Miksi jotkut sanoo toiselle "huomaa ettet sä ole kokenut mitään vaikeuksia"?

En ole sanonut ääneen, mutta jos joku valittaa pikkuasioista, niin tulee sellainen tunne.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen sanoja on ihmien, joka kuvittelee omien ongelmiensa olevan niitä maailman suurimpia ja joka ei ymmärrä että kaikilla ihmisillä on ongelmia. Se vaikka että jollakulla on rahaa, ei tarkoita mitenkään helppoa elämää. 

joo, ei välttämättä helppoa, mutta taatusti helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen sanoja on ihmien, joka kuvittelee omien ongelmiensa olevan niitä maailman suurimpia ja joka ei ymmärrä että kaikilla ihmisillä on ongelmia. Se vaikka että jollakulla on rahaa, ei tarkoita mitenkään helppoa elämää. 

joo, ei välttämättä helppoa, mutta taatusti helpompaa. 

Se ei auta omaa tilannetta yhtään että on kelju muille ja vähättelee heitä. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei todellakaan ole empaattiset, jotka satuttavat. Ei ikinä. Minkä ihmeen takia empaattinen sanoisi pahasti kenellekään, koska se sattuisi myös häneen itseensä. Hän tuntee sen kiusatun tuskan. En ymmärrä näkemystäsi empatiasta nyt ollenkaan. "

Eikö? Entä jos minä nautin siitä kivusta joka tulee henkilökohtaisesta kasvusta?

Niin kauan kun minä pysyn rakentavan ja rehellisen puolella, niin niin kauan minä nautin kun joku muu kiemurtelee, kärsii ja kasvaa, jonkinlaista fucked up sadismia se kai on mutta en minäkään ole täydellinen.

Tykkään siitä kun se osuu omalle kohdallekkin, aina kun olen väärässä tai tietämätön se sattuu mutta opin uutta.

Sinä sekotat monta eri asiaa nyt empatian kanssa jotka ei siihen kuulu.

Kova empatia on eri asia. Siihen ei kuulu, että väittää ihmisiä pumpulissa kasvaneeksi, koska väite ei usein pidä paikkansa. Kova empatia vaatii aivan muuta. Eikä siihenkään kuulu kenenkään alentaminen. Ei todellakaan. Tuo pumpulissa kasvaminen on väitteenä ainoastaan alentava ja sillä sanoja yrittää viestiä toiselle olevansa parempi. Aidosti empaattisessa tilanteessa ei ole tilaa tuollaiselle tunteelle. Kaikille ei sovi kova empatia. Eikä se käy kaikkiin hetkiin. Senkin empaatikko tietää. 

Mutta joo, täällä moni tuntuu sekoittavan manipulaation ja empatia. Ei mulla muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Sen oppii huomaamaan todella helposti. Oikeaa elämää nähneet ovat paljon rennompia eivätkä niuhota pikkuasioista. Pumpulissa kasvaneen näkee heti.

Ihmeellisiä luuloja sulla on.

Sain lapsena luulla tuota toisinaan. Olin luokallani yksi heistä jonka vanhemmat "ei olleet eronneet", vanhemmilla oli hyvät työt ja elimme taloudellisesti turvattua elämää. Kävimme lomilla, uimassa, laskettelemassa, sain harrastaa mitä halusin jne. Todellisuudessa pelkäsin lapsena joutuvani perhesurman uhriksi isäpuolen arvaamattomuuden ja raivokohtausten vuoksi. Isästäni ei ollut paljoa apua, koska hän oli tehnyt itsemurhan jo aiemmin. Tätähän en kertonut varsinkaan koukussa kenellekään.

Noin sanotaan yleensä siinä kohtaa, kun toinen on sivaltanut jollakin julmalla, ymmärtämättömällä kommentilla. Sellainen, joka on itsekin joutunut kokemaan vaikeuksia, ei yleensä sivalla, vaan osaa olla empaattinen.

Vierailija kirjoitti:

"Ei todellakaan ole empaattiset, jotka satuttavat. Ei ikinä. Minkä ihmeen takia empaattinen sanoisi pahasti kenellekään, koska se sattuisi myös häneen itseensä. Hän tuntee sen kiusatun tuskan. En ymmärrä näkemystäsi empatiasta nyt ollenkaan. "

Eikö? Entä jos minä nautin siitä kivusta joka tulee henkilökohtaisesta kasvusta?

Niin kauan kun minä pysyn rakentavan ja rehellisen puolella, niin niin kauan minä nautin kun joku muu kiemurtelee, kärsii ja kasvaa, jonkinlaista fucked up sadismia se kai on mutta en minäkään ole täydellinen.

Tykkään siitä kun se osuu omalle kohdallekkin, aina kun olen väärässä tai tietämätön se sattuu mutta opin uutta.

Sinä sekotat monta eri asiaa nyt empatian kanssa jotka ei siihen kuulu.

Miten siis määrittelet empatian?

Minusta tuossa kohtaa empaattista on huomioida, miten toinen osapuoli kokee tuon "kasvun". Hänelle se voi olla hyvinkin kova koettelemus ja kaukana nautinnosta.

Niillä jotka niin sanovat, on tarve olla parempi kuin muut, vaikka sitten epäonnen ja kärsimyksen määrässä, ja lytåtä ja väheksyä muita. Lisäksi heillä on mielestään kyky ja oikeus määritellä, millaisia muut ovat. Narsistitutka hålyttää näiden kohdalla kovaa. (Kuten tuon ketjussa olevan kommentoijan kohdalla, joka syyttää muita rumasti helposta elämästä... Ja väittää heti päältä päin nähdessään kykenevänsä määrittelemään muut 7hmiset.)

Vierailija kirjoitti:

Noin sanotaan yleensä siinä kohtaa, kun toinen on sivaltanut jollakin julmalla, ymmärtämättömällä kommentilla. Sellainen, joka on itsekin joutunut kokemaan vaikeuksia, ei yleensä sivalla, vaan osaa olla empaattinen.

Täs ketjussa se omasta mielestään kaikista eniten vaikeuksista kärsinyt on kylläkin kaikista epäempaattisin ja ilkein muita kohtaan... Se on sitä narsistin projistointia.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sen huomaa hyvin nopeasti kuka on kermaperse ja kuka ei. Pumpulissa kasvaneen tunnistaa helposti käytöksestä.

Eräästä pomostani huomasin heti, että tuo ei ole oikeaa elämää nähnyt. Ja oikeassa olin. Kuulin myöhemmin hänen olevan rikkaasta suvusta.

Oikeaa elämää nähneet eivät niuhota pikkuasioista.

Miksi sinusta vain kamalat asiat ovat oikeaa elämää? Kyllä onnellinen ja huoleton elämä on ihan yhtä oikeaa elämää kuin kurjuuskin.

Siitä olen samaa mieltä, että tuolla lailla sanotaan, jos joku on kovin epäempaattinen tai ei selvästikään käsitä, mikä on vaikeuksien syy. Esimerkiksi repivässä perintöriidassa rämpivälle ei voi sanoa, että teidän kannattaa nyt vaan sopia noista asioista. Tai pitkäaikaistyöttömälle sanoa, että otat nyt vaan jonkun työn, niin kyllä ne raha-asiat siitä sitten.  Tai se klassikko, sanoa masentuneelle, että otat vaan nyt itseäsi niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Sanotaanko näille vaikeuksissa kyntäneille, että kyllä huomaa että olet käynyt elämäM koulun... Eihän kukaan voi oikeasti tietää toisen elämästä yhtään mitään. Toiset selviää ja toiset eivät.

Niin paitsi että jos sulla ois kykyä empatiaan sä tietäisit että ihmisistä pystyy tietään vaikka mitä, sitä empatia tarkoittaa, kykyä asettua toisen asemaan ja samaistua sen tunteisiin, jos oot fiksu se on ihan loputon määrä dataa, tän tunnevammasen kansan keskellä se on kuin supervoima.

Minkä tyyppisiin ihmisiin empaattisuutesi rajoittuu? Sinä kuulostat tyypiltä, joka asettuu rikkaan kermaperseen asemaan todella empaattisesti. Tyyliin, jos ei ole taloudellisia ongelmia ei voi olla muitakaan ongelmia. 

Ihmisestä, joka sanoo noin, tulee sellainen mielikuva että kärsimys ja vastoinkäymiset olisivat ikään kuin tavoiteltavia asioita. Mutta eihän kukaan välittävä ja empaattinen ihminen varmasti halua lapsilleen elämää, joka on vain selviytymistaistelua vastoinkäymisestä toiseen. Joten miksi emme sen sijaan olisi iloisia heidän puolestaan, jotka ovat saaneet esimerkiksi onnellisen lapsuuden ja hyvät eväät elämään. Se ei kuitenkaan ole itsestäänselvä asia.

Haluavat yrittää nostaa itsensä ja omat kokemuksensa toisten ihmisten yläpuolelle. Että mullapa onkin ollut vaikeampaa kuin sulla etkä sä ole kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä. Lapsellistahan se on.

Vähättelyä

Sellainen joka elää jossain ihan omassa kuplassa sanoo noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Sen oppii huomaamaan todella helposti. Oikeaa elämää nähneet ovat paljon rennompia eivätkä niuhota pikkuasioista. Pumpulissa kasvaneen näkee heti.

Mikä sä olet sanomaan ettei sen pumpulissa kasvaneen elämä ole oikeaa? Se on kuitenkin hänen ainoa elämänsä.

Toiset katkeroituu, toiset ei ja sitten niille jotka eivät katkeroidu sanotaan ettet ole kokenut elämässäsi mitään rankkaa.

Vain katkeroituneet ovat uskottavia.

Kaikille meille sattuu huonoja asioita, mutta kaikki ei jää niihin vellomaan.

Noin sanoo joku, joka ei pysty ottamaan vastaan toisen ihmisen kokemusta, ja haluaa päästä tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti, ehkä vielä näpäyttää sen takia, että oma kyvyttömyys paljastui.