Rakastuin hyvin narsistiseen henkilöön. Tuntuu, että rakastan häntä edelleen vaikka erosta on jo pitkä aika. Ymmärtääkö kukaan?
Tarina on varmasti monelle tuttu, joka on kokenut narsismia lähellään.
Eli alkuun kaikki oli valtavan upeaa. Lahjoja, matkoja, hellyyttä, upeaa seksiä, "me kaksi vastaan maailma" - tyyppinen lataus ja liian hyvää ollakseen totta. Mies halusi sitoutua nopeasti ja kertoi olevansa hyvin rakastunut minuun jo lyhyessä ajassa.
Paljon redflageja joita en kuunnellut. Muutimme nopeasti yhteen. Sitten tuli manipulointia, herjaamista, nöyryytystä ja tunteideni väheksymistä. Lopulta tietenkin väkivalta fyysisesti joka oli joko minun kuvitelmaa tai olin liian herkkä, tai ei muistanut sellaista.
Lopulta hajosi pää ja masennuin todella syvästi. En päässyt irti ja suhde oli yhtä vuoristorataa, on-offia.
Koko suhde oli kaikkea korkealentoista. Todella ihanaa ja todella kamalaa.
Nyt erosta alkaa olemaan jo 2 vuotta. Edelleen minusta tuntuu, että rakastan ja kaipaan hänessä jotain. Jokin yhteys meillä oli vaikka olikin myrskyisää.
Samaan aikaan en missään nimessä haluaisi häntä takaisin jos tulisi vielä kummittelemaan. En edes koskea koko ihmiseen tai nähdä tietenkään.
Kuitenkin se jokin osa hänestä oli sellainen jonka kohtaamisesta olen hyvin onnellinen ja rakastan sitä puolta. Tiedä oliko se illuusiota vai osittain aitoakin.
Onko tämä väärin? Tai onko minussa jotain vikaa?
Kommentit (22)
Tuo miehen narsistinen käytös aiheuttaa aivokemiallisesti huippuja ja laskuja. Juuri tuo vaihtelu saa sinun dopamiinitasot korkealle ja se selittää sinun kaipauksen. Et oikeasti kaipaa miestä vaan niitä korkeita dopamiinitasoja, joita mies sinulle aiheutti. Kylmä-kuuma käsittely aiheuttaa tuon. Nyt alat järkeistää omaa ajatteluasi, muuten sun uusi mies tulee olemaan samanlainen, jos et pääse eroon miehestä. Se on vain aivokemiaa. Vältä miehiä, jotka aiheuttavat heti tuttuja vipoja, ne ovat sinulle juuri niitä toksisia miehiä. Rauhallinen eteneminen uudessa parisuhteessa on merkki hyvästä ja terveestä parisuhteesta. Ota vaikka niitä laastareita. Mieti myös miesmakuasi uudelleen.
Hyvä tapa on etsiä elämään toisenlaista sisältöä yksin ja parisuhteessa. Yhdessä tekeminen ja matkustaminen voi nostaa niitä dopamiinitasoja myös. Näin se konkretisoituu parisuhteeseen, ei miehen toksiseen käytökseen.
Itse olen narsistisen naisen kanssa naimisissa ja yritän päästä eroon. Dopamiini on se mitä toksiset ihmiset toisiin vaikuttaa. Aivoissa muutokset voi olla pitkäaikaisia, riippuen suhteen pituudesta eli miten kauan olet altistunut kyseiselle käytökselle.
Voi miten tuttua tuo "me vastaan muu maailma". Tätä hoki eksäni aina. Ja miten totta se oli. Hän vihasi kaikkia ja maailmaa. Sinne samaan mustaan kuoppaan hän halusi minutkin vetää. Haukkui perheeni ja ystäväni. Ainoastaan hän kuulemma välitti minusta oikeasti. Itse en kuitenkaan nähnyt kaikkea niin negatiivisesti ja onnistuin onneksi pääsemään lopulta kuopasta ulos.
Kavahdan vieläkin, jos joku alkaa puhumaan me-hengestä. Minulle se tarkoitti eristäytymistä muusta maailmasta ja narsistin sätkynukkena oloa.