Te joilla on lapsia, miksi hankitte niitä ja oletteko valintaanne tyytyväisiä?
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ehdottomasti olen tyytyväinen. Mikään ei tuo niin paljon iloa elämään kuin lasten kanssa vietetty aika... Iskäx3
Samoin kolmen lapsen isä. Kaikki jo aikuisia. Nuorin vielä opiskelee yliopistossa ja kaksi vanhinta ovat jo valmiita ja työelämässä. En vaihtaisi pois mihinkään. On todella kiva pitää yhteyttä ja tavata lapsia sekä seurata heidän uriaan, vaikka kaikki asuvatkin eri maissa.
Vierailija kirjoitti:
Vauva
Söpöö
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat
Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia ja menestyneimpiä myösKuten tämäkin julkaisu todistaa:
Tutkimus:
Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women
But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.
https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…
Juurikin näin
Kannattaa nauttia lasten kanssa kotona niin pitkään kuin mahdollista. En itse ollut päiväkodissa lainkaan, vasta eskariin menin "hoitoon" kodin ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat
Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia ja menestyneimpiä myösKuten tämäkin julkaisu todistaa:
Tutkimus:
Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women
But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.
https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…
Juurikin näin
Itse en ole tippaakaan kunnianhimoinen ja en halua myöskään lapsia. Voiko näillä on jokin yhteys? Mielenkiintoista.
Lapsi antaa elämälle tarkoituksen ja suunnan. Lapseen verrattuna mikään lemmikki ei ole yhtään mitään. MInäkin ennen lasta luulin, että kissa on tärkein asia mitä voi olla. Nyt hävettää
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja vauvat on ihania. Niiden seura on mukavaa ja näet niissä itsesi ikään kuin lapsena. Upea kokemus.
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Siinä missä vaikka vieraiden lasten räkä ja muu ällöttää, niin oman lapsen kanssa ei tunnukaan yhtään samalta.
Lapsi on suloisin 0-3 vuotiaana
Rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa, kuin etukäteen kuvittelin. Ei sitä edes voi sanoin kuvailla. Tosin se rakkaus ei välttämättä syty heti, minullakin se kasvoi vauvavuoden aikana.
Plus siinä lapsiarjessa on paljon sellaista ihanaa, jota kukaan ulkopuolinen ei pääse näkemään. Se tunne, kun lapsi kömpii aamulla viereen, sanoo rakastavansa tai kun lapsi kikattaa sydämensä kyllyydestä, kun hänelle hassuttelee.
Olisin äärettömän onneton, jos en olisi äitiyttä saanut kokea, en ikinä ikinä antaisi tai vaihtaisi sitä kokemusta, onnea ja rakkautta pois.
T. 2 nuoren aikuisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja vauvat on ihania. Niiden seura on mukavaa ja näet niissä itsesi ikään kuin lapsena. Upea kokemus.
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
No itse sinäkään voi tajuta kumppanuutta, ihan sama kun sanois noin sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja vauvat on ihania. Niiden seura on mukavaa ja näet niissä itsesi ikään kuin lapsena. Upea kokemus.
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Mutta ei niitä lapsia tule tehdä, jos ei sellaisia halua. En minäkään ota koiraa, jos en sellaista halua. Kyllä siinä pitää joku kaipuu tai halu olla olla äippä
Ensimmäinen halusi tulla ehkäisystä huolimatta. Ihana ja rakas lapsi, mutta onnellisempi olin ennen häntä. Toinen tuli suunnitellusti miehen toiveesta. Tätä toista kadun paljon. Ensimmäisen jälkeen menetin elämäni lähes kokonaan, toinen pyyhkäisi siitä mukanaan viimeisetkin rippeet. Rakastan häntäkin, mutta kadun jokaisena päivänä, miksi suostuin tähän p*aan.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: Vanhemman rakkaus lapseen on muita rakkauden muotoja voimakkaampi
No nyt on tämäkin itsestäänselvyys tutkittu. Vapaaehtoisesti lapsettomien kommentteja odotellessa.
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia. Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: Vanhemman rakkaus lapseen on muita rakkauden muotoja voimakkaampi
No nyt on tämäkin itsestäänselvyys tutkittu. Vapaaehtoisesti lapsettomien kommentteja odotellessa.
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät
Noniin. Lääkkeet ja nukkumaan. Kuulostat ihan kristillisdemokraatilta joka otti liikaa iltakonjamiinia.
Ainakin tuo mustavalkoisuus median tuottamana on todella puuduttavaa. Ikäänkuin nainen olisi väistämättä uhri suostuessaan äidiksi. Kaikki myönteinen pyyhitään tarkasti pois, ihan karmiva tuo mitä naisen kuuluisi nykyään olla jotta saa feminasseilta hyväksyvän nyökkäyksen. Perhettä et saa ainakaan haluta!
Seksimyynnistä sen sijaan tehdään jotain ratkaisua kaikkiin olemassaolon ja toimeentulon ongelmiin. Nice.
Mun vauvat ovat kasvaneet teineiksi. Ovat niin rakkaita. Vauva-ajat muistoissa, nyt nautin täysillä teineistä. Ovat ihan parasta seuraa. Ovat mahtavia tyyppejä ja niiden jutuille saa nauraa. Tehdään paljon kaikkea yhdessä, välillä on toki takkujakin, mutta kenen elämässä ei muka olisi!? Onneksi olen tehnyt lapsia, ovat tosiaan elämän suola!