Älkää opettako lastanne lyömään takaisin!

Kertoisitko miten nuo sinun metodisi käytännössä toimivat? Minä en keksi miten pojan kiusatuksi tulo (potkut, kamppaaminen ja lyöminen) olisi loppunut muuten kun takaisin täräyttämällä. Opettaja oli voimaton ja vanhemmat ei välitä.

t.18

Miten nämä sinun fiksut lapsesi käyttäytyvät uhkaavassa tilanteessa? Kääntävät toisenkin posken? Miten he puolustautuvat kiusaajilta jos kotona on hakattu päähän, että lyödä ei saa takaisin vaikka toinen mätkisi miten lujaa?

Kukaan ei näytä olevan ap:n kanssa samaa mieltä. piste.

Xandris oikeastaan tarkoitat takaisin lyömisellä? Kaikenlaista fyysistä puolustautumista vai kirjaimellisesti ainoastaan lyömistä?



Jos joku läiskäisee lasta, on minusta tyhmää maksaa vain läiskäisemällä takaisin; pitää kieltää, pyytää aikuinen apuun, sanoa, että en pidä tuosta, mennä pois; jos tilanne vain jatkuu, voi mielestäni tarttua lyöjää käsistä ja pitää huutaa kovaa aikuisia apuun.



Jos taas koulukaveri hyökkää väkivaltaisesti kimppuun koulu- tai kotimatkan aikana, pitää lapsellakin olla oikeus puolustautua fyysisesti: repiä itsensä irti, tönäistä toista, jos ote ei irtoa, vaikka potkia, jos toinen on kaatanut maahan ja käynyt päälle. Ja koko ajan huutaa kovaan ääneen apua.

Esimerkkitapaus: 7v. Ville hyökkäsi mailan kanssa 8v. Matin kimppuun. Syy hyökkäykseen: Matti oli " ärsyttänyt" Villeä eli oli lällättänyt, kun Ville joutui vielä jäämään kouluun ja hän sai lähteä kotiin. Onko mailalla lyöminen oikea tapa reagoida tilanteeseen?? Kyseisen lapsen vanhempien mielestä on. Heidän lapsensa vain PUOLUSTAUTUI!! Tämä tapahtui oikeasti ja Villen vanhempien kanssa väännettiin lähinnä kättä siitä, että löikö hän mailalla vai " vain" nyrkein. Eli Ville saa käydä kenen tahansa kimppuun, jos hän kokee, että hän vain puolustautuu. Matin vanhemmat tuskin ovat samaa mieltä heidän kanssaan...



Oikeasti uhkaavassa tilanteessa mielestäni pitää olla valmis puolustautumaan vaikka väkivalloin. Kaikista tilanteista ei selviä puhumalla tai lähtemällä pois. Mutta kyllä lapsille pitäisi opettaa raja: sanalliseen voi vastata sanallisesti tai vielä parempaa: olla välittämättä tai kertoa aikuiselle. Järkyttävää nähdä, kuinka lapset eivät lainkaan kunnioita toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta, joka kuitenkin on jokaisen ihmisen perusoikeus! Itse olen tutustunut työni kautta Stakesin julkaisemaan lasten turvataito-oppaseen. Se on suunnattu 5-11v lapsille ja sen tarkoituksena on ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Meillä sitä käydään läpi tokaluokkalaisten kanssa.



Todella hyvältä vaikuttaa yhteiskuntamme tulevaisuus, jos nyrkit ovat ainoa tapa pärjätä ja vaikuttaa asioihin... Selvä merkki sivistyksestä...

Poika 5v valitti, kun päiväkodissa yksi samanikäinen tyttö lyö, potkii ja repii hiuksista jatkuvasti. Aikuisille on sanottu, puhuteluja pidetty, mikään ei auta... Totesin lopulta, että lyö takaisin tai jos repii hiuksista revi takaisin. Tää tartti pojan tehdä vain kerran ja katopa vaan: tyttö lopetti kiusaamisen siihen pisteeseen! Eli valitettavasti joillekin ei mene jakeluun kuin persnahan kautta.



Eli meillä on opetus: jos joku sua kiukuspäissään lyö, lyö takaisin, ja jätä homma siihen. Ja se joka riidan aikana ekana lyö, on sen riidan hävinnyt.

Siitä huolimatta ohjaan lapseni lyömään takaisin jos joku lyö. Itse olin koulussa kiusattu ja se loppui siihen kun kerran annoin takaisin. Voi sitä itsevarmuuden ja mahtavuuden määrää kun huomasi että minua ei kiusattu, ja olin itse puolustanut itseäni. Ja jokainen muistaa koulustaan ne lapatossut/hyvinkasvatetut ihmiset jotka joutuivat vuosi vuoden perään ottamaan nenään niiltä huonosti voivilta lapsilta joille väkivalta oli ainoa lievennys purkaa paha oloaan. En halua että lastani lyödään. Jokin on mennut kasvatuksessani vikaan kun lapseni eivät ole ohjeistani huolimatta selkyyttäneet ketään, itse ovat olleet saamisen puolella tämänkin asian suhteen. ;D

Ja jopa juosta pakoon.

Skidikantin ohjeet puolustautumisesta ovat minusta oivia.

On aika oireellista, että tätä osa vastaajista pitää " lällynä" . Se ei ole lällyä, vaan viisasta.

Joka " kaksin verroin antaa takaisin" , kerjää kunnon tappelua. Voi jopa tosiaan käydä niin, että joku kahakkaan osallistujista vammautuu loppuiäkseen. Siinä sitten jälkikäteen on aika turha pähkiä, kuka löi ketäkin ensin.

Vierailija:

Xandris oikeastaan tarkoitat takaisin lyömisellä? Kaikenlaista fyysistä puolustautumista vai kirjaimellisesti ainoastaan lyömistä?

Jos joku läiskäisee lasta, on minusta tyhmää maksaa vain läiskäisemällä takaisin; pitää kieltää, pyytää aikuinen apuun, sanoa, että en pidä tuosta, mennä pois; jos tilanne vain jatkuu, voi mielestäni tarttua lyöjää käsistä ja pitää huutaa kovaa aikuisia apuun.

Jos taas koulukaveri hyökkää väkivaltaisesti kimppuun koulu- tai kotimatkan aikana, pitää lapsellakin olla oikeus puolustautua fyysisesti: repiä itsensä irti, tönäistä toista, jos ote ei irtoa, vaikka potkia, jos toinen on kaatanut maahan ja käynyt päälle. Ja koko ajan huutaa kovaan ääneen apua.

Olen siis pitkälti samaa mieltä sinun kanssasi. Tuollaisen vastaanpanemisen hyväksyn ja opetan myös lapsilleni. Hyökkääjää voi työntää kauemmas, mutta takaisin SATUTTAMINEN on eri asia.

mitä sinä teet, kun SINUN kimppuusi käydään? Ihanko kädestä otat kiinni ja henkeviä juttelet, ja sillä tavalla tilanteen saat purettua? =D

Kerro toki sitten täällä meillekkin, kuinka kävi!!

nyt selkeni paremmin kantasi.

Lisäisin vielä omasta puolestani, että todellisessa väkivaltatilanteessa varsinaiseen tappeluun ryhtyminen on monessa suhteessa vaarallista. Uhrin pitää vain koettaa saada itsensä irti ja sitten jalat alle ja muiden ihmisten ilmoille.

t. 36

Xandris:

Ja jopa juosta pakoon.

Skidikantin ohjeet puolustautumisesta ovat minusta oivia.

On aika oireellista, että tätä osa vastaajista pitää " lällynä" . Se ei ole lällyä, vaan viisasta.

Joka " kaksin verroin antaa takaisin" , kerjää kunnon tappelua. Voi jopa tosiaan käydä niin, että joku kahakkaan osallistujista vammautuu loppuiäkseen. Siinä sitten jälkikäteen on aika turha pähkiä, kuka löi ketäkin ensin.

Olen siis pitkälti samaa mieltä sinun kanssasi. Tuollaisen vastaanpanemisen hyväksyn ja opetan myös lapsilleni. Hyökkääjää voi työntää kauemmas, mutta takaisin SATUTTAMINEN on eri asia.

Miesten kanssa sen vuoksi, että meillä on vain poikia. Kaikki nämä miehet ovat ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen pitää opettaa pitämään puoliaan, vaikka lyömällä.



Minä olen alkanut kallistua siihen, että kaipa se näin sitten on. Miehet elävät miesten maailmassa, ja minulla ei ole vain kapasiteettia sen käsittämiseen....



Mieheni opettaa systemaattisestti poikiamme, että puolustautua saa, puolustautua pitää, mutta koskaan ei saa itse aloittaa toisen kiusaamista eikä lyömistä.

Vierailija:

nyt selkeni paremmin kantasi.

Lisäisin vielä omasta puolestani, että todellisessa väkivaltatilanteessa varsinaiseen tappeluun ryhtyminen on monessa suhteessa vaarallista. Uhrin pitää vain koettaa saada itsensä irti ja sitten jalat alle ja muiden ihmisten ilmoille.

t. 36

Vierailija:

mitä sinä teet, kun SINUN kimppuusi käydään? Ihanko kädestä otat kiinni ja henkeviä juttelet, ja sillä tavalla tilanteen saat purettua? =D

Kerro toki sitten täällä meillekkin, kuinka kävi!!

Aikuinen kimppuunkävijä on huomattavasti vaarallisempi. Siinäkin tilanteessa poliisin mukaan EI VOI ANTAA YHTÄ AINOAA, KAIKKIIN TILANTEISIIN sopivaa neuvoa. Yhden hyökkääjän voi taltuttaa voimatoimin, toinen vain yltyy ja saattaa tappaa.

LASTEN välinen kiusaaminen ja väkivalta on toisenlaista. Lapset eivät useinkaan osaa tehdä eroa sen suhteen, kuka kriisin aloittaa. Jonkun mielestä suunsoitto on jo hyökkäys, johon on oikeutettua vastata lyömällä. Toki tätä on vanhempien aika vaikea myöntää, heidän mielestään " meidän lapset ei koskaan aloita tappeluja, ainoastaan puolustautuu" .

Korostan edelleen, että lapsien väkivaltatilanteet ovat ennen kaikkea aikuisten vastuulla. Ja että niihin voi vastata muilla tavoin kuin lyömällä ja satuttamalla takaisin.

Kosto ei ole ratkaisu.

Jos täällä ihmiset on oikeesti sitä mieltä, että Xandris puhuu paskaa niin huh huh! Hyvin on Suomen tulevaisuuden toivot kasvatuksessa...

Käsittämättömän moukkamaista. Taas huomaan että AV:lla ollaan: ei tajuta eroa lasten muksimisen ja aikuisten väkivallan välillä...



Mulla hävettää. Jos oikeasti tuota mieltä olette. YÄK.

Eilen illalla tuli lähinnä aloitukseni kanssa samaa mieltä olevia kommentteja. Nyt taas liki pelkästään eri mieltä olevia.



;=)



Hyvä, että keskustellaan. Ehkä joku alkaa tästä miettiä asiaa tarkemmin...

Mä olen Xandris sun kanssas niin samaa mieltä. Meidän pojan luokalla, erityisluokalla, on tällainen kaveri, joka on saanut ohjeeksi lyödä HETI, jos joku alkaa töniä tai lyödä. Tämä aiheuttaa sen, että joka jumalan päivä tämä kaveri hakkaa muita oppilaita, koska ei ymmärrä, mitä on esim. vahingossa tönäisy. Jos joku tönäisee tätä poikaa esim. reppuselässään kääntyessään, vetää tämä poika turpaan välittömästi, koska kotona on opetettu puolustautumaan.



Opettaja on aseeton, koska kotoa tulee erilaista ohjetta kuin mikä on koulun linja. Ei paljon auta rehtorin kansliassa ravaaminen, jos vanhemmat lyttäävät koulun säännöt. Kuraattori on ottanut nyt yhteyttä tähän perheeseen ja toivon, että asiaan tulee muutos.



Harmittaa kyllä myös tuon lyövän poikaparan puolesta, koska tilanne on kääntymässä niin, että tällä ei ole enää kavereita, saati ystäviä, koska ei kukaan halua leikkiä tuollaisen kanssa, joka on arvaamaton.



Meillä on annettu ohjeeksi lapsille, että viisainta on juosta karkuun. Tietenkin saa puolustautua päästäkseen irti.

Lapsien väkivaltaa ei ehkäistä lisäämällä väkivaltaa.



Aikuisten suhteen peli on tavallaan jo menetetty. Aikuinen ei lyö harmituksen tai kiusaamisen vuoksi, vaan paljon vakavammista syistä ja enemmän tosissaan. On tasan eri asia, puolustautuuko ihminen henkensä puolesta vai reagoiko koulukiusaamiseen tai tarhassa toiseen pieneen lapseen, joka ei osaa kommunikoida vielä tarpeeksi hyvin osatakseen ilmaista harminsa muutoin kuin läpsäisemällä.



IHAN tosiko et muka näe tuossa mitään eroa?

=0



luehan viestisi ja mieti...



" lapsi tajuaa vielä vähemmän miksi on lyöty" ....



Nii-in. Ei tajua, ja lyö silti takaisin. Sillä laillahan niitä fiksuja lapsia -tulevia aikuisia kasvatetaan ;)

Itse olin lapsena tällainen edellä kuvattu " toisten nyrkkeilysäkki" , ja sain siitä kovasti kehuja opettajilta. Sain kuvan, että sellainen on hyvää käytöstä ja että minun kuuluu ottaa vastaan toisten iskut.



Päätin lopettaa koulunkäynnin. En mennyt sinne ollenkaan, millään keinoin ja jos väkisin vietiin, karkasin.



Enoni päätti tehdä asiasta lopun. Hän pisti minut " enon omaan nyrkkeilykouluun" jossa opeteltiin aivan hurjia väkivallan muotoja oikein kädestä pitäen.



Se ahdisti. Itkua vääntäen tein niin kuin eno käski. Kun sitten minut saatiin kouluun, toteutin ensimmäiselle ehdokkaaksi ilmoittautuneelle enon opit. " älä astu askeltakaan taaksepäin, jos sinuun osuu, huolehdi, että toista sattuu kaksin verroin" Näin tein.



Se oli kivulias tie. Opettajat suuttuivat, sain jälki-istuntoa ja moraalista syyllistämistä kannoin kilokaupalla harteillani.



Mutta. En enää pelännyt koulua, yksikään oppilas ei enää kajonut minuun ja sain kokemuksen omasta loukkaamattomuudestani ja koskemattomuudestani. Arvokkuuteni omissa silmissäni nousi, tosin myös toisten silmissä.



Enon puolustuskoulu oli ensiarvoisen tärkeä ajatellen myöhempää kasvuani. Jälkikäteen tuntuu, että eno oli ainut aikuinen maailmassani, joka tunnisti alistuneen luonteeni ja päätti ryhtyä ei tyypillisiin kiltin tytön kasvatusmenetelmiin.



Olen hänelle äärettömän kiitollinen.

Näin jälkikäteen on tietysti turhaa viisastella, mutta kun nyt siis itse rinnastit lapsuutesi ajat nykyaikaan, niin viisastellaan sitten.

Kuten sanoin alusta alkaen, puolensa saa pitää. Mutta toisen satuttaminen takaisin on kostamista ja saattaa a) yllyttää toista ja b) johtaa siihen, että jompi kumpi loukkaantuu pahasti ja c) aiheuttaa sen, että lapsi ei enää osaa erottaa tilanteita, joissa lyöminen on ok ja joissa se ei ole ok.

Mainostan edelleen skidikantti-metodia. Satuttamista ei tarvitse sietää, mutta sitä ei saa tarkoituksellisesti myöskään itse harrastaa.

Vierailija:

Itse olin lapsena tällainen edellä kuvattu " toisten nyrkkeilysäkki" , ja sain siitä kovasti kehuja opettajilta. Sain kuvan, että sellainen on hyvää käytöstä ja että minun kuuluu ottaa vastaan toisten iskut.

Päätin lopettaa koulunkäynnin. En mennyt sinne ollenkaan, millään keinoin ja jos väkisin vietiin, karkasin.

Enoni päätti tehdä asiasta lopun. Hän pisti minut " enon omaan nyrkkeilykouluun" jossa opeteltiin aivan hurjia väkivallan muotoja oikein kädestä pitäen.

Se ahdisti. Itkua vääntäen tein niin kuin eno käski. Kun sitten minut saatiin kouluun, toteutin ensimmäiselle ehdokkaaksi ilmoittautuneelle enon opit. " älä astu askeltakaan taaksepäin, jos sinuun osuu, huolehdi, että toista sattuu kaksin verroin" Näin tein.

Se oli kivulias tie. Opettajat suuttuivat, sain jälki-istuntoa ja moraalista syyllistämistä kannoin kilokaupalla harteillani.

Mutta. En enää pelännyt koulua, yksikään oppilas ei enää kajonut minuun ja sain kokemuksen omasta loukkaamattomuudestani ja koskemattomuudestani. Arvokkuuteni omissa silmissäni nousi, tosin myös toisten silmissä.

Enon puolustuskoulu oli ensiarvoisen tärkeä ajatellen myöhempää kasvuani. Jälkikäteen tuntuu, että eno oli ainut aikuinen maailmassani, joka tunnisti alistuneen luonteeni ja päätti ryhtyä ei tyypillisiin kiltin tytön kasvatusmenetelmiin.

Olen hänelle äärettömän kiitollinen.