Jos ei saa lyödä takaisin, niin mitäs ehdottaisitte vaihtoehdoksi?!?

Ei se ole äiti eikä mikään jos ei puutu kiusaamiseen KAIKILLA keinoilla ja jos mikään ei auta niin se, että omaa lasta kiusataan on painava syy vaihtaa paikkakuntaa. " Työt estää, saa karenssia, ystävät ja sukulaiset on täällä..." , syitä löytyy miksei voida muuttaa, mutta tosipaikan tullen se muutto on kuitenkin jokaiselle mahdollinen. Raha on vain rahaa mutta lapsen elämä on paljon enemmän.

Eipä jäädä koteihin pähkäilemään koulun tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, jos alkaa mennä liian pitkälle. Otetaan aikuisen vastuu lastemme asioista. Mennään kiusaajan kotiovelle, tai okei, soitetaan vanhemmille, jos vain tieto löytyy.



Minua on kiusattu lapsena, samoin omia sisaruksiani, mutta olin myös itse kiusaaja. Minä olin läski rillipää, ärrä- ja ässävikakin löytyi ja vanhemmat oli demareita, mutta mullapa ei ollutkaan huulihalkiota tai ulkovessaa kotona, eli osasin sitä minäkin.



Miten nämä " lyö takaisin" -tyypit opettaa omia lapsiaan silloin, kun lapsia on itsellä useita? Onko silloinkin sama menettely luvallista? Laitatteko lastenhuoneen oven kiinni välienselvittelyn ajaksi vai miten te kestätte?



Meillä ainakin on täysi työ pitää vilkkaat mukulat jotenkin ihmisinä toisilleen, enkä näe mitään syytä, miksi sallisin sitten muunlaista käytöstä kodin ulkopuolella?



Vai onko " lyö takaisin " - tyypit ainokaisensa vanhempia (hyi mua, epäilenkö curlingista toisia....)

Vanhemmalle lapselle voi mielestäni jo opettaa itsensä puolustamista, mutta pienille lapsille se ei saisi olla vaihtoehto. He eivät ymmärrä mitään mahdollisista seurauksista; eiväthän he ole aikuisia.



Jos lasta oikeasti pahoinpidellään niin silloin on vanhempien ja koulun tehtävä puuttua asiaa ja heti! Lapsen tulee lähteä pois ja jos toiminta on jatkuvaa, toki muutenkin, kertoa vanhemmille. Väkivaltaa ei saa koskaan hyväksyä.



Tässä puhutaan kuitenkin kouluikäisten lasten fyysisestä kiusaamisesta eikä sitä voi verrata tilanteena " tavalliseen" riitaan esim. lelusta jne.

Me ollaan opetettu lapsille, että ekaksi sanotaan ¿Älä lyö¿, sitten lähdetään pois ja sen jälkeen ei mennä enää sen kiusaajan lähelle. Ja tietenkin kerrotaan aikuiselle mitä on tapahtunut. Ei tämä tarkoita sitä, että lapsi makaisi avuttomana maassa, kun muut potkivat ¿ tietenkin itseään saa puolustaa myös fyysisesti jos ihan tappeluun mennään. Ensisijainen tavoite pitää kuitenkin olla että pääsee tilanteesta pois ja oppii välttämään vastaavia tilanteita jatkossa.



Esikoisen opettaja sanoi minulle vähän aikaa sitten, että meidän poika ei selvästi ole vaarassa joutua kiusatuksi, koska osaa niin hyvin luovia pois hankalista paikoista ja välttää ikävien tyyppien lähelle menoakin. Usein ne jotka kokevat jatkuvaa kiusaamista tuntuvat nimittäin itsekin ajautuvan otollisiin tilanteihin eivätkä ainakaan osaa niistä poistua malttiaan menettämättä.



Se on ihan puppua että kiusaajan kanssa voisi selvittää asiat puhumalla tai yrittää ystävystyä. Höpö höpö, kiusaaja on taukki jonka kanssa ei pidä olla missään tekemisissä. Ystävät on erikseen ja heistä on sitten paljon apua myös hankalissa paikoissa. (Ja jos kiusatulla ei ole ystäviä, sellaisten etsiminen auttaa usein lapsen henkistä oloa paljon enemmän kuin takaisin lyöminen...)



Okei, meillä ei ole tullut vastaan pahoja kiusaamistapauksia ja ne pienet on selvitetty opettajan ja muiden vanhempien kanssa tehokkaasti. Jos omaa lastani hakattaisiin koulussa viikoittain, ehkä omakin aggressio nousisi. Silti en usko että tilanne helpottaisi sillä että käsken lapsen lyödä täysiä takaisin (jo siksikin että sillä hakkkaajallahan täytyy olla jotain todella pahoja ongelmia, jos jatkuvasti tekee tuota). Ennemmin menisin itse sinne koululle ja ottaisin yhteyttä kaikkiin vastaaviin tahoihin niin monta kertaa kuin tarvis että tilanne saadaan hallintaan. Sopisin hakuvuoroista naapurien ja sukulaisten kanssa ja suojelisin lastani kaikin keinoin kunnes kiusaaminen saadaan loppumaan. Kertoisin tilanteesta kaikille lapseni luokkaverien vanhemmille ja kutsuisin koolle vanhempienkokouksen. Pyrkisin selvittämään asian kasvattajana, en minään sotilaskouluttajana jonka tehtävä on valmentaa lapsiaan taisteluun muita ihmisiä vastaan.

ällläääää viiittsiiii.

Ihan kuin se tehoaisi.



Juuri teidän kaltaisten lässyttäjien takia pelkäsin helvetisti koko ala-aste ajan. Nuo sanat ei paljoa kiusaamishetkellä lohduta. Ei kai kukaan lyö silloin kun aikuinen näkee?? Ne pahimmat tapahtuvat piilossa katseilta...

Miten sanotaan " älä viitsi" kun päätäsi uitetaan vessanpöntössä? Tai miten pyydetään kauniisti lopettamaan kun suuta avatessasi saat nyrkin, multaa, kiviä tai jopa kusta? Sitten vaan mielessä rukoillaan että säilyisi hengissä jotta voisi kertoa kotona?



Hyi helvetti teitä!

miksi et sitten lyönyt takaisin? Oliko sinua kielletty vai eikö ollut opetettu lyömään? Ihanko oikeasti luulet että kaikki olisi ollut hyvin jos äiti olisi opettanut sinut lyömään takaisin?

Sain kotona äidiltäni hirveät huudot. VÄKIVALTAAN EI TURVAUDUTA MISSÄÄN TILANTEESSA!



Isäni tuki minua hiljaisuudessa.



Haaveilin judokurssista, mutta äiti kielsi.



Uskon, että jos olisin osannut puolustautua (vaikka sitten väkivalloin) olisin selvinnyt vähemmällä.

Paeta paikalta ja hakea aikuinen selvittämään tilannetta.



Ja jos toinen käy käsiksi, niin voi noudattaa vaikka näitä puolustautumisneuvoja:



http: //www. skidikantti. com/skidikanttikirja. pdf



Alistua ei tarvitse, mutta pitää nähdä, että kostokaan ei väkivaltaa lopeta, vaan lisää sitä.

Ihanaa jos lapseni olisi niin supliikki ja tilannetajuisia että eivät joutuisi sellaisiin tilanteisiin. Tyttäreni osaa varmasti sen, poikani on jörrikkä ja jäyhä. En voisi ikinä kuivtella että hän veri täynnä adrenaliinia yrittäisi puhua kuin ruuneberi kiusaajilleen järkeä. Lapset ovat aika primitiivisiä. Ajatelkaa mitä pienessä koiralaumassa tapahtuu. Pennut nujuaa mutta eivät juuri koskaan satuta toisiaan vakavasti. On niitä pentuja jotka ovat arkoja ja alistuvat, ja niiden kimpussa ollaan jatkuvasti. Luonne-eroja.

Miksi asiaa ei lähestytä toisesta vinkkelistä? Kuinka moni teistä opettaa lapsilleen kavereiden puolustamista? Jos heikon päälle käydään niin sillä tulisi olla vahva ryhmä turvanaan. Usein nämä lapset siirtyvät kiusaajan puolelle. Äitini opetti että anna takaisin samalla mitalla, myttä myös sen että heikompiaan pitää aina olla puolustamassa. Ja näin oli. Minulla oli ihanasta kasvatuksestani johtuen " munaa" puolustaa muita, ja se sai minut näyttämään rohkealle ja vahvalle myös niiden kiusaajien silmissä.

Koulu olisi halunnut kuoliaaksivaieta asian, mutta tälleen niiden oli pakko ottaa asia vakavasti.



Ei se hakatuksi tuleminen kivalta tuntunut, mutta koska tiesin, mitä lyömisestä voi aiheutua (sukulainen vammautunut pahasti), niin en tehnyt sitä itse. Jostain syystä oli sen verran järkeä päässä.