Kun joku kertoo huolistaan, niin älkää kääntäkö keskustelua itseenne tai läheisiinne

Millä mandaatilla ap höpiset kaikkien surevien, esimerkiksi minun puolestani? En ole sulle sellaista valtaa antanut.

Täällä vallitsee kummallinen pakonomaisen yleistämisen kulttuuri. 

Jos kerron jotain omasta kokemuksestani, en todellakaan mitätöi tai halua kääntää asioita itseeni. Haluan osoitaa sillä empatiaa, vertaistukea ja toivoa toiselle. Osaan kuitenkin kuunnella, lukea tilannetta ja olla läsnä. Joskus käynyt niinkin, että on ollut pelkän kuuntelijan roolissa. Kun muut on kertonut huolistaan, olen kuunnellut. Sitten kun on itse yrittänyt kertoa jotain tai on ollut tilanne missä olisi oikeasti tarvinnut tukea, ei ole kuunneltu. Ei jaettu edes omaa kokemusta tilanteesta. Tulee olo ettei ketään kiinnosta.

Tämä. Jotkut ovat omasta mielestään niin kaiken kokeneita ja nähneitä. 

Todellinen viisas pitää vähän pienempää ääntä. 

On tylyä. Joskus voi olla kyse kuitenkin siitä, että ihminen itsestään/läheisistään puhumalla osoittaa ymmärtävänsä sinua eli että asia on ikäänkuin hänellekin tuttua. Kaikki ei vaan osaa kuunnella kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

On tylyä. Joskus voi olla kyse kuitenkin siitä, että ihminen itsestään/läheisistään puhumalla osoittaa ymmärtävänsä sinua eli että asia on ikäänkuin hänellekin tuttua. Kaikki ei vaan osaa kuunnella kunnolla.

Tai jotkut toisilta kuuntelua odottavat eivät ymmärrä vaativansa toisilta liikaa. Kaikki on niin tilannekohtaista. Joku ketjussa aiemmin mainitsi, että moni joka valittaa muiden käyttäytyvän asiassa x ikävällä tavalla y, käyttäytyy tosiasiassa itse juuri samalla tavalla. Sekin kannattaa pitää mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tylyä. Joskus voi olla kyse kuitenkin siitä, että ihminen itsestään/läheisistään puhumalla osoittaa ymmärtävänsä sinua eli että asia on ikäänkuin hänellekin tuttua. Kaikki ei vaan osaa kuunnella kunnolla.

Tai jotkut toisilta kuuntelua odottavat eivät ymmärrä vaativansa toisilta liikaa. Kaikki on niin tilannekohtaista. Joku ketjussa aiemmin mainitsi, että moni joka valittaa muiden käyttäytyvän asiassa x ikävällä tavalla y, käyttäytyy tosiasiassa itse juuri samalla tavalla. Sekin kannattaa pitää mielessä.

Eri vastaa. Joidenkin kohdalla voi näin olla. Mietin kuitenkin toisestakin näkökulmasta. Jos henkilö x käyttäytyy samalla tavalla kuin henkilö y, onko se silloin välttämättä ikävää käytöstä? Eli asia voi olla myös molemmille ok. Eli nyt tullaan asian äärelle, että olemme erilaisia, tilanteet ovat erilaisia ja koemme asioita eri tavoin. Ei ole yksiselitteistä vastausta onko käytös ikävää vai ei.

Kyllä siinä on eroa, vertaileeko kokemuksia samoista/samankaltaisista asioista tai esim.niin, että toinen kertoo kuukausua jatkuneesta migreenihelvetistä ja toinen avautuu, että "minullakin oli viime viikolla pää vähän kipeä, nukkuminen helpotti"... 

Kannattaa miettiä hieman kenelle avautuu. Ei kaikkia voi pitää omien ongelmiensa laskiämpärinä.

Minulle saa kertoa jos itsellä tai läheisellä on tai on ollut samankaltaisia ongelmia. Jopa toivon sitä. Pidän tosi outona sellaista keskustelukulttuuria jossa vain yksi saa puhua kerrallaan ja toinen vaikenee vaikka olisi omakohtaistakin kokemusta asiasta. Sen takia minä puhun ystäville, että toivon heiltä löytyvän näkemyksiä asiaan eikä todellakaan tunnu mitätöinniltä jos joku kertoo omista kokemuksistaan. Päinvastoin, ennemmin se tuntuisi, jos toinen vain vaikenee tai voivottelee eikä näe asiaa sen vertaa tärkeäksi että jakaisi omat kokemuksensa. Toisiltamme me täällä opitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tylyä. Joskus voi olla kyse kuitenkin siitä, että ihminen itsestään/läheisistään puhumalla osoittaa ymmärtävänsä sinua eli että asia on ikäänkuin hänellekin tuttua. Kaikki ei vaan osaa kuunnella kunnolla.

Tai jotkut toisilta kuuntelua odottavat eivät ymmärrä vaativansa toisilta liikaa. Kaikki on niin tilannekohtaista. Joku ketjussa aiemmin mainitsi, että moni joka valittaa muiden käyttäytyvän asiassa x ikävällä tavalla y, käyttäytyy tosiasiassa itse juuri samalla tavalla. Sekin kannattaa pitää mielessä.

Eri vastaa. Joidenkin kohdalla voi näin olla. Mietin kuitenkin toisestakin näkökulmasta. Jos henkilö x käyttäytyy samalla tavalla kuin henkilö y, onko se silloin välttämättä ikävää käytöstä? Eli asia voi olla myös molemmille ok. Eli nyt tullaan asian äärelle, että olemme erilais

Ei niin, olet täysin oikeassa. Senkin vuoksi tällainen keskustelu on ihan kiinnostavaa pohdintaa. Yleensä kuitenkin, kuten tässäkin aloituksessa, jollakulla on jonkinlainen ongelma jonkun toisen ihmisen käytöksessä. Lisäksi tämän ketjun perusteella ihmiset voi karkeasti jakaa kahteen porukkaan: osa painottaa sympatiaa-empatiaa ja kuuntelua, osa taas ongelmanratkaisua. Jakolinjoja tosin voi vetää toisinkin, joskaan asiat eivät enää olekaan niin yksiselitteisiä: osa haluaa toisilta ihmisiltä liikaa suhteessa siihen, mitä ne toiset ovat valmiita ko. ihmisille antamaan. Osa myös haluaa toisilta ihmisiltä enemmän huomiota kuin itse ovat valmiita vastavuoroisesti antamaan. Tässä tulee mukaan kysymykset mm. ihmisten läheisyysasteista sekä käytöksestä ylipäätään.

Paras tilannehan on, että empatia-sympatiaa haluavat ja itsekin tarjoavat löytävät toisensa ja voivat kumpikin avautua itselleen luontevalla tavalla ja se on ok molemmille. Tai se, että kaksi asiakeskeistä ongelmanratkaisijaa löytävät toisensa. Huono tilanne on kaikin puolin, jos joku vain haluaa vuodattaa omia asioitaan mutta ei ole valmis vastavuoroiseen auttamiseen. Tai se, että vuodattaja loukkaantuu, jos kuulija onkin asiakeskeinen ongelmanratkaisija. 

Sitä myös tapahtuu, että aiemmin empaattinen kuuntelija saattaa jossain kohtaa elämäänsä turhautua olemaan toisten likasankona ja purkaa sitten turhautumistaan juurikin antamalla neuvoja ja ohjeistuksia. Ihan vain siitä syystä, että vuodattaja lopettaisi vuodatuksensa ja vaihtaisi puheenaihetta. Tällöin ihminen saattaa olla tyly tavalla, joka ei liity vuodattajaan millään tavalla mutta on reaktiota siitä, että "tylyttäjä" huomaa menneisyydestä tutun tilanteen uhkaavan eikä halua enää joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa yhtäkkiä huomaa joutuneensa (jälleen kerran) toisen ihmisen likasankoksi. Kuten tästä vuodatuksesta varmaaan voi päätellä, on omakohtaista kokemusta asiasta.

Jos joku oikein kovasti ryhtyy neuvomaan ja antamaan typeriä ja itsestäänselviä ohjeita, se kannattaa ottaa merkkinä siitä, että puheenaihetta kannattaa nyt vaihtaa ja etsiä joku toinen ihminen, jolta saa sillä hetkellä tarvitsemaansa tukea. Neuvojan kanssa voi keskustella ihan muista asioista. Tai jos oma tilanne on sellainen, että mikään muu asia kuin se oma sen hetkinen murhe/huoli/vaiva ei ole kiinnostava, sitten kannattaa lopettaa keskustelu ja lähteä kotiin. Ei se ole mikään tappio, jos huomaakin yllättäen, että keskustelukumppanin kanssa ei juuri tällä hetkellä käykään intressit yksiin. Jatkaa joku toinen kerta, tai sitten ei jatka. Tilanteet ovat niin erilaisia ja jokainen kohtaaminen on vahvasti tilannekohtainen.

Vierailija kirjoitti:

On sekin vähän itsekästä, että pajattaa vaan omista huolistaan, eikä halua kuulla mitä toisella on asiaan sanottavaa.

Totta. Miksi kuulijan pitäisi pysyä yleisönä? Outo ajatus että vastavuoroisuus olisi itsekeskeistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on eroa, vertaileeko kokemuksia samoista/samankaltaisista asioista tai esim.niin, että toinen kertoo kuukausua jatkuneesta migreenihelvetistä ja toinen avautuu, että "minullakin oli viime viikolla pää vähän kipeä, nukkuminen helpotti"... 

 

Ongelmahan voi olla, ehkä ylipäätään suomalaisessa keskustelukulttuurissa, että valitetaan aivan liikaa eikä kukaan keskustelijoista oikeasti osaa saada sitä keskustelua poispäin valittamisesta.

Kuten aiemmin on todettu tässäkin ketjussa, se, että ihminen reagoi toisen valitukseen toteamalla jotakin samantyyppistä omasta elämästään, todennäköisesti on yritys sanoa, että kun minulla on pienempää kipua samalla alueella, uskon voivani kuvitella, miten kovat sinun kipusi ovat. Onko niin, että sen oman suuren kivun keskeltä ei tuollainen kädenojennus tunnu miltään vaan se tulkitaan sitten vähättelynä?

Mitä sitten, kun toinen ihminen on kertonut "kuukausia jatkuneesta migreenihelvetistä"? Jos keskustelukumppani on tavalla tai toisella osoittanut empatiaa sen, minkä voi ("Onpas tosi kurja kuulla. Oon tosi pahoillani sun puolestasi. Sen täytyy olla jotain tosi kamalaa.") ja ehkä osoittanut jollakin tavalla olevansa kiinnostunut toisen tilanteesta ("Oletko edes pystynyt nukkumaan lainkaan? Oletko pystynyt syömään? Onko se kipu kokoaikaista vai helpottaako välillä? Pystytkö tekemään yhtään mitään kipukohtausten välillä?"), niin miten keskustelu jatkuu sen jälkeen?

Onko niin, että on kahdentyyppisiä ihmisiä: osa ihmisistä ei halua muuta kuin olla siinä omassa tilassaan ja valittaa siitä ja saada loputonta sympatiaa (joka ei oikeasti lopulta auta sillä tavalla, että se esim. veisi nyt esimerkkinä olevan migreenihelvetin pois) - ja osa taas haluaa sanoa oman tilanteensa "kuulumisina" pois alta ja mahdollisesti taustoituksena jollekin sen hetken kannalta olennaiselle asialle (esim. ei voida istua kahvilassa kaiuttimen tai kirkkaan valon alla, ettei migreenikohtaus pahene) mutta on tekemisissä toisten ihmisten kanssa nimenomaan päästäkseen siitä omasta tilanteestaan edes hetkeksi pois, saadakseen muuta ajateltavaa? 

Jos ei halua vertailua, jos se tuntuu jotenkin väärältä tai omaa kokemusta loukkaavalta, niin sitten kannattaa valita keskustelunaiheet niin, että vertailua ei synny. Muussa tapauksessa kannattaa hyväksyä se, että jos minä valitan haluamastani asiasta, se toinen ihminen saa valittaa vastavuoroisesti itse valitsemastaan asiasta. Riippumatta siitä, miltä se sinusta tuntuu.

Aloitetaanpa nyt alusta.

Ap tai joku vastaava ihminen lähestyy jotakuta, jolle ajattelee voivansa avautua tuoreesta ongelmastaan

Miksi hän niin ajattelee? Luultavimmin siksi, että tuo henkilö on aiemmin kertonut hänelle jotain vastaavaa omista kokemuksistaan ja ongelmistaan.

Ap ei siis oleta, että hänen täytyisi juuri siinä tilanteessa kun hänellä on vaikeinta, joutua kuuntelemaan vielä uudemman kerran jo ennestään kuulemistaan ongelmista, vaan että hän nyt tämän kerran voisi kertoa omista ongelmistaan.

Eikö sen toisen ongelmat jo ole tulleet käsitellyiksi? Miksi niitä pitää tunkea vielä tähän ap:n tuoreen ongelman käsittelyyn? Jopa niin, että ap:n juttu jää suorastaan taka-alalle, kun tuo toinen rupeaa taas juurta jaksain selittämään pitkästi sitä omaa, vanhaa ongelmaansa. Tai jokun hänen tuttavansa mennyttä ongelmaa.

Minusta tässä on lähinnä kyse tilannetajusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi mitätöintiä jos kertoo että on kokenut samaa?

Siksi, että et halua kuunnella ollenkaan mitä toisella on sanottavana.

Ap

No ethän sinäkään näytä haluavan.