveluksia ja auttamista koska hän on minua auttanut vuosien aikana ja hänellä ollut vaikeampaa kuin minulla. Noh minä olen häntä tässä monen vuoden verran auttanut kaikin tavoin aina välillä ja hällä ollut todella vaikeaa elämässä ja vaikeita tapahtumia mutta hän muistaa vaan sen mitä en ole tehnyt. Ei ollenkaan sitä että kiitos kun teit näin ja mitäkaikkea olenkaan tehnyt. Ei kiitollisuutta ei tekoja kiitollisuudesta 

-- Saa yks kaks jonkun innostuksen tehdä jotain mihin tarvii minun apua fyysistä kantamista jne järjestyksen vaihtoa jne ja jos en pääse tai jaksa niin vetää kunnon raivarit

Isä kuoli 10v sitten. Kuolinpesän jaosta tuli erimielisyyttä siskon kanssa. Meitä oli siis vain kaksi.  Pesä saatiin viimein jaettua 2019 ja sen jälkeen meillä ei ole ollut asiaa toisillemme. Välimatka 600km joten ei tavata edes vahingossa.

Ette uskokaan miten paljon katkeruutta ja vihaa sisaruksissa voi herättää se, että ponnistaa todella surkeasta lapsuudenperheestä hyvään asemaan yhteiskunnassa ja nai järkevän kunnollisen miehen ja saa kivat, lahjakkaat lapset jotka pärjää koulussa hyvin.

Minä olen pilkan ja vihan kohde. Minua ei kutsuta suvun juhliin, lapset ei tunne serkkujaan. Raha kyllä kelpaisi, mutta vuosien kuppaamisen jälkeen kasvatin selkärankaa ja lopetin rahan lainaamisen. Ikinä ei maksettu takaisin. Aika vähän meillä on enää yhteistä. Aika vähän tulee enää oltua yhteyksissä, mitä sitä turhaan pahaa mieltä hakemaan.

En ole nähnyt siskoani yli 10 vuoteen. Ei olla riidoissa, mutta ei olla ikinä oikeastaan hengattu yhdessä. Meillä on niin erilaiset luonteet ja intressit.

Veljeäni näen useamman kerran vuodessa ja viestitellään jatkuvasti.

Ollaan kaikki ihan hyvin toimeentulevia ja kukaan ei lainaile rahaa keneltäkään. Perinnöt jaettu sovussa jne.

Yhden sisaruksen kanssa en ole missään tekemisissä, en ole varma missä edes asuu nykyään. Ainoa yhteinen asia on yhteiset vanhemmat, muuten olemme toistemme vastakohdat joka ainoassa asiassa. Hän on täysi nolla, mutta kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella mm. siksi, että on uskovainen, ja halveksii kaikkia, jotka eivät ole. Perinteinen kristitty siis.

Mulla on ollut kausia, että en ole juurikaan veljeni kanssa tekemisissä ja yhdessä vaiheessa oli välit kokonaan poikki noin 1,5 vuotta. Syynä oli lähinnä hänen alkoholin käyttönsä ja välit katkesivat kokonaan yhteen kännipuheluun.

Viime syksynä sairastuin vakavasti ja olin noin kuukauden tehohoidossa suurimman osan ajasta sellaisessa tilassa, että en ymmärtänyt muusta maailmasta mitään. Veli istui sänkyni ääressä joka ikinen päivä monta tuntia. Hoitajat sanoivat jossain vaiheessa, että olette veljesi kanssa tosi läheisiä ja hieman hämmentyneenä vastasin, että ei me kyllä olla oltu. 

Tuon jälkeen ollaan soiteltu paljon ja puhuttu pitkiä puheluita. Joka päivä lähetämme myös toisillemme jonkun viestin, ihan vaan vaikka hymiön. Jos sairastumisesta jotain hyvää pitää hakea, tuo tuo on kyllä sellainen asia, mistä olen tosi iloinen. En usko, että olisimme muuten lähentyneet. 

Up

En ole, enkä aio olla jatkossakaan. Tarpeeksi puukoteltiin selkään, niin täytyi oman turvallisuuden takia laittaa välit poikki. Suku sellaista tarkkis bensalenkkariporukkaa.

Minulla on yksi ainoa sisarus.

Ei olla missään tekemisissä. Ei koskaan soitella.

Ei onnitella syntymäpäivänä. Ei yhtään mitään kontaktia.

Viimeisen kerran kävin hänen ja perheensä luona v. 2004.

En ole puhunut ainoan siskoni kanssa 20 vuoteen. Vähän se harmittaa ja myös se että hänen lapsensa ovat jääneet minulle täysin vieraiksi. Syy oli se että elin itse silloin vaikeita vuosia ja siskoni ei ymmärtänyt tätä ollenkaan vaan kuormitti minua loputtomasti omilla, erittäin vähäpätöisillä murheillaan ja minun asioilleni ei ollut mitään tilaa.  

Vierailija kirjoitti:

Oman sisarukseni kanssa en ole ollut vuosikymmeniin tekemisissä enkä aio ollakaan. Huijari jätti  ottamansa lainan takaajien ml. itseni maksettavaksi. Eipä tosiaan ole tullut kaivattua millään tavoin.

Niin mutta suostumalla takaajaksi olet myös hyväksynyt sen riskin, että voit joutua maksamaan lainaa sisaruksesi puolesta. Hänen maksukyvyttömyytensä(?) ei tee hänestä automaattisesti huijaria.

3v vanhemman isosiskon kanssa en ole missään tekemisissä. Hän kiusasi minua lapsena siihen asti, kunnes täytti 16 ja muutti pois kotoa opiskelujen takia. Nykyään näemme ehkä kerran 10 vuodessa ja hyvä niin. Ei minulla ole hänelle mitään asiaa. Oletan, ettei hän edes tiedä omasta mielestä kiusanneensa, mutta minun kokemus asiasta oli että elämä lapsena oli helvettiä ja sain elää jatkuvassa pelossa. M43

Sisarukset sitoivat minut itseensä perinnön kautta. Nyt viivytellään ulosostoa. Taloudellista vallankäyttöä. Narsistiäidin kuvia ovat. Kuinka monta vuotta joudun elämään vielä tässä helvetissä. Toivottavasti kuolisivat pois. Kuolkaa!!!!!!

Meillä oli aivan liian nuori yh äiti, minä ja muutama v vanhempi sisko. Ollaan siskon kanssa niin ulkoisesti kuin persoonaltaankin aivan eri planeetalta. Hän oli äidin selvä suodikki ja ns lempilapsi ihan jo siitäkin syystä että hän oli käsitöistä, lukemisesta ja koulusta kiinnostunut, kotona viihtyvä, hillitty ja rauhallinen "nysvääjä", jolla ei oikein kai ollut kavereita koskaan. 

Minä taas aivan eri ääripäästä, tempperamenttinen, kokoajan puuhaamassa, urheilin, pelasin viihdyin periaatteessa missä tahansa muualla kuin kotona, koulu ei juuri kiinnostanut muutakuin liikuntatunnit, olin tavoitteellinen, halusin jotain muuta, minusta oli tulossa ainakin kohtalaisen kaunis ja halusin näyttääkin kauniilta, erottua siitä tuppukylän harmaista ja arkisista ikätovereistani. Tämä ärsytti mutsia selvästi, hänen mielestä kuuluu olla vaan harmaa, väritön ja vaatimaton.

Meillä ei ollut siskon kanssa mitään yhteistä ja pienenä minua raivostutti se että mutsi vaan huusi, raivosi, kuritti fyysisesti ja purki pahanolonsa minuun mutta siskolle ei koskaan (no ei hänelle tarvinnutkaan). 

Minä yritin pitää siskoon yhteyttä vielä tuonne ehkä kolmekymppiseksi, hän ja miehensä oli ihan ok, kiltti niin kuin aina. Mutta hän ei pitänyt minuunpäin mitään yhteyttä, hänellä oli mies ja sitten myöhemmällä iällä kun sai lapset, pyydi kummiksi kyllä mutta ei edelleenkään itse pidä mitään yhteyttä. 

Nyttemmin reippaasti yli viiskymppisinä hän ei ole enää varmaan kymmeneen vuoteen omatoimisesti pitänyt mitään yhteyttä muutakun viestillä tulee jouluntoivotukset ja tieto jos joku sukulainen on kuillut koska äitimme ilmoittaa, no tietysti, hänelle ne aina ensin. Ei meillä varmaan tosin olisi mitään puhuttavaakaan, olemme niin ri maailmoista. 

Hän ei myöskään käy maalla äidin ja hänen miehen luona koskaan jos ei sinne tyyliin vaadita johonkin mökkitalkoisiin tms missä tarvitaan läsipareja. Parin v välein näemme ja silloin välit on ihan ok.

Minua on aina harmittanut se ettei ole sellaisia sisaruksia joita kaipaa ja joiden tietää kaipaavan minua, joiden kanssa pitöisi yhteyttä, olisin halunnut myös veljen, ehkä hänen kanssaan oltais oltu enemmän samalla aaltopituudella. 

Yksi on narsisti joka yrittää huijata ja juoksuttaa muita koko ajan. Menestynyt mutta tyhmä. Yhdellä alkava dementia. Yksi fantasiaan ja harhoihin taipuva uskovainen joja uskoo muista omia harhaisia kuvitelmiaan. Hänellä on assipoika joka on tavatessa jopa väkivaltainen.

En ole ollut siskoni kanssa missään tekemisissä 10vuoteen. En edes tiedä missä hän asuu. Ei meillä ikinä ole ollut mitään riitoja tms. Ei meillä ole muuta yhteistä kun vanhemmat.