Muita, jotka eivät ole tekemisissä/väleissä sisarustensa kanssa?
Asun aika lähellä sisarustani, mutta ei olla tekemisissä. Ennen oltiin läheisiä, mutta nyt voi mennä vuosi tai parikin, ettei ole mitään kontaktia.
Kommentit (70)
Veljen kanssa en voi olla tekemisissä, koska hän manipuloi ja yrittää huijata joka käänteessä. On menossa istumaan kolmatta linnatuomiotaan ja hän on vankilassa olessaan luonut uusia, mukavia tuttavuussuhteita. En halua näitä ihmisiä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tekemisissä. Ei ole mitään yhteistä, kun vanhemmat ovat kuolleet. Veli ei kutsunut häihinsä, ei kutsu kylään ym. Itse on ilmoittanut ettei aio enää käydä luonani. Koskaan ei olla riidelty. En tiedä mikä homma.
Vaimonsa kieltänyt.
En usko. Vaimovon ihan mukava ja joskus ihmettelikin ettei veli halua kotikonnuille käymään. Vaimo on läheinen omien sisarustensa kanssa.
Yhden siskon kanssa en ole tekemisissä enää, muiden sisarusten kanssa kyllä. Muutkin ovat kyllästyneet hänen kontrollointiinsa ja käytökseensä. Suuttuu ja nöyryyttää muita koko porukan edessä, jos joku sanoo vastaan tai ei suostu kontrolloitavaksi. Toivottavasti tajuaa hakea apua, ei ole normaalia vetää aggressiivisia "taapero- raivareita" enää kolmekymppisenä, vaikka miten selittää p askaa käytöstään stressillä. Pakko suojella omaa ja perheen hyvinvointia, joten emme ole enää missään yhteyksissä.
Itse en jakasaisi olla enää missään tekemisissä. Ei kiinnosta. Vanhemmat edelleen elossa, joten on ns. "pakko" heidän takiaan. Mutta kun vanhemmista aika jättää en ole enää missään tekemissä. Ei kiinnoosta!
Irtaannuin pakosta, kun en sietänyt enää jatkuvaa vähättelyä, piikittelyä, sonnan jauhamista selän takana ja hyväksikäyttöä. En kaipaa sisaruussuhdetta lainkaan.
Minulta on kuollut kaksi sisarusta ja vielä hengissä olevien sisarusteni kanssa olen kanssakäymisissä.
Noiden kuolleitten sisarusteni kanssa olisi kiva olla vieläkin tekemisissä, mutta minkäs teet.
Ovat kusettaneet avun varjolla muutaman kerran. Ensin luvataan apua mutta kun toimia pitäisi, vedetään takaisin.
Oman sisarukseni kanssa en ole ollut vuosikymmeniin tekemisissä enkä aio ollakaan. Huijari jätti ottamansa lainan takaajien ml. itseni maksettavaksi. Eipä tosiaan ole tullut kaivattua millään tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuolleet ja kotitalo myyty. Sen jälkeen ei ole ollut mitään yhteistä jaettavaa. Ollaan niin erilaisia. Miksi yrittää väkisin, jos tulee vain paha mieli ja keskinäisen kilpailun tunne.
Samoin.Paha mieli tuli aina tavatessa. Sisarukset pitivät itseään parempina ja menestyneempinä.Nokittelua pienistäkin asioista ja utelua.
Olimme nuorena läheisiä, sitten veli valitsi puolison, jonka kanssa on mahdotonta kenenkään tulla toimeen. Tämä rajoittaa aika paljon, koska puoliso on hyvin omistushaluinen ja ei halua että veli tapaa sukulaisiaan.
En oo tietyn esikoissisaruksen kanssa, joka on luonnevikainen muiden kontrolloija. Kahden muun kanssa kyllä
Juu. Miespuoliset ovat itsekkäitä, negatiivisia, aggressiivisia. Naispuolisen mukana tulee häntä dramaattisia ja ongelmaisia sukulaisia. Pikkukylän tapakulttuuri, juoruilu ja pahansuopuus vaivaavat kaikkia. Lisäksi isä sekoittanut perheen misogynistisellä haaremisekoilulla. Elelen itsekseni omien arvojeni mukaisesti, seuraavassa elämässä sitten toivottavasti paremmat lähtöasetelmat. Ja tavallaanhan se elämä alkaa uudestaan koko ajan, eli joka päivä elän parempaa elämää ilman heitä
Nyt tulee 13 vuotta kun ei olla puhuttu sanaakaan. Riitaannuttiin kun äiti kuoli. Parempi näin. Ollaan niin erilaisia ihmisiä että kohtaamisestamme ei vaan enää tule mitään. Meillä on 6 vuotta ikäeroa. Ei olla koskaan oltu superläheisiä.
Isosiskoni kiusasi minua kaikin mahdollisin tavoin lapsena. Elämäni onnellisin päivä oli kun hän 16 vuotiaana muutti opiskelujen vuoksi toiselle paikkakunnalle. Tämän jälkeen en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä ellei ole ihan pakko.
Siskoni ei tiedä kokemuksestani.
M42
En ole veljeni kanssa tekemisissä. Yritin olla väleissä, mutta yhteydenotot minuun päin olivat aina sitä, että hän tarvitsi apua jossain tai rahaa.
Vanhempien kuoleman jälkeen selvisi, että oli myös nyhtänyt vanhemmiltani rahat. Kuusinumeroinen summa oli kadonnut vuosien mittaan. Kun selvittelin asiaa, niin tilisiirrot olivat aina veljeni suuntaan. Jopa 1000e tai 1500e kuussa. Sillä ei ollut väliä, että minulle ei jäänyt mitään, mutta kun muistan miten vanhemmat elivät kitsaasti koko ajan. Heidän olisi kuulunut käyttää ne omiin vanhuuden päiviinsä. Kaiken huipuksi jäin yksin järjestämään kaikki hautajais-ym.asiat. Veljeä ei kiinnostanut enää siinä vaiheessa, kun ollut enää mitään mitä saada.
Nyt on muutama vuosi mennyt, ettei mitään yhteyksiä. Viime jouluna tuli kortti monen vuoden tauon jälkeen. Revin sen roskiin. En halua, että veljeni tulee enää elämääni, koska olen varma, että yhteydenoton takana on taas tarve saada jotain palvelusta tai rahaa.
Vanhempiemme kuoleman jälkeen isot siskot vinoili: Onhan sulla omakin koti. Lakkaa käymästä 'kotona', jossa veljemme asui. Veljen kanssa ollaan läheusiä, sekös noita kismittää...
En kerro noille tärkeitä asioitani, noita näitä vaan, kun tavataan
Ei olla paljon tekemisissä vaikka ei mitään välirikkojakaan ole. Sisar asuu tuossa noin 1km päässä. Toinen sisko n. 60 km päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempiemme kuoleman jälkeen isot siskot vinoili: Onhan sulla omakin koti. Lakkaa käymästä 'kotona', jossa veljemme asui. Veljen kanssa ollaan läheusiä, sekös noita kismittää...
En kerro noille tärkeitä asioitani, noita näitä vaan, kun tavataan
Tämä niin tuttua, joku ihme kilpailu, kuka kellekin tärkeämpi...
Niinhän sitä sanotaan, että perinnössä ei riidellä 'risasta arabian kannusta', vaan siitä tunteesta, ketä äiti rakasti ja suosi enemmän
Käsi pystyyn kenellä on riidaton suku. Toivottavasti jollakin löytyy sellainen harvinaisuus. Ja jos suku on riidaton löytyy varmasti joku sukuun ulkopuolelta tullut riidanhaastaja joka tekaisee ihmisten välille riitoja sepittämällä valheita.