Millainen on 4-kympin kriisi?

Itse sairastuin masennukseen, burnoutiin, stressiin.



Nyt mies on 41 ja on ilmoittanut haluavansa erota.



Toivottavasti sinä pääset helpommalla.

42v. ja kaikki alkaa, tai kaikki menee uusiksi. Terveys pettää, paikat irtoo hampaista, kroonisia kipuja, tulee astma ja masennus. Sulla todetaan allergia, flunssat kestää 1-1,5kk. Tunnet olevasi vihdoinkin aikuinen; ämmäeneria virtaa. Välität vielä vähemmän kuin ennen siitä mitä muut sanovat ja tekevät. It´s your life.





Olen kokenut suunnilleen tuon kaiken 42v. Onneksi on ohi. Onnea ja menestystä itsesi kanssa!

ei liiku todella aktiivisesti. Ikääntyminen pelottaa. Suvun vanhimmat alkavat poistua joukosta, mikä tuo elämän rajallisuuden todemmaksi.

Unihäiriöt. Vaihdevuodet mietityttää, koska ne jo pienesti ilmoittavat itsestään. Pms pahenee. Kuulostaa aika rajulta, mutta tässä iässä voi täysillä nauttia lapsista, ei tarvitse enää olla se kaikkein paras, tyylikkäin, hauskin jne., eli voi antaa tilaa omalle itselleen silläkin uhalla, että ystävät vähenevät:)

4-kympin kriisi, mutta nuo edellisten kuvaukset kyllä kuulostaa musta ennemminkin 6-kympin kriisiltä :)



Eli ei mulla ainakaan terveyden kanssa ongelmia ole ollut, päin vastoin tuntuu, että jaksan paljon paremmin (osasyynä tietenkin se, että lapset jo vähän isompia).



Mulla tuo kriisi on ennemminkin sitä, että mietin, miten jäljellä olevat työvuoteni käytän. Olenko tyytyväinen tämän hetkiseen työhöni? Jaksanko tätä samaa vielä? Vai pitäisikö ottaa ja repäistä, tehdä jotain ihan muuta?



En myöskään enää mieti sitä, miten muut näkevät ratkaisuni (olivat ne sitten mitä tahansa), vaan oma ja perheeni hyvinvointi ovat etusijalla. Myöskin kunnianhimo on laantunut, nyt tuntuu, että mukava ja itseäni tyydyttävä työ riittää, ei tarvitse juosta oravanpyörässä ja kamppailla muiden kanssa ns paremmista hommista. Pätemisen tarve on taakse jäänyttä elämää, nyt olen tyytyväinen, kun saan jättää työasiat mielestäni viimeistään kello 17.

Eikös kriisit kesimäärin käydä läpi ennen vuosilukujen vaihtoa?

Mä oon ainakin kolmekasina oireillut lähinnä ton tunnepuolen kanssa. Ja tuntenut itseni enemmän viehättäväksi ja naiselliseksi kun kolmekymppisenä. Eli sinänsä positiivisempaan suuntaan menossa. Kunnosta pitäis pitää paremmin huolta. Suuri ongelma on myös työn ja kodin yhteen sovittaminen.

Enkä voisi kuvitella itseäni enää vauvan äidiksi. Isot lapset on murkkuja ja nuorin eskarilainen.

EN oikeesti kestä enää mitään 40.v kriisejä. Olen kuullut useilta naisilta että silloin ELÄMÄ ALKAA????!!! alkaahan ......... :DDDDDDDDDDDD

Itselläni ei ole vielä mitään noista edellä mainituista, vaikka ikää on kohta 47. Taitaa johtua siitä, että kun on vielä pieniä lapsia, niin ei ole ehtinyt omia juttuja niin pohtimaan. Olen aina ollut oman tieni kulkija ja vähät välittänyt siitä, mitä muut ratkaisuistani ajattelevat.