Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät ole tekemisissä/väleissä sisarustensa kanssa?
04.10.2024 |
Asun aika lähellä sisarustani, mutta ei olla tekemisissä. Ennen oltiin läheisiä, mutta nyt voi mennä vuosi tai parikin, ettei ole mitään kontaktia.
Kommentit (70)
olen suvun varakkain olen päättänyt etten mihinkään suvun kekkereihin osallistu .jos mitäkin kissan ristiäisiä järjestävät nyt hörhö täti onnessaan lähettänyt herttikeen dna näytteensä. ja samalla laittanut nettiin meidän sukulaisten nimet ja asuin paikat. asia meni oikeuteen vaadimme jokainen 5000e korvauksia siinähän kesseli maksaa meille jos ei muuten hänen talonsa ulosottoon. nimiä eikä asun paikkoja ei saa julkaista ilman lupaa kylä kirjojen rääpystelijätkin rikkovat lakia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole puheyhteydessä. Elämä on helpompaa näin.
En oikein jaksa järjestää tapaamisia, kun on aina niin kiire tai väsyttää ja asuu hankalan matkan päässä. Nähdään välillä vanhempien luona jos niin sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Meidät erotti oikeastaan se, että meillä on erilainen tapa suhtautua ongelmiin. Mä haluaisin puhua niistä, sisar lakaista kaiken maton alle. Lopulta oltiin sitten sellaisessa pisteessä, jossa ei ollut enää mitään puhuttavaa. Hänellä on pieni lapsi, ja suren tosi paljon, etten tunne lasta.
Mitä teit? Ei niitä omia tekoja puhumalla saa tekemättömäksi. Eikö olisi voinut vaan hyväksyä, että toinen ei halua keskustella ja mennä purkamaan mieltään vaikka terapiaan. Kuulostat raskaalta ihmiseltä, jos muuta puhuttavaa ei ole kuin vain ongelmien vatvominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni pani väli poikki lähes neljäkymmentä vuotta sitten. En tiedä miksi. Hänen lapsetkaan eivät saaneet olla missään tekemisissä minun lasten kanssa. Mahtaako olla vielä hengissä.
Miten tällaisen asian kanssa voi elää, kun ei edes tiedä syytä? Surettaako tämä sua? Oletko päässyt ajan kanssa yli, vai painaako edelleen? Oletko ikävöinyt jossain vaiheessa? Miten olet selittänyt lapsille tilanteen?
En ole tuo alkuperäinen, mutta vastaava tilanne. Hyvin voi elää. Ei sureta. En ikävöi. Lapsellani on elämässään sellaisia läheisiä, jotka haluavat olla meidän elämässämme. Elän omaa elämääni, enkä todellakaan jää vatvomaan muiden päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni on erityislapsi emmekä ole yhtään samalla aaltopituudella. Äo:ssa on varmaan 40 pistettä eroa.
Olimme hyvissä puheväleissä, kunnes yhtäkkiä sisareni sanoi ettei jaksa mun kanssa jutella.
Nyt on koettanut hyvitellä jne, itse menin asiasta lukkoon, olin luottanut häneen, ja hylkäsi kuin kuulun nallin kalliolle. Nyt vastaan tekstareihinsa ja en pidä vihaa. En kuitenkaan luota enää.
Eletään sitten ilman ns. lähikontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Ei ole mitään riitoja vaan vastaavia, meillä ei vaan ole enää mitään muuta yhteistä kuin geenit. Itse "kasvoin" aikuiseksi kun muut elävät vieläkin pidennettyä nuoruuttaan ja lapsuuttaan.
Oma sisarukseni on käyttänyt minua vain hyödyksi. Yhteydenottoja tuli aina kun jotain tarvittiin. Välillä sain suurta suitsutusta ja välillä taas nosti kunnon riidan valheineen, jos tein pienenkin "virheen". Näitä virheitä sitten vääristeli ja levitti mm. vanhemmillemme, jotka taas soittivat ja räksyttivät osaltaan asiasta. Valitettavasti sisarukseni ei ole terve eikä normaali keskustelu asioista onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnönjaon protokolla olisi hyvä opettaa koulussa kaikille. Voitaisiin ehkäistä välien rikkoutumista aika monessa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
En ole tekemisissä. Ei ole mitään yhteistä, kun vanhemmat ovat kuolleet. Veli ei kutsunut häihinsä, ei kutsu kylään ym. Itse on ilmoittanut ettei aio enää käydä luonani. Koskaan ei olla riidelty. En tiedä mikä homma.
Vaimonsa kieltänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut tekemisissä veljieni kanssa yli 15 vuoteen, en edes tiedä missä asuvat tai mitä tekevät.
Ihan sama juttu, 15 vuotta mennyt ilman yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidät erotti oikeastaan se, että meillä on erilainen tapa suhtautua ongelmiin. Mä haluaisin puhua niistä, sisar lakaista kaiken maton alle. Lopulta oltiin sitten sellaisessa pisteessä, jossa ei ollut enää mitään puhuttavaa. Hänellä on pieni lapsi, ja suren tosi paljon, etten tunne lasta.
Mitä teit? Ei niitä omia tekoja puhumalla saa tekemättömäksi. Eikö olisi voinut vaan hyväksyä, että toinen ei halua keskustella ja mennä purkamaan mieltään vaikka terapiaan. Kuulostat raskaalta ihmiseltä, jos muuta puhuttavaa ei ole kuin vain ongelmien vatvominen.
Mikään ei ainakaan ratkea maton alle lakaisemalla. Siinä onkin syy miksi en ole oman veljeni kanssa tekemisissä.
On myös vähän vaikea uskoa niitä, jotka sanovat etteivät tiedä syytä välien katkeamiseen. Minäkin olen syyn kertonut varmaan kymmeniä kertoja ja silti veljeni väittää ettei tiedä syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidät erotti oikeastaan se, että meillä on erilainen tapa suhtautua ongelmiin. Mä haluaisin puhua niistä, sisar lakaista kaiken maton alle. Lopulta oltiin sitten sellaisessa pisteessä, jossa ei ollut enää mitään puhuttavaa. Hänellä on pieni lapsi, ja suren tosi paljon, etten tunne lasta.
Mitä teit? Ei niitä omia tekoja puhumalla saa tekemättömäksi. Eikö olisi voinut vaan hyväksyä, että toinen ei halua keskustella ja mennä purkamaan mieltään vaikka terapiaan. Kuulostat raskaalta ihmiseltä, jos muuta puhuttavaa ei ole kuin vain ongelmien vatvominen.
Mikään ei ainakaan ratkea maton alle lakaisemalla. Siinä onkin syy miksi en ole oman veljeni kanssa tekemisissä.
On myös vähän vaikea uskoa niitä, jotka sanovat etteivät tiedä syytä välien katkeamiseen. Minäkin olen syyn kertonut varm
34 jatkaa. Olen eri vastaaja kuin alkuperäinen kommentoija
Meillä oli myös erilainen tapa suhtautua ongelmiin. Mä haluaisin puhua niistä, sisar lakaista kaiken maton alle. Ei avautunut omasta elämästään. Lähinnä kuuntelin hänen tuomitsevaa valitustaan mm. muiden erilaisesta tavasta elää ja olla. Siisteys ja kodin tahrattomuus olivat tärkeitä asioita. Koko ihminen jä vieraaksi pikku hiljaa.
Me ollaan 'väleissä', mutta vanhin siskoni (72) on välillä tökerön epäkohtelias mm saattaa palauttaa saamansa lahjan ' mitä mä tällä teen '..., saattaa arvostella tekemisiäni, vaatteitani, lettejäni... en enää kerro hälle tärkeistä asioistani, niitä näitä jutellaan, kun nähdään. Nuorempien sisarusten kanssa ollaan läheisiä, siitäkin joskus saan kuulla ilkeilyjä...
Vierailija kirjoitti:
olen suvun varakkain olen päättänyt etten mihinkään suvun kekkereihin osallistu .jos mitäkin kissan ristiäisiä järjestävät nyt hörhö täti onnessaan lähettänyt herttikeen dna näytteensä. ja samalla laittanut nettiin meidän sukulaisten nimet ja asuin paikat. asia meni oikeuteen vaadimme jokainen 5000e korvauksia siinähän kesseli maksaa meille jos ei muuten hänen talonsa ulosottoon. nimiä eikä asun paikkoja ei saa julkaista ilman lupaa kylä kirjojen rääpystelijätkin rikkovat lakia
Pilkut eivät todellakaan ole olemassa pelkästään nssimista varten...
Mitä mitä, eikö ne sisarukset olekkaan välttämättömyys ja avain onneen? Sitähän meille ainokaisille aina harmitellaan, kun ollaan niin reppanoita ilman sisaruksia. Itsekin sain kuulla jo ainoan lapseni ristiäisissä että kyllä täytyy lapselle sitten sisarus hankkia. Ei ikinä.
Vanhemmat kuolleet ja kotitalo myyty. Sen jälkeen ei ole ollut mitään yhteistä jaettavaa. Ollaan niin erilaisia. Miksi yrittää väkisin, jos tulee vain paha mieli ja keskinäisen kilpailun tunne.
En oo tainnut siskoa nähdä 15 vuoteen.