Muita jotka ovat heränneet vasta parisuhteen jälkeen todellisuuteen siitä miten hirveä koko suhde oli

Aika vähän täällä kokemuksia. Ajattelin enemmänkin porukalla olisi tällaista ollut

En halua vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta useimmat teininä tai nuorena aloitetut pitkät parisuhteet menevät dynamiikaltaan ihan metsään jo alusta asti.

Eli naisella on liian ruusuiset ajatukset siitä mitä parisuhde on ja mies on vasta keskenkasvuinen teini (melkein kolmekymppiseksi). Ei se dynamiikka muutu koska ei osata kertoa omia toiveita ja ylipäätään keskustella. Silloin toinen tai molemmat käyttää valtaa väärin ja kommunikaatio on 15 vuotiaan tasolla vielä kolmekymppisinä. Aidosta narsismista näissä ei välttämättä ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

En halua vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta useimmat teininä tai nuorena aloitetut pitkät parisuhteet menevät dynamiikaltaan ihan metsään jo alusta asti.

Eli naisella on liian ruusuiset ajatukset siitä mitä parisuhde on ja mies on vasta keskenkasvuinen teini (melkein kolmekymppiseksi). Ei se dynamiikka muutu koska ei osata kertoa omia toiveita ja ylipäätään keskustella. Silloin toinen tai molemmat käyttää valtaa väärin ja kommunikaatio on 15 vuotiaan tasolla vielä kolmekymppisinä. Aidosta narsismista näissä ei välttämättä ole kyse.

Hyvin sanottu. Teinisuhteissa vasta yleensä harjoitellaan, hienoahan se on jos sellainen suhde kestää läpi elämän, mutta harvemmin sitä oikeanlaista kumppania sillin tapaa.

Tiesin jo suhteen aikana ja muut ihmiset kävi siitä vielä erikseen sanomassa moneen kertaan. Silti oikeastaan meni vuosia kunnes kaikki alkoi kuoriutua kuin sipuli kerros kerrokselta ja tajusin mitä oli tapahtunut. Ja ne välähdykset tuli ihan kummissa paikoissa kuten kesken ruokaostosten tai muuten vain kesken päivän toimien jotka ei liittynyt mitenkään niihin asioihin mitkä ilmestyi mieleen kirkkaina välähdyksinä, että ei oikeasti se oli muuten niin, nyt mä tajuan! Koko suhteen ajan oli sekavaa enkä oikein saanut mistään järkevästä ajatuksesta kiinni. Sitten eron jälkeen kaikki on vain kirkastunut. Mutta ei tosiaan mitenkään heti vaan meni useita vuosia. Ehkä olin niin traumatisoitunut että mieleni piti ne poissa kunnes minulla oli voimia käsitellä ne turvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo suhteen aikana ja muut ihmiset kävi siitä vielä erikseen sanomassa moneen kertaan. Silti oikeastaan meni vuosia kunnes kaikki alkoi kuoriutua kuin sipuli kerros kerrokselta ja tajusin mitä oli tapahtunut. Ja ne välähdykset tuli ihan kummissa paikoissa kuten kesken ruokaostosten tai muuten vain kesken päivän toimien jotka ei liittynyt mitenkään niihin asioihin mitkä ilmestyi mieleen kirkkaina välähdyksinä, että ei oikeasti se oli muuten niin, nyt mä tajuan! Koko suhteen ajan oli sekavaa enkä oikein saanut mistään järkevästä ajatuksesta kiinni. Sitten eron jälkeen kaikki on vain kirkastunut. Mutta ei tosiaan mitenkään heti vaan meni useita vuosia. Ehkä olin niin traumatisoitunut että mieleni piti ne poissa kunnes minulla oli voimia käsitellä ne turvallisesti.

Mitä tässä suhteessa siis tapahtui? Itsellä taas ulkopuoliset sanoivat kuinka mieheni rakastaa minua niin paljon ja kaikki olivat sitä mieltä ettei kannata hyvästä miehestä erota.. Ainoastaan suhteen osapuolet tietävät millainen suhde on..

uup

Vierestä seurasin (uuden) kaverin suhdetta. Dynamiikka oli perinteinen mieslapsi-äidinkorvike -parisuhde. Eron jälkeen oli kiva kuunnella kaverin oivalluksia suhteestaan, etenkin sen jälkeen kun astui uudestaan deittirintamalle. Että mitä, miehet saattavatkin kuunnella mitä hän puhuu ja olla romanttisia!

Voi mitä kokemuksia..

Täällä näin! Joo, teininä aloitettu suhde, jonka aikana toinen ei käytännössä kypsynyt ollenkaan. Ymmärrän näin vanhempana, että joillekin ihmisille se vain ei ole mahdollista, kun mielen osaset eivät pelaa tarpeeksi hyvin yhteen ja jaa tietojaan keskenään. Toki tajusin jo suhteen aikana, että jotain on vialla, mutta näin myöhemmin terveessä suhteessa sitä tekee jatkuvasti mieluisia havaintoja asioiden sujumisesta. Kun ei olekaan jatkuvasti hiivatin hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei kertaakaan anaalia herunu. Hirveä suhde.

 

Miehelle tuo onkin varmaan se "hirveä suhde".  Naista ei haittaa vaikka ei saisikaan työnnellä miehen peräaukkoon mitään. 

Naiset kokee väkivaltaa ja alistamista ja pahoinpitelyä, henkistä väkivaltaa ym, mutta miehelle on pahinta parisuhteessa, kun ei saa panna pakoputkeen:(

 

Naiset äänestää jaloillaan heteroparisuhteesta ja miehillä on yksinäisyysepidemia. Ei yllätä. Sitä saa mitä tilaa 

Täällä yksi. Mies halusi lopulta onneksi itse eron, ehkäpä hänellä oli joku uusi jo mielessä, tai ehkä vain kyllästyi minuun lopullisesti. Ero tuntui minusta pahalta, mutta todella pian sen lopullisuuden sisäistettyäni aloin myös nähdä suhteen erilailla kuin koskaan ennen. 

Mies oli mm. aina hokenut että minulla on huono itsetunto ja tarvitsisin terapiaa, kun en osaa ottaa hänen juttujaan huumorilla. Hän puhui minulle todella loukkaavasti, mutta olin kuulemma herkkähipiäinen. Kesken seksin saattoi yhtäkkiä sanoa jotakin aivan kamalaa, millä oli jo aiemmin monta kertaa saanut minut itkemään. Minun piti kuulemma kasvattaa itsetunto koska huumoria se vain on. Vasta eron jälkeen näin äkkiä itsestäänselvästi, että mies loukkasi minua aivan tarkoituksella. 

oli hyviäkin aikoja mutta kokonaisuudesaan ihmettelen että ei tullut parempia vaurioita henkisellä tasolla.

Kaikki me ollaan herätty.

Meillä oli henkistä, taloudellista ja seksuaalista väkivaltaa. Ero yli 20 v sitten. 6 vuoden suhteesta syntyi lapsi, ainokaiseni. Hänet kasvatti kanssani toinen aviomies. Tuon ensimmäsen aikaan olin hyvin nuori, kokematon, ja saanut omilta vanhemmiltani aivan kammottavan parisuhteen mallin. Ainokaiseni on aikuisen jo. Olen iloinen, että hän on saanut paremman; yksi huoli vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu! Alettiin seurustelemaan teini-ikäisinä, joten mulla ei oikeastaan ollut mitään vertailukohtaa siihen, että mikä on "normaalia". Sitten kun eron jälkeen huomattavasti vanhempana aloin seurustella uuden ihmisen kanssa, niin tajusin, ettei exäni käytös ollut normaalia tai hyväksyttävää. 

Sama! Tosin olin "jo" 20, mutta kyseessä oli eka poikaystävä, eka suudelma jne. Pikku hiljaa suhteen vakiintuessa alkoi tulla esille tunne-elämän epätasapainoisuutta, raivareita, erilaisia tapoja, joilla hän piti minua varpaillaan. Vasta viimeisinä vuosina (kun oltiin jo naimisissa ja lapset tehty), homma meni niin pitkälle, että aloin havahtua tilanteen epänormaaliuteen. Havahtumisesta meni vielä 3 vuotta, kunnes tilanne eskaloitui siihen pisteeseen, että lähdin. Nyt tuntuu uskomattomalta, millaista elämää olen joskus elänyt. Olen miettinyt, oliko joku hetki, jolloin minun olisi pitä

Mä tajusin jo ekana iltana, että mun pitää lähteä. Mutta toinen ei enää päästänyt. Vahti mua vessan oven takanakin, etten pääse karkaamaan. 15 vuotta meni oikeudessa tapellessa, että pääsin narsistista eroon.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 parisuhdetta ollut ja kaikissa käynyt tuo sama :D Vikaa on minussakin, mutta olen sietänyt kaikenlaista kaltoinkohtelua liian pitkään kun olen halunnut vaan tulla rakastetuksi 

Minä siedän, kun uskon muista aina sokeasti hyvää. Ajattelen, että toinen vain ajattelemattomuuttaan kohtelee huonosti tai siksi kun hänellä itsellään on vaikeaa. Yritän ymmärtää. Alkuun tulee lupauksia muuttua, lopulta ei enää niitäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 parisuhdetta ollut ja kaikissa käynyt tuo sama :D Vikaa on minussakin, mutta olen sietänyt kaikenlaista kaltoinkohtelua liian pitkään kun olen halunnut vaan tulla rakastetuksi 

Voi sua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo suhteen aikana ja muut ihmiset kävi siitä vielä erikseen sanomassa moneen kertaan. Silti oikeastaan meni vuosia kunnes kaikki alkoi kuoriutua kuin sipuli kerros kerrokselta ja tajusin mitä oli tapahtunut. Ja ne välähdykset tuli ihan kummissa paikoissa kuten kesken ruokaostosten tai muuten vain kesken päivän toimien jotka ei liittynyt mitenkään niihin asioihin mitkä ilmestyi mieleen kirkkaina välähdyksinä, että ei oikeasti se oli muuten niin, nyt mä tajuan! Koko suhteen ajan oli sekavaa enkä oikein saanut mistään järkevästä ajatuksesta kiinni. Sitten eron jälkeen kaikki on vain kirkastunut. Mutta ei tosiaan mitenkään heti vaan meni useita vuosia. Ehkä olin niin traumatisoitunut että mieleni piti ne poissa kunnes minulla oli voimia käsitellä ne turvallisesti.

Mitä tässä suhteessa siis tapahtui? Itsellä taas ulkopuoliset sanoivat kuinka mieheni rakastaa minua niin pal

Fyysista, henkistä, taloudellista väkivaltaa. Mies ei mitenkään peitellyt toimintaansa minun suhteeni. Erityisesti ihmiset puuttui siihen miten rumasti mies puhui minusta ja miten törkeästi hän kohteli. Yleensä ihmiset tuli pyytämään että jätän hänet ja ihmetteli miksi olen hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo suhteen aikana ja muut ihmiset kävi siitä vielä erikseen sanomassa moneen kertaan. Silti oikeastaan meni vuosia kunnes kaikki alkoi kuoriutua kuin sipuli kerros kerrokselta ja tajusin mitä oli tapahtunut. Ja ne välähdykset tuli ihan kummissa paikoissa kuten kesken ruokaostosten tai muuten vain kesken päivän toimien jotka ei liittynyt mitenkään niihin asioihin mitkä ilmestyi mieleen kirkkaina välähdyksinä, että ei oikeasti se oli muuten niin, nyt mä tajuan! Koko suhteen ajan oli sekavaa enkä oikein saanut mistään järkevästä ajatuksesta kiinni. Sitten eron jälkeen kaikki on vain kirkastunut. Mutta ei tosiaan mitenkään heti vaan meni useita vuosia. Ehkä olin niin traumatisoitunut että mieleni piti ne poissa kunnes minulla oli voimia käsitellä ne turvallisesti.

Mitä tässä suhteessa siis tapahtui? Itsellä taas ulkopuoliset sanoivat kuinka mieheni rakastaa minua niin pal

Minulle ulkopuoliset tulivat vasta eron jälkeen päivittelemään, että olivat miettineet miten ihmeessä kestän sitä miten mies minuun suhtautuu. Olisipa edes joku tuon suhteen aikana sanonut minulle jotakin, sillä silloin minulle vain kehuttiin miten upea mies minulla on. Sillä minulla oli suhteessa paha olla ja olisin ehkä luottanut olooni, jos edes joku olisi sanonut jotakin minua puolustavaa. 

Minulle kävi niin