Mies luistaa vastuusta perheen ja kodinhoidon suhteen. Onko joku päässyt yli vastaavasta tilanteesta muuten kuin eroamalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hyvällä, niin menisikö kaaliin sitten pahalla? Jätä miehen pyykit pesemättä, tee ruokaa vain sinulle ja lapsille jne. Saa mies vähän esimakua, millaista se elämä sitten on jos ero tulee.

Miksi parisuhteessa jossa on koston kierre kumpikaan tekisi mitään? Ensin parisuhde kuntoon ja sitten työnjako.

Itse en silti ymmärrä näitä kehotuksia jätä miehen pyykit pesemättä tai älä laita hänelle ruokaa. Eikö se pitäisi olla kokoajan selvää että jokainen huolehtii pyykeistään itse ja saa syötyä vaikka äiti ei ruokaa olisi laittamassa.

 

Ei näytä olevan jos mies ei palkkatöiden lisäksi mitään muuta tee.

Tilanne on siis aina ollut tuo?

Ehdota että kokeilette vuoroviikkosysteemiä jo ennen eroa. Mies hoitaa vuoroviikoin kaiken. Tulee varmaan äkkiä ikävä kotiapulaista.

kotitöiden tekeminen ei todellakaan ole niin vaikeaa että siitä kannattaisi edes ruveta riitelemään...

En ole päässyt muutoin kun eroamalla. Tuo kuuluu olevan tosi yleistä, että nainen on täysin kyrsiintynyt ja miehen mielestä ongelma ei ole riittävän paha pariterapiaan. Jos mies on edes joskus hyvää seuraa jmtai muuten haluat jatkaa, yrittäisin vääntää rautalangasta sitä, mihin ja kuinka pian arvelet nykytilanteen johtavan.

Siihen asti kun kamelin selkä katkeaa, en enää yrittäisi houkutella mukaan viikonloppujuttuihin. Sovi lasten kanssa ja sitten joko kerrot "sovittiin lasten kanssa tällaista, haluatko osallistua?" tai sitten vain katoatte lasten kanssa ja kutsukaa muita ihmisiä mukaan. Mieluusti joku lapsista tykkäävä sinkkumies, jos sellaisia tunnet ;-)

Kotitöistä siivoamisen voi lopettaakin joksikin aikaa, mutta lapset tietysti pitää ruokkia joka päivä. Ehkä jättäisin miehen pyykit pesemättä ensin alkuun.

Sitten voisi myös herätellä keskustelua, josko mies haluaa palkata siivoojan. Jokin järkevä keskustelu tilanteesta pitäisi saada aikaiseksi. Voi vaikka kirjoittaa kirjeenkin aluksi omista ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

kotitöiden tekeminen ei todellakaan ole niin vaikeaa että siitä kannattaisi edes ruveta riitelemään...

Niin miksi elää parisuhteessa jossa on vain riitoja? Ei tuo nyt kummalliselta kuulosta että ihminen pakenee niitä riitoja muualle.

Vierailija kirjoitti:

kotitöiden tekeminen ei todellakaan ole niin vaikeaa että siitä kannattaisi edes ruveta riitelemään...

Näissä ei ole kysymys niinkään kotitöistä kuin taakanjaon epäreiluudesta. Vapaamatkustajat tulevat ihan syystä jätetyiksi. Minkälainen puoliso kehtaa olla taakka kumppanilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kotitöiden tekeminen ei todellakaan ole niin vaikeaa että siitä kannattaisi edes ruveta riitelemään...

Näissä ei ole kysymys niinkään kotitöistä kuin taakanjaon epäreiluudesta. Vapaamatkustajat tulevat ihan syystä jätetyiksi. Minkälainen puoliso kehtaa olla taakka kumppanilleen?

Kyllähän näissä yleensä molemmat on taakkoja toiselleen. Yhdessä ei ole kivaa kun aina riidellään.

Tilaa kotiin siivooja, lasku tietysti miehelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt täytyy tehdä puoliksi, jos molemmat käyvät kokoaikatöissä. Muu on lokkeilua. 

Ihan kysyn uteliaisuudesta, kuinka kotityöt jaetaan, jos toinen tekee 80% työaikaa? Eikö se lyhennettyjä työaika ole lapsia varten?

Mitä muita hommia kotitöihin kuuluu? Siivoaminen, pyykkääminen, ruuanlaitto, kaupassa käynti? Ja vaikka toinen vanhemmista tekisi 80%( yleensä aina nainen), niin ei se oikeuta luistamista lasten hoidosta. Jos niitä lapsia ei halua hoitaa, tai olla niiden kanssa, niin miksi ylipäätään teet niitä? 

Vierailija kirjoitti:

kotitöiden tekeminen ei todellakaan ole niin vaikeaa että siitä kannattaisi edes ruveta riitelemään...

Sama toimii myös töissä. Jos työkaveri sluibailee hommistaan ja jättää ne toisten niskoille, niin siitä ei kannata ruveta riitelemään. Sen kun tekee ne valittamatta ja kunnolla.

Mikähän työ mahtaa olla tuollainen, että arkena pitkät työpäivät ja viikonloppuna lisää. Joka tapauksessa jokin ratkaisu kannattaa pian löytää. Koululaisellekin voi jo jotain kotitöitä antaa. Meillä 3-vuotias oli aikanaan ahkera pyykinviikkaaja, vaikkei täysin vielä osannut.

Mieheltä voi myös kysyä, miten neuvoisit meitä, jos olisit ulkopuolinen konsultti ratkaisemassa meidän perheen kotityöongelmaa.

Kysy mieheltä, mikä olisi riittävän iso ongelma, jotta kannattaisi yrittää ratkaista, ja järjestä hänelle sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kotitöiden tekeminen ei todellakaan ole niin vaikeaa että siitä kannattaisi edes ruveta riitelemään...

Sama toimii myös töissä. Jos työkaveri sluibailee hommistaan ja jättää ne toisten niskoille, niin siitä ei kannata ruveta riitelemään. Sen kun tekee ne valittamatta ja kunnolla.

Ei parisuhteella voi olla mitään tulevaisuutta  jos sitä vertaa työhön. Jo lähtökohta tuossa on p:stä.

Moni suomalainen mies on kotoa oppinut sen mallin että isä on ollut perinteinen perheenpää joka vaihtaa renkaat ja pesee auton mutta äiti hoitaa pyykit, siivoamisen ja ruuanlaiton. Sitten aikuisiällä sen takia jotenkin helposti livuttaudutaan pitämään normaalina perhemallia jossa on samanlainen työnjako. Moni nainen on myös luonteeltaan tunnollinen ja hoitaa kotihommat vaikka väkisin jottei omat lapset joudu elämään lian keskellä. Miehen on siinä sitten helppo vältellä omaa osuuttaan kun pyykit pesee maagisesti itsensä ja ruokaa ilmestyy jääkaappiin. 

Uskon, että ainoa tapa saada tuohon muutosta on suoraan kertoa että otat avioeron mikäli mies ei ala osallistua arkeen tasa-arvoisesti. Jos tuokaan ei saa miestä tarttumaan toimeen vaan tämä edelleen vapaamatkustaa, on aika tulostaa avioeropaperit sitten. Naisena ja äitinä väsyt tuollaisessa epäreilussa järjestelyssä ennemmin tai myöhemmin ja katkeroidut miestäsi kohtaan. Tuota keskustelua fasilioimaan olisi parasta saada ammattimainen parisuhdeterapeutti joka osaa osaltaan toimia keskustelua edesauttavana osapuolena. Jos parisuhdeterapia ei miehelle käy vaikka olet jo läväyttänyt avioerokorttia niin siinä kohtaa mitään ei enää ole tehtävissä tuon liiton pelastamiseksi. Minusta se on tietynlaista henkistä väkivaltaa ettei ole valmis työstämään ongelmia tai kuuntelemaan toisen huolta vaan laittaa riidan pystyyn ja käytännössä täten ilmaisee että ei tunnusta ongelmaa saatikka ole valmis tekemään sille mitään. Muuttakoot sitten yksiöön eronneena miettimään onko se imurointi ja ruuanlaitto ylitsepääsemätöntä.

Ja ennenkuin joku tulee kommentoimaan että paha nainen kun imuroinnin tähden haluaa lastensa kasvaa avioeroperheessä. Tuollaisessa tilanteessa se miehen imuroimattomuus on yksi pieni ongelman ilmenemismuoto. Oikea juurisyy on miehen itsekkyys, epäempaattisuus, epäreiluus ja kyvyttömyys tekemään sellaisia kompromisseja joissa molemmat osapuolet tuntevat olonsa kuulluiksi. Mikään rakkaus- tai ihmissuhde ei kukoista ympäristössä jossa toinen on katkera. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kotitöiden tekeminen ei todellakaan ole niin vaikeaa että siitä kannattaisi edes ruveta riitelemään...

Sama toimii myös töissä. Jos työkaveri sluibailee hommistaan ja jättää ne toisten niskoille, niin siitä ei kannata ruveta riitelemään. Sen kun tekee ne valittamatta ja kunnolla.

Ei parisuhteella voi olla mitään tulevaisuutta  jos sitä vertaa työhön. Jo lähtökohta tuossa on p:stä.

Sekä puolisoa että työkavereita pitää kohdella arvostavasti, kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti. Vai oletko eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hyvällä, niin menisikö kaaliin sitten pahalla? Jätä miehen pyykit pesemättä, tee ruokaa vain sinulle ja lapsille jne. Saa mies vähän esimakua, millaista se elämä sitten on jos ero tulee.

Miksi parisuhteessa jossa on koston kierre kumpikaan tekisi mitään? Ensin parisuhde kuntoon ja sitten työnjako.

Itse en silti ymmärrä näitä kehotuksia jätä miehen pyykit pesemättä tai älä laita hänelle ruokaa. Eikö se pitäisi olla kokoajan selvää että jokainen huolehtii pyykeistään itse ja saa syötyä vaikka äiti ei ruokaa olisi laittamassa.

Minulla esimerkiksi tulee vähän tummaa/ mustaa pyykkiä kun taas miehellä tulee paljon enemmän. Molemmat pesee pyykkiä ja se joka laittaa pyykkikoneen päälle, laittaa myös toisen pyykeistä joukkoon sopivat. Kun käydään kaupassa, ostetaan myös sitä mitä toinen haluaa syödä eikä vain itselleen. Jne , näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Tästä syystä molempien pitää osallistua kotitöihin tasapuolisesti, jakoa toki voi olla, mutta määrällisesti yhtä paljon.

Jatkuvasti tulee vastaan tällaisia aloituksia. Miten kukaan voi enää ihmetellä syntyvyyden laskua? Ei kukaan itseään kunnioittava nainen suostu tuollaiseen. Jos lapsen haluaa sen voi hankkia myös yksin, säästyy ainakin vetämästä tällaisia mieslapsia riippakivenä mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

kotitöiden tekeminen ei todellakaan ole niin vaikeaa että siitä kannattaisi edes ruveta riitelemään...

Jos kyseessä ei ole vaikea asia, miksi ne kotityöt jää sitten tekemättä? Näissäkin tarinoissa usein miehet syytää sellaista narratiivia että naiset ovat pakonomaisesti siivoavia hygieniafriikkejä vaikka siihen kotitöiden kategoriaan menee kaikki yleinen ylläpitosiivous, tiskit, pyykit, ruokaostokset, ruuanlaitto, roskat, lakanoiden vaihto. Vaikka et olisi puunaamassa jokaista nurkkaa joka viikko tai pese ikkunoita joka toinen viikko, nuo tavalliset askareet vie yllättävän paljon aikaa. Lapsiperheessä kun on joka päivä laitettava tai ainakin lämmitettävä ruokaa ja pelattava tiskikoneen kanssa, pyykkiä syntyy usean ihmisen taloudessa kokoajan ja kaupassa on käytävä. Puhutaan moninkertaisesta määrästä verraten aikaan kun asuin opiskelijana yksiössä jossa siivottavaa oli pari neliötä, vain yhden ihmiset pyykit ja ruokanakin toimi usein jokin eines joten tiskiä tuli minimaalisesti. 

On todella veemäistä olla tilanteessa jossa tajuat että sen sijaan että miehesi aktiivisesti joskus ajattelisi että jaahas, voisin imuroida nämä hiekat eteisestä tai kello onkin jo noin paljon, alanpa tehdä lapsille ruokaa, tämä vain makaa sohvalla ja odottaa että joku muu suorittaa. Siinä sitten miehesi on yksi passattava lapsikatraan jatkeena samalla kun itsekin käyt töissä ja haluaisit vain makoilla sohvalla täyshuollon palveltavana. 

Tuntuu että moni mies tuollaisessa perhe-elämän vaiheessa ei enää vaimoaan naisena ja yhtiökumppanina vaan jonkinlaisena emakkona. Mieti nyt itsekin jos olet töissä ja teet työkaverisi kanssa samaa työtä samalla tittelillä ja tämä työkaverisi päättää nakittaa kaikki mahdolliset hommat sinulle ihan vaan omaa laiskuuttaan. Tuollainen dynamiikka ärsyttäisi ihan jokaista ja herättäisi hyvin vahvoja epäreiluuden tuntemuksia jotka nakertaa välejä, joten miten on niin vaikea ymmärtää että samanlainen tilanne voi vallita myös parisuhteessa?

On kokemusta. Erokaan ei auttanut, vaan tuntuu että mies on täysin lapsen tasolla. Ollaan päästy tässä 12 vuoden aikana siihen sopimukseen,että jos lapsi exällä niin hänen tulee silloin hoitaa kaikki lapseen liittyvä eli samoin kuin minun; myös se että pesee vaatteet, hoitaa mahdolliset wilma-viestit, ruokailut, lääkäriin viennit ja noin muutenkin yleisen kasvatuksen. Jatkuvasti yrittää luistaa ja kun on vaikeampi kurvi lapsen kasvatuksessa on ensimmäisenä karttamassa vastuuta ja asiat hoidetaan miten sattuu tai lapsi tuodaan ennakoitua aiemmin minulle. Paras ehkäisy tämmöisiin on se, että puhuttaisiin enemmän siitä millainen on hyvä kumppani ja kuka on oikeasti valmis vanhemmaksi ja eri ihmisten tempoisuuksista ja tavoista. 5 ja puoli vuotta exän kanssa "yhteishuoltajuutta" jäljellä ja toivottavasti järki säilyy loppuun saakka itsellä.

Älä anna pilua. Ai ethän sä anna muutenkaan. Vähissä on sun neuvotteluvaltit.