Mies luistaa vastuusta perheen ja kodinhoidon suhteen. Onko joku päässyt yli vastaavasta tilanteesta muuten kuin eroamalla?

Vierailija kirjoitti: Oletteko kokeilleet jakaa vastuut sen mukaan kumpi tykkää tehdä kutakin asiaa? Esim sinä hoidat keittiön ruuanlaitosta tiskeihin, mies hoitaa pyykkäykset, silitykset ja vessojen pesut. Tälläisistä asioista pitäisi istua alas ja sopia sen sijaan, että vähän kuin oletetaan vaan toisen tekevän.

Hmm saattaa kaatua siihen, että mies ei tykkää tehdä mitään, tai poimii tykkäämisen varjolla rusinat pullasta. Ja mitä jos kumpikaan ei tykkää pestä vessaa?

Vierailija kirjoitti:

Rupeaa vain tykkäämään siitä ihmisenä ja unohtaa hyötymiskertoimet?

Tämä onkin miehen suurin virhe. Hänen pitäisi tykätä ap:stä ihmisenä ja unohtaa hyötymiset.

Nyt hän käyttää ap:tä hyötymiseen, rouva hoitaa talon ja lapset ja itse vaan makaa pankolla.

Aika surkea tilanne. Olet saanut yli 70 kommenttia eikä niistä yksikään ole sellainen jossa joku olisi päässyt tuosta tilanteesta pois eroamatta. Tuskin pääset sinäkään. Miehesi mielestä kaikki toimii hänen kohdallaan paremmin kuin hyvin kun sinä olet tähän asti suostunut kotiorjaksi. Miksi hän luopuisi saavutetuista eduista kun ei ole pakko. Hän ei selvästi edes rakasta sinua, jos rakastaisi olisi sinunkin hyvinvointi hänelle tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmemmillekin tiedoksi että aloitus on provo.

Saman kirjoittajan älyllisesti köyhää ja helposti tunnistettavaa käsialaa iso osa näistä. Kirjailijana todennäköisesti joku katkera miesvihainen tantta jonka oma mies lähti jonkun nuoremman ja iloisemman matkaan.

Näin koville se ottaa, kun monien miesten vapaamatkustus paljastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Oletteko kokeilleet jakaa vastuut sen mukaan kumpi tykkää tehdä kutakin asiaa? Esim sinä hoidat keittiön ruuanlaitosta tiskeihin, mies hoitaa pyykkäykset, silitykset ja vessojen pesut. Tälläisistä asioista pitäisi istua alas ja sopia sen sijaan, että vähän kuin oletetaan vaan toisen tekevän.

Hmm saattaa kaatua siihen, että mies ei tykkää tehdä mitään, tai poimii tykkäämisen varjolla rusinat pullasta. Ja mitä jos kumpikaan ei tykkää pestä vessaa?

Puoliksi tai yhdessä ne työt joista kumpikaan ei blitä. Muutenkin suosittelen sitä yhdessä tekemistä vaikka nyt sattuisikin olla niin että toinen tykkää ruuanlaitosta enemmän kuin toinen niin miksi sitä ei voisi tehdä yhdessä.

Luin kerran erään pankkiirin haastattelun jossa hän kertoi että vaimo hoitaa kodin ja lapset, hän ei tee mitään kotona koska työt. Ei siinä mittään, perheellä on varmasti rahaa lastenhoitoon ja siivoukseen ja vaimo oli ehkä koko-aikaisesti kotona. Reilu peli.

Mutta sitten lisäsi että hän korvaa tämän lapsilleen viemällä heidät viikoksi laskettelemaan ym. Mies vilpittömästi ajatteli että lomareissu lasten kanssa pari kertaa vuodessa korvaa loppuvuoden totaalisen poissaolon. Uskomaton tyyppi.

Jännä juttu miten näissä ketjuissa miehet tulee aina valittamaan laiskoista naisista koska eiväthän ne kotityöt kova homma ole, helposti ne tekee.

Samalla eivät suostu tekemään niitä helppoja kotitöitä koska mysteerisyy x.

Niin ja naiset ovat laiskoja vaikka he juuri tekevät suurimman osan näistä töistä. Ja miehet ei kai sitten ole laiskoja koska, öö, niin tuota vaikka eivät tee niitä kotitöitä?

Logiikka hoi!

Luin tätä ketjua jonkin verran ja saldo on:

1. aseta deadline miehelle, vaikka se terapia-aika tai suoraan eropaperien täyttö (terapian varaus osoittaa muille ja itsellesi että yritit ratkaista ongelman)

2. jos mies ei saavu terapiaan tai ei suostu sen kautta muuttamaan käytöstään PYSYVÄSTI

3. eroa

& Anna tähän prosessiin aikaa max 2-3 kk muuten homma vain venyy.

Mielipiteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi viikonlopuksi pitää ihan suunnitella perheen yhteistä tekemistä? Eikö olisi helpompaa siivota porukalla sen sijaan että pakataan reppuja ja lähdetään retkelle?

Elämä on juuri niin vaikeaa millaiseksi itse sen menet tekemään! Jos mies on kyllästynyt alituiseen nalkutukseen ja suorittamisen esittämiseen, niin oikeastiko tilanne lisänalkutuksella paranee?

Ongelmana on se, että mies ei tottele. Katso ap peiliin ja mieti, miksi sinua pitää totella.

Miksi elämä pitää olla vain velvollisuuksia? Miksi ihminen tarvitsee vapaa-aikaa? Miksi ihmiset käy lomilla? Miksi ihmiset harrastaa?

Miksi yhteinen tekeminen viikonloppuna on velvollisuus? Sehän tässä on isoin kysymys, koska kaikesta päätellen ap suorittaa koko ajan, edes viikonloppuna ei voi vain olla, pitää olla "yhteistä tekemistä" vaikka hampaat irvessä sen sijaan, että porukalla tehtäisiin ne työt, joita äiti aina kokee joutuvansa tekemään yksin. Koko perhe saisi enemmän vapaa-aikaa, jos äiti suostuisi siihen, että töiden määräämisen sijaan niitä tehdään koko porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään kun syntyvyys laskee. Kuka haluaa tuohon tilanteeseen vapaaehtoisesti? Kuulostaa hirveältä.

Totta. Ja näitä ketjuja ja näitä perheitä on paljon. Vaikka joku toitottaa että nykymies on edistynyt ja tasa-arvoinen perheenisä. Voi olla joo jossain joku. Mutta se suuri määrä, ei ole vaan tätä makaavaa väsynyttä ukkoa. 

Mietin vaan että kun se ero tulee lopulta ja nää äijät etsii uuden naisen niin miten hiivatissa he sen tekee? Isäviikonloppuja kuitenkin säännöllisesti ja lomat/joulut päälle... Ja uus lady siinä. Riippumatta uuden naisen lapsitilanteista kiinnostaa todella tietää miten nää äijät pystyy pitää tuon uusisvirityksen kasassa? Ei ne kaikki uudet naiset voi olla mitään tahdottomia olentoja mitkä vain sietää, siivoo, kokkaa, paistaa, maksaa ja makaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmemmillekin tiedoksi että aloitus on provo.

Saman kirjoittajan älyllisesti köyhää ja helposti tunnistettavaa käsialaa iso osa näistä. Kirjailijana todennäköisesti joku katkera miesvihainen tantta jonka oma mies lähti jonkun nuoremman ja iloisemman matkaan.

Näin koville se ottaa, kun monien miesten vapaamatkustus paljastuu. 

Yleensä eron jälkeen nainen huomaa, että kotitöiden määrä kasvaa (miten on mahdollista, kun mies ei ole enää sotkemassa) ja elintaso laskee (koska mies ei ole enää mahdollistamassa sitä metarahaa, jolla elintasoa  ylläpidetty). Mies puolestaan yllättyy, miten rahat riittävät aikaisempaa paremmin ja koti pysyy riittävän siistinä, vaikka jalkalistoja ei hinkata hammasharjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei henkkoht ole kokemusta omasta perheestä, kun ei ole lapsia eikä miestä. Mutta sen verran sivusta katsoneena on miehiä ja sitten on niitä toisia miehiä. Kahden kaverin miehet on työttömiä eikä tee mitää ja kaverit käy töissä. Hoitavat aivan kaiken. Miehet pelaa pelejä koneella ja käy puntilla. En ymmärrä miks jaksavat katsoa tuollaista, mutta mitä se minulle kuuluu. Sitten on muutaman vuoden vanhempia miehiä ketkä on sitten isosiskoni kavereita jne. Esim siskoni mies. Hän on lakimies, ja tekee välillä todella pitkää päivää, vaikka on oma lakifirma ja alaisia, niin silti hän tekee välillä todella pitkää päivää eri kaupungeissa, kun on oikeudessa. Silti hän aina vie lapsia Hifkin peleihin, ja ulos syömään jne. Niinkuin hänen kaverit tekee. Usein he käyvät yhdessä. Muutama isä ja lapset. Pitkien päivien jälkeen jaksaa silti mennä. 

Hoitavat hommansa kunnialla.

Meillä on 3 lasta, kotitöihin menee päivässä noin tunti. Siinä on mukana ihan kaikki, joskin osa töistä tehdään samanaikaisesti eli voin valmistaa ruokaa samaan aikaan kun tyhjennän tiskikonetta tms. En ole ikinä ymmärtänyt naisia, jotka tekevät koko ajan kotitöitä ja vaativat mieheltä samaa. Meillä on aina perussiistiä, tiskipöytä kiiltää ja lapsille puhtaat vaatteet. En laske kotityöksi sitä, että unelmoin kesämökin pihanlaitosta tai suunnittelen pihavarastoa, tuollainen on haaveilua eikä metatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmemmillekin tiedoksi että aloitus on provo.

Saman kirjoittajan älyllisesti köyhää ja helposti tunnistettavaa käsialaa iso osa näistä. Kirjailijana todennäköisesti joku katkera miesvihainen tantta jonka oma mies lähti jonkun nuoremman ja iloisemman matkaan.

Näin koville se ottaa, kun monien miesten vapaamatkustus paljastuu. 

Yleensä eron jälkeen nainen huomaa, että kotitöiden määrä kasvaa (miten on mahdollista, kun mies ei ole enää sotkemassa) ja elintaso laskee (koska mies ei ole enää mahdollistamassa sitä metarahaa, jolla elintasoa  ylläpidetty). Mies puolestaan yllättyy, miten rahat riittävät aikaisempaa paremmin ja koti pysyy riittävän siistinä, vaikka jalkalistoja ei hinkata hammasharjalla.

Näin miesten fantasiassa. En ole kuullut eronneiden naisten valittavan tehneensä virheen.

Vierailija kirjoitti:

Luin kerran erään pankkiirin haastattelun jossa hän kertoi että vaimo hoitaa kodin ja lapset, hän ei tee mitään kotona koska työt. Ei siinä mittään, perheellä on varmasti rahaa lastenhoitoon ja siivoukseen ja vaimo oli ehkä koko-aikaisesti kotona. Reilu peli.

Mutta sitten lisäsi että hän korvaa tämän lapsilleen viemällä heidät viikoksi laskettelemaan ym. Mies vilpittömästi ajatteli että lomareissu lasten kanssa pari kertaa vuodessa korvaa loppuvuoden totaalisen poissaolon. Uskomaton tyyppi.

Mieti - tuon miehen lapset muistavat yhteistä aikaa isän kanssa silmät loistaen. Vastaavasti se joka ilta lapsille lattialle unohtuneista sukista marmattava isä muistetaan tyrannina, joka ei lukenut iltasatua, jos ei oltu kunnolla (vaikka satu olisi jäänyt yhden ainoan kerran lukematta 10 vuoden aikana).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmemmillekin tiedoksi että aloitus on provo.

Saman kirjoittajan älyllisesti köyhää ja helposti tunnistettavaa käsialaa iso osa näistä. Kirjailijana todennäköisesti joku katkera miesvihainen tantta jonka oma mies lähti jonkun nuoremman ja iloisemman matkaan.

Näin koville se ottaa, kun monien miesten vapaamatkustus paljastuu. 

Yleensä eron jälkeen nainen huomaa, että kotitöiden määrä kasvaa (miten on mahdollista, kun mies ei ole enää sotkemassa) ja elintaso laskee (koska mies ei ole enää mahdollistamassa sitä metarahaa, jolla elintasoa  ylläpidetty). Mies puolestaan yllättyy, miten rahat riittävät aikaisempaa paremmin ja koti pysyy riittävän siistinä, vaikka jalkal

Oletko koskaan ollut eroryhmässä? Ensin kaikki kertovat tunnepuolen kolahduksista, muutaman kerran jälkeen alkaa valitus siitä, miten yksin on raskasta, kun ei ole ketään jakamassa arkea ja olemassa apuna kuin ennen eroa. Jos silloin erehtyy ihmettelemään, että kerroit eronneesi, koska mies ei tehnyt kotitöitä, niin seuraa jäätävä hiljaisuus.

Eihän tuossa ole mitään ristiriitaa. Haluttiin mies, josta olisi apua. Mies osoittautui taakaksi eikä hänestä ollut apua. Mies siis mäkeen, toki, mutta saahan sitä eron jälkeen silti olla pettynyt elämään, kun ei ole mitään apua. 

Mä oon nainen ja olin toi lusmu. Luitte oikein. En tehnyt mitään.

Mies oli loistava. Hoiti ruokapolitiikan täysin ja sanoi niin haluavansa tehdä. Otti tontin haltuunsa.

Hän oli myös äärimmäisen tarkka rutiineista ja kodinhoidosta muutenkin. Määräilevähkönpäättäväinen.

Jäin lapsen osaan. En päättänyt mistään. Tulin epävarmaksi omassa yhteisessä kodissa. Hän oli parempi kaikessa.

Lopulta olin ja elin kuin viiden tähden hotellissa. Siihen oli helppoa tottua.

Yhtä loistavaa miestä, hyvin erikoista, mielenkiintoista en tule tapaamaan. Helmiä on.

Tiedoksi vain, ettei sukupuolitettaisi itsestäänselvyytenä näitä rooleja perheessä!

Aikaisemmin olin ollut kaikissa suhteissani ja itse asiassa lapsesta asti koko elämän kotiorja.

 *Jälkeenpäin muistan edelleen ihmetellen,            olivatko nuo vuodet todellakin totta. Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmemmillekin tiedoksi että aloitus on provo.

Saman kirjoittajan älyllisesti köyhää ja helposti tunnistettavaa käsialaa iso osa näistä. Kirjailijana todennäköisesti joku katkera miesvihainen tantta jonka oma mies lähti jonkun nuoremman ja iloisemman matkaan.

Näin koville se ottaa, kun monien miesten vapaamatkustus paljastuu. 

Yleensä eron jälkeen nainen huomaa, että kotitöiden määrä kasvaa (miten on mahdollista, kun mies ei ole enää sotkemassa) ja elintaso laskee (koska mies ei ole enää mahdollistamassa sitä metarahaa, jolla elintasoa  ylläpidetty). Mies puolestaan yllättyy, miten rahat riittävät aikaisempaa paremmin ja koti pysyy riittävän siistinä, vaikka jalkal

😂 Minulla eron jälkeen kotitöiden määrä puolittui ja rahan määrä kasvoi, kun mies ei ollut enää sotkemassa ja tuhlaamassa kaikkia rahoja. Edes kaksi pientä lasta eivät aiheuta läheskään yhtä paljon sotkua, rahanmenoa ja mielipahaa kuin "mies". Ero lokkeilevasta porsaasta oli elämäni paras päätös, olen nyt onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nainen ja olin toi lusmu. Luitte oikein. En tehnyt mitään.

Mies oli loistava. Hoiti ruokapolitiikan täysin ja sanoi niin haluavansa tehdä. Otti tontin haltuunsa.

Hän oli myös äärimmäisen tarkka rutiineista ja kodinhoidosta muutenkin. Määräilevähkönpäättäväinen.

Jäin lapsen osaan. En päättänyt mistään. Tulin epävarmaksi omassa yhteisessä kodissa. Hän oli parempi kaikessa.

Lopulta olin ja elin kuin viiden tähden hotellissa. Siihen oli helppoa tottua.

Yhtä loistavaa miestä, hyvin erikoista, mielenkiintoista en tule tapaamaan. Helmiä on.

Tiedoksi vain, ettei sukupuolitettaisi itsestäänselvyytenä näitä rooleja perheessä!

Aikaisemmin olin ollut kaikissa suhteissani ja itse asiassa lapsesta asti koko elämän kotiorja.

 *Jälkeenpäin muistan edelleen ihmetellen,            olivatko nuo vuodet todellakin totta. Kyllä.

Pikkasen trollisoundit tässä avautumisessa mutta menköön:

Niin näitä on, timantteja. Mutta kuten itsekin myönnät, hän oli ainoa sellainen mies koko elämäsi aikana. Harvassa ovat. Kiven alla.

Ja tosiaan timantiksi lasketaan jo miehet jotka tekevät PUOLET kotihommista (eikä kaikkia kuten tässä jutussa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nainen ja olin toi lusmu. Luitte oikein. En tehnyt mitään.

Mies oli loistava. Hoiti ruokapolitiikan täysin ja sanoi niin haluavansa tehdä. Otti tontin haltuunsa.

Hän oli myös äärimmäisen tarkka rutiineista ja kodinhoidosta muutenkin. Määräilevähkönpäättäväinen.

Jäin lapsen osaan. En päättänyt mistään. Tulin epävarmaksi omassa yhteisessä kodissa. Hän oli parempi kaikessa.

Lopulta olin ja elin kuin viiden tähden hotellissa. Siihen oli helppoa tottua.

Yhtä loistavaa miestä, hyvin erikoista, mielenkiintoista en tule tapaamaan. Helmiä on.

Tiedoksi vain, ettei sukupuolitettaisi itsestäänselvyytenä näitä rooleja perheessä!

Aikaisemmin olin ollut kaikissa suhteissani ja itse asiassa lapsesta asti koko elämän kotiorja.

 *Jälkeenpäin muistan edelleen ihmetellen,            olivatk

 

Ja tosiaan kukaan tässä ketjussa ei halua kotiorjaa!

Vaan miehen joka hoitaa noin puolet eli oman osuutensa hommista. Paitsi tietty jos on kotiherrana, silloin sovittava eri tavalla.