Mies luistaa vastuusta perheen ja kodinhoidon suhteen. Onko joku päässyt yli vastaavasta tilanteesta muuten kuin eroamalla?

Yleensä eron jälkeen naiset kyllä yllättyvät kuinka VÄHÄN kotitöitä on kuin miehen kanssa. Kyllähän aikuinen mies joka ei mistään mitään välitä aiheuttaa paljon sotkua. Ruokaakin menee hurjasti vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Oletteko kokeilleet jakaa vastuut sen mukaan kumpi tykkää tehdä kutakin asiaa? Esim sinä hoidat keittiön ruuanlaitosta tiskeihin, mies hoitaa pyykkäykset, silitykset ja vessojen pesut. Tälläisistä asioista pitäisi istua alas ja sopia sen sijaan, että vähän kuin oletetaan vaan toisen tekevän.

Hmm saattaa kaatua siihen, että mies ei tykkää tehdä mitään, tai poimii tykkäämisen varjolla rusinat pullasta. Ja mitä jos kumpikaan ei tykkää pestä vessaa?

Olen tästä ihan päinvastaista mieltä. Se, joka hanakammin tarttuu hommiin, voi valita mieluisensa puuhat. Laiskamadon voi komentaa tekemään ne loput. Jos ei itse tajua tehdä, saattaa olla vain ne ikävämmät jutut jäljellä.

Erosta reilu vuosi ja ihmettelen nykyisin  miten paljon kotitöistä tapeltiin  ja nykyään ei ole mitään ongelmaa tehdä niitä. Mies sotki aivan  järjettömästi eikä siivonnut omia jälkiään. Nykyään kun kokoajan pitää asunnon siistinä ei tarvi erikseen pitää siivouspäivää. Miehen kanssa yhä uudestaan ja uudestaan sovittiin työnjako eikä hän silti tehnyt mitään. lopulta miehen ainoa kotityö oli pitää vessa siistinä: sen siivosin  ehkä kuukauden välein  kun oli pakko että lapsi suostui siellä käymään kun alkoi olla todella epäsiisti kun mies ei tehnyt sitäkään hommaa lainkaan.

Eli eroa. Ei aikuista miestä voi pakottaa ja keskustelukaan ei näytä auttavan.

Miehesi on laiska. Se on varsin tavallista, lähes kaikki miehet ovat laiskaakin laiskempia. Naapurissani asuu mies, joka ei viitsi edes solmia kengännauhojaan ja samassa rapussa toinen, joka ei koskaan pese hiuksiaan. Olen varma, että hänellä on täitä.

Valitettavasti sinun on joko sopeuduttava tilanteeseen tai erottava. Kokemuksistasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Sen uusperheen liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä saanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Ap:n on viisainta nyt alkaa tarkkailla puolisoaan, mutta toki myös itseään ja naapureitaan. Parisuhteen dynamiikka voidaan kiteyttää kahteen sanaan: 1. Tarkkailla ja 2. Rangaista. Ne ovat kaiken A ja O.

Muista siis, että kaikenlsista voi sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, mutta mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta, kuten mummo aina opetti. Ja hän kyllä tiesi, mistä puhui.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on laiska. Se on varsin tavallista, lähes kaikki miehet ovat laiskaakin laiskempia. Naapurissani asuu mies, joka ei viitsi edes solmia kengännauhojaan ja samassa rapussa toinen, joka ei koskaan pese hiuksiaan. Olen varma, että hänellä on täitä.

Valitettavasti sinun on joko sopeuduttava tilanteeseen tai erottava. Kokemuksistasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä h

Suloinen pikku mummo. Elämänkokemusta, viisautta ja sydämen lämpöä 🥰 Surullista, että hän ei ole enää neuvojaan jakamassa. Mutta tämänkin kertomuksen avulla ap pääsee monta askelta eteenpäin.

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on laiska. Se on varsin tavallista, lähes kaikki miehet ovat laiskaakin laiskempia. Naapurissani asuu mies, joka ei viitsi edes solmia kengännauhojaan ja samassa rapussa toinen, joka ei koskaan pese hiuksiaan. Olen varma, että hänellä on täitä.

Valitettavasti sinun on joko sopeuduttava tilanteeseen tai erottava. Kokemuksistasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä h

Mä en ymmärrä mikä tässä kissakeittokertomuksessa on toistamisen arvoista, etenkään kun lihansyöjien lihaa ei syödä, koska se maistuu pahalle. Pakon sanelu on tietty eri asia, mutta ei siitä oikein opetukseksi ole.

Vierailija kirjoitti:

#miesvihanäkyväksi

Ainakaan minun mummoni ei vihannut ketään. Ja miehestään hän puhui meille lapsenlapsille aina kauniisti. Sanoi, että vaaria parempaa aviomiestä on vaikea kuvitella: ahkera ja tarmokas, mutta myös lempeä ja viisas isä lapsilleen.

Mummo ehti olla avioliitossa yli 40 vuotta ja leskenä toistakymmentä, vaikka perusti perheen sen ajan mittapuulla myöhään, eli hiukan yli 30-vuotiaana.

Helppoa. Lopetat miehen passaamisen heti. Hän saa itse ostaa omat ruuat, tehdä ne, pestä omat vaatteensa jne. Teet itse kotityöt, niinhän teet nytkin. Mutta tulet huomaamaan kuinka paljon elämäsi helpottuu jo näiden toimenpiteiden jälkeen. Joko mies petraa kun huomaa olevansa kaiken ulkopuolella, jos ei, niin kynnys eroamiseen alenee entisestään. Vapaamatkustajia ei kannata paapoa ollenkaan.

Hiukan offtopic, mutta kyllä lihansyöjänkin liha voi olla herkullista, kun sen valmistaa oikein. Olen syönyt erään työkomennuksen aikana aivan mahtavaa hyeenapataa ja hyeena on sentään raadonsyöjä. Valitettavasti hyeenan lihaa ei Suomessa saa mistään, joten täytyy tyytyä maistelemaan sitä matkoilla. 

Älä nillitä mokoma nainen. Sinä olet työleirillä ja mies hotellissa.

Itkemällä teert itsesi pienemmäksi. Ei missään tapauksessa itkua, mies ei varmaan siedä sitä, että haluat itkun kautta tulla hellityksi  - kuten lapset .

Argumentoi asiaa argumentoi ja pysy rauhallisena. Älä kiihdy kun esität toiveita perheen yhteiseen oloon. Ehkä keittiötöitä eui voikaan jakaa tasan tai edes hieman tasan.

Tiskikoneen kykenevät lapsetkin tyhjentämään. Voi mitenpienistätyötehtävistä tehdään suuri asia.

Hauskasti sanottu erittäin kilpailunhaluinen Meillä mies pukuttaa kaapinovia, voi mikä ryminä. Sitten huutaa jotain mielestään tarpeellista. Rauhoittuu kuitenkin. On se kauhea melu kun kaapinovet paukkuu.

Minua on kehotettu menemään vakka kävelemään kun hän oikein raivostuu.

Miehillä on useammin ja enemmän kuin naisilla autismikirjon piirteitä. Näihin kuuluu toiminnanohjauksen häiriöt, eli ei saa aikaiseksi/tehdyksi asioita, vaan jumittaa. Vaikka tietää, että se ja se juttu pitäisi hoitaa. Uskon, että mies usein kokee palkkatyönsä niin kuormittavana, että senkin takia oma-aloitteisuus on ns. vapaa-ajalla heikkoa - ellei kyse ole hauskanpidosta (pelaaminen, kaverit, harrastukset).

Sanon tämän autistinaisena, jolla on tämmöiset 'piirteiset' pojat, nyt aikuisia miehiä.

Miten asiat olivat avioliiton alussa?

Ap tässä. En mielestäni erityisesti passaa miestä, en nyt oikein voi kieltää käyttämästä yhteistä jääkaappia. Minun mielestäni kodin siisteystasossa on meillä rima hyvin matalalla, enkä todellakaan vaadi liikoja. En missään tapauksessa halua lasten elävän liassa ja jos jostain syystä en ole pariin päivään siivonnut, se ei tunnu miestä mitenkään häiritsevän. Jos saan joskus sitä kuuluisaa omaa aikaa, koti on kuin pommin jäljiltä ja lapset katsoneet telkkaria koko sen ajan kun olen ollut poissa. Kai se pitää nostaa ero vaihtoehdoksi. Isoin lapsi (7v) ehkä osaa vähän auttaa, mutta omatoimisuus ei ole hänellä missään muussakaan asiassa vahvuus. Ennen lapsia mies hoiti oman osuutensa ihan kiltisti, mutta eihän kahden aikuisen talouden hoito vaadi juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on useammin ja enemmän kuin naisilla autismikirjon piirteitä. Näihin kuuluu toiminnanohjauksen häiriöt, eli ei saa aikaiseksi/tehdyksi asioita, vaan jumittaa. Vaikka tietää, että se ja se juttu pitäisi hoitaa. Uskon, että mies usein kokee palkkatyönsä niin kuormittavana, että senkin takia oma-aloitteisuus on ns. vapaa-ajalla heikkoa - ellei kyse ole hauskanpidosta (pelaaminen, kaverit, harrastukset).

Sanon tämän autistinaisena, jolla on tämmöiset 'piirteiset' pojat, nyt aikuisia miehiä.

Voitko jatkaa autismista. Kun tuntuu, että meillä ei lähde mikään asia käyntiin, se kestää jopa viikon ennenkuin ikkunat on pesty, ennenkuin porraskäytävä on siivottu tai tai jokin virallisempi paperiaisa saa alkunsa. On niin vaikea saada asioita alkamaan.

Veroilmoitus vaatii ensin pöydän siivoamisen ja vaikka imuroinniin, siis jonkin mitättömän asian tekemisen ennen toimeen ryhtymistä. Tämä siis kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on useammin ja enemmän kuin naisilla autismikirjon piirteitä. Näihin kuuluu toiminnanohjauksen häiriöt, eli ei saa aikaiseksi/tehdyksi asioita, vaan jumittaa. Vaikka tietää, että se ja se juttu pitäisi hoitaa. Uskon, että mies usein kokee palkkatyönsä niin kuormittavana, että senkin takia oma-aloitteisuus on ns. vapaa-ajalla heikkoa - ellei kyse ole hauskanpidosta (pelaaminen, kaverit, harrastukset).

Sanon tämän autistinaisena, jolla on tämmöiset 'piirteiset' pojat, nyt aikuisia miehiä.

Voitko jatkaa autismista. Kun tuntuu, että meillä ei lähde mikään asia käyntiin, se kestää jopa viikon ennenkuin ikkunat on pesty, ennenkuin porraskäytävä on siivottu tai tai jokin virallisempi paperiaisa saa alkunsa. On niin vaikea saada asioita alkamaan.

Veroilmoitus vaatii ensin pöydän siivoamisen ja vaikka imuroinniin, siis jonkin mitättömän asian tekemisen

Tunnistan itsessäni hyvin tuon aloitusvaikeuden: pitää jollain oheistoiminnalla päästä tekemisen moodiin, vasta sitten homma lähtee käyntiin ja sujuukin sitten hyvin keskittyneenä (kuten meillä autisteilla tapahtuu!). Poikani on myös prokrastinoija, vitkuttelija. Tämä on autismin piirre. Veljeni vaimo sanoi, että miestä on turha käskeä tai patistaa tekemään; hän tekee kyllä itsestään sitten, kun on siihen valmis. He ovat olleet naimisissa n. 40 vuotta, joten rouva tuntee ukkonsa ja elävät sopuisasti. Tällä veljelläni ei ole diagnoosia, mutta paljon näitä autismipiirteitä. Tuskin olisin itsekään joutunut "hakemaan" ASD-diagnoosia enää eläkeläisenä, mutta yksineläjänä alkoi tulla niin paljon käytännön pulmia, joita kumppani ei ole paikkaamassa.

T. se jota kommentoit