Lähtisikö teidän läheiset ajamaan 300 km, jos joutuisitte esimerkiksi sairaalaan?

No ei jos kerran mitään syytä ei ole, esim. että tarvitsisin äidin hoitamaan lapsiani. Tai jos olisin kuolemassa tai jos olisin tajuton ja jonkun pitäisi täyttää lomakkeet puolestani. 

Sain niskan diskusprolapsen eikä kukaan tehnyt mitään, sairaalassa hoidettiin. Mies hoiti lapset. 

Varmaan kyllä, jos se olisi tarpeen. 

Lapseni ajoi melkein tuon verran ja saman takaisin, koska halusi nähdä omin silmin olinko kunnossa. 

Lähin sairaala on kilometrin päässä. Voin vaikka ryömiä sinne. Elämä on valintoja.

Ei.

Tuskinpa, jos kerran akuuttia hätää ei olisi. Jos olisin kuolemassa, niin silloin varmasti ajaisivat.

Ei siinä olisi mitään järkeä. Tekemistä on kaikilla riittämiin muutenkin. Sitten jos on oikea hätä niin ajellaan.

Päivystävä keskussairaala on 6 km päässä. Ensin sinne! Toki HUS Meilahti on kolmen ajotunnin päässä myös. Siellä parempi erikoisosaaminen tietyillä aloilla. 

Minne ne läheiset ajelisi? Miksi?

Sairaala ei ole mikään hollitupa. 

Mun vanhemmat ja sisko kävivät katsomassa 500 km:n päässä, kun kävin leikkauksessa. Sanoin, ettei tarvi lähteä niin kauas, mutta he halusivat tulla. 

Jos pyytäisin, niin tulisivat, mutta jos ei ole akuuttia hätää, niin ei olisi mitään järkeä: puhelimet ja tietoliikenneyhteydetkin on jo keskitty: niiden avulla voi saada vaikka videoyhteyden.

Ei tietenkään , 800 km:n päästä varsinkaan kun ei oo henki lähdössä. 

Sanoisin että älkää tulko. Sitten vasta pyytäisin, jos olisin oikein pitkään.

Mun mies ajoi 300km kuultuaan, että joudun junan rikkoutumisen vuoksi odottamaan asemalla ja tulemaan korvaavalla bussilla. Ei halunnut, että joudun matkustamaan niin kauan ja epämukavasti. 

Samoin lasten opiskelukaupunkeihin on ajettu ihan vaan flunssan, auto-ongelmien yms vuoksi satoja kilometrejä. 

Kun perheestä on kysymys, niin ei tunnu kilometrit missään. 

Eivät tulisi, enkä edes haluaisi heidän tulevan.

No ei jos ei kerran mitään hengenhätää ole. En minäkään mennyt siskon luo sairaalaan 150km päähän, vanhemmat jotka asuu lähempänä ehkä kävivät, kyllä hänelle riitti että mies ja lapset kävi. Meillä on keskussairaala omassa kaupungissa, ja yliopistollinen 200km päässä. Ja kun synnytin kiireellisellä sektiolla 200km päässä kaksoseni, en edes halunnut sinne muita kuin mieheni ja esikoiseni. Muut läheiset eli lasten isovanhemmat, tulivat vasta sitten katsomaan lapsia kun olivat kotikaupungin sairaalassa, ja silloinkin toki vaan lasin takaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ajoi 300km kuultuaan, että joudun junan rikkoutumisen vuoksi odottamaan asemalla ja tulemaan korvaavalla bussilla. Ei halunnut, että joudun matkustamaan niin kauan ja epämukavasti. 

Samoin lasten opiskelukaupunkeihin on ajettu ihan vaan flunssan, auto-ongelmien yms vuoksi satoja kilometrejä. 

Kun perheestä on kysymys, niin ei tunnu kilometrit missään. 

Mitä ihmettä? Samassa ajassa olisit bussilla ollut jo kotona, nyt matkaan meni tuntikausia enemmän ihan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Lähin sairaala on kilometrin päässä. Voin vaikka ryömiä sinne. Elämä on valintoja.

Ei tässä ollut kyse siitä, missä lähin sairaala sijaitsee.

Miksi? 

Kyllä. Tyttäreni tuli tuon matkan verran vaikka sanoin että hätää ei ole. Halusi kuitenkin tulla.