Kun joku kertoo huolistaan, niin älkää kääntäkö keskustelua itseenne tai läheisiinne

Allekirjoitan. Tärkein juttu on kuunnella toista ja tukea!

Niin, sitten on niitä tilanteita kun toinen vaan tykittää niitä omia juttujaan tyyliin tunnin tai kaks putkeen, eikä yhtään huomioi sitä kuuntelijaa.... Pakko siinä on yrittää väliin sanoa jotain ja ehkä jopa kommentoida omaa elämäänsä, jos välillä pääsis itsekin puhumaan jotain muuta ku "voi ei, onpa kamalaa, no just, oikeesti, kyll sua nyt koetellaan" jne... Ja kun ei ole kyse mistään elämän tragediasta tyyliin lapsi tai puoliso kuollut, vaan riitaisaksi tiedetyn pariskunnan eroriidasta ja lasten asioista... 

Sori, olen luullut että se auttaisi kun huomaa ettei ole yksin. Siksi olen usein kertonut jos itselleni on käynyt samoin kun joku papattaa murheitaan.

Miksi se olisi mitätöintiä jos kertoo että on kokenut samaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi mitätöintiä jos kertoo että on kokenut samaa?

Siksi, että et halua kuunnella ollenkaan mitä toisella on sanottavana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sori, olen luullut että se auttaisi kun huomaa ettei ole yksin. Siksi olen usein kertonut jos itselleni on käynyt samoin kun joku papattaa murheitaan.

Tästä on ollut netissä keskustelua, että jotkut, etenkin autisminkirjoilla olevat, osoittavat näin empatiaansa. He kertovat tarinan omasta elämästään ikään kuin sanoakseen: minä ymmärrän. 

On sekin vähän itsekästä, että pajattaa vaan omista huolistaan, eikä halua kuulla mitä toisella on asiaan sanottavaa.

Minun mieheni on sellainen. Jos minä avaudun huolistani, niin vastaus on lähes poiksetta että luuletko sää saatana ettei muilla oo tässä vaikeaa, enkä siltikään valita.

Niin, en siis avaudu-koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi mitätöintiä jos kertoo että on kokenut samaa?

Siksi, että et halua kuunnella ollenkaan mitä toisella on sanottavana.

Ap

Miten niin ei halua?

Jep, joskus olisi kiva, kun elämässä olisi niitä vilpittömästi kuuntelevia korvia. Itse kuuntelen todellakin muiden ihmisten huolia ja murheita, mutta harvemmin saan samaa itselleni. On työkaveri, joka aina vain puskee omia vitutuksiaan mun suuntaan eikä koskaan kysele multa mitään. Pahimmillaan on sitä, että toivotan huomenta ja sitten vaan kuuntelen seuraavan 10 min hänen negatulvaansa. Hän sai ohimennen tietää, että olen eroamassa. Kysyi koska päätös on tehty eikä mitään muuta, ei kysellyt vointeja, eron syytä tai elämän jatkosuunnitelmaa. Yksi kaveri, jolle kerroin erosta, vastasi että hänkin on miettinyt pitäisikö erota. Puoli vuotta myöhemmin on samassa parisuhteessa eikä ole kauheasti erostani kysellyt.

Joskus harmittaa, että ihmiset näkevät minussa vain kuuntelevan korvan eivätkä ihmistä, jolla voi olla omiakin murheita. Onneksi minulla on elämässäni myös niitä oikeita ystäviä, joiden kanssa ihan molemminpuolisesti tsempataan toisiamme tässä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Sori, olen luullut että se auttaisi kun huomaa ettei ole yksin. Siksi olen usein kertonut jos itselleni on käynyt samoin kun joku papattaa murheitaan.

Riippuu ihan siitä missä vaiheessa sen asian kertoo. Mulle on joskus käynyt niin, että olen kertonut olleeni juuri sairaalassa ja keskustelukumppani on välittömästi alkanut kertoa jostain minulle tuntemattomasta läheisestään, joka oli myös juuri sairaalassa ja selostanut yksityiskohtaisesti tätä asiaa seuraavat puoli tuntia. Tämä tuskin on sinunkaan mielestä asiallista?

Ap

Eli sinä ap et halua keskustelua, haluat vain sysätä murheesi toisen niskaan ja hän ei saa sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on sellainen. Jos minä avaudun huolistani, niin vastaus on lähes poiksetta että luuletko sää saatana ettei muilla oo tässä vaikeaa, enkä siltikään valita.

Niin, en siis avaudu-koskaan.

 

Ei ihan sama. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, sitten on niitä tilanteita kun toinen vaan tykittää niitä omia juttujaan tyyliin tunnin tai kaks putkeen, eikä yhtään huomioi sitä kuuntelijaa.... Pakko siinä on yrittää väliin sanoa jotain ja ehkä jopa kommentoida omaa elämäänsä, jos välillä pääsis itsekin puhumaan jotain muuta ku "voi ei, onpa kamalaa, no just, oikeesti, kyll sua nyt koetellaan" jne... Ja kun ei ole kyse mistään elämän tragediasta tyyliin lapsi tai puoliso kuollut, vaan riitaisaksi tiedetyn pariskunnan eroriidasta ja lasten asioista... 

Tuollaisia ihmisiä on paljon. Yrität jotakin puhua, niin toinen papattaa tunnista toiseen vain ja ainoastaan itsestään. 

Eli haluat ja odotat toisen ihmisen olevan sinulle jäteastia jonka niskaan saat oksentaa oman pahan olosi, oli se mitä tahansa ja toisen tulee vain hiljaa ottaa se vastaan ja kuunnella kiltisti? Juu ei. Mene avautumaan psykiatrille ja ulisemaan. Se istuu hiljaa ja kuuntelee eikä taatusti anna vertaistukea omilla samanlaisilla kokemuksillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, sitten on niitä tilanteita kun toinen vaan tykittää niitä omia juttujaan tyyliin tunnin tai kaks putkeen, eikä yhtään huomioi sitä kuuntelijaa.... Pakko siinä on yrittää väliin sanoa jotain ja ehkä jopa kommentoida omaa elämäänsä, jos välillä pääsis itsekin puhumaan jotain muuta ku "voi ei, onpa kamalaa, no just, oikeesti, kyll sua nyt koetellaan" jne... Ja kun ei ole kyse mistään elämän tragediasta tyyliin lapsi tai puoliso kuollut, vaan riitaisaksi tiedetyn pariskunnan eroriidasta ja lasten asioista... 

Niinpä. Aikoinaan kuuntelin ystävän valitusta uudesta kumppanistaan ja voi luoja, että otti koville. Seuraavan kerran erehdyin kuuntelemaan ystävän unia, kun hänellä oli epätoivoinen suhde aviossa olevan työkaverinsa kanssa. Näistä opin, että jos ei ole vastavuoroista, niin jätän silleen. Rikastuttavia ovat ne hyvät ystävyydet, joissa kumpikin voi jakaa ja kuunnella toista. Kohdata oikeesti.

Yksi entinen työkaveri rakasti juoruilla ja kertoi minulle tuntemattomien ihmisten elämästä liki kaiken. Yhdestäkin parista riitti paljon juttua, puoliso kuoli ja työkaveri kertoi hyvinkin raadollisesti ja pitkään tästä ja miten puoliso jatkoi eteenpäin. Lounastunnilla olisi kiva ollut puhua vähän keveämmistäkin asioista, etenkin kun en tuntenut noita ihmisiä lainkaan eikä työkaveri purkanut omia tunteitaan, vaan tyyli oli enemmän taivastella ja juoruta. Myöhemmin sisarentyttäreni sairastui ensin syöpään ja kuoli sitten ollessani vanhempainvapaalla. Palattuani vapailta töihin työkaveri kysyi mitä tytölle kuuluu ja kerroin tietenkin, että hän oli kuollut. Kertoilin vähän sairastamisesta ja miten olemme kaikki jaksaneet nyt jne. Työkaveri keskeytti lyhyeen ja sanoi, että hän ei halua keskustella näin ikävistä asioista lounaalla, kun tulee paha mieli. Ehkä munkin olisi pitänyt aiemmin sitten vaan lopettaa hänen puheet. Vaihdoin jossain välissä työpaikkaa ja ei ole todellakaan ollut tarvetta pitää mitään yhteyttä tuohon työkaveriin. 

Minusta tuntuu ihan samalta, kun joku alkaa kertoa päälle omaa mielipidettään tai sitä kun kuinka itse on kokenut samaan. Hyvin usein se keskustelu myös pysyy siinä, mitä toinen on kokenut, eikä enää keskustelu palaa aloittamaani huoleen. 

Kävellään siitä vain noin vain yli.

Sitten kun olen pari kertaa maininnut asiasta, asianomainen on suuttunut. Että toinen hyvää hyvyyttään tässä nyt yrittää neuvoa. 

Parille kaverille olen lopettanut kertomasta kuulumisia sen tarkemmin. Olen niin pahasti pahoittanut mieleni siitä, ettei pystytä keskittymään kuuntelemaan ja pohtimaan asiaa. 🙈 Onneksi on muutamia sellaisia ihmisiä löytänyt, ketkä kuuntelevat keskeytyksettä huoliani 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu ihan samalta, kun joku alkaa kertoa päälle omaa mielipidettään tai sitä kun kuinka itse on kokenut samaan. Hyvin usein se keskustelu myös pysyy siinä, mitä toinen on kokenut, eikä enää keskustelu palaa aloittamaani huoleen. 

Kävellään siitä vain noin vain yli.

Sitten kun olen pari kertaa maininnut asiasta, asianomainen on suuttunut. Että toinen hyvää hyvyyttään tässä nyt yrittää neuvoa. 

 

Parille kaverille olen lopettanut kertomasta kuulumisia sen tarkemmin. Olen niin pahasti pahoittanut mieleni siitä, ettei pystytä keskittymään kuuntelemaan ja pohtimaan asiaa. 🙈 Onneksi on muutamia sellaisia ihmisiä löytänyt, ketkä kuuntelevat keskeytyksettä huoliani 

Sidenote, että ovat sellaisia ihmisiä ketkä kuuntelevat minua, kuuntelen ja iloitsen myös heidän puolestaan, kun sellainen tilanne tulee eteen

Heti ilmoittautui useampi "vertaistuen" antaja :D Malttakaa odottaa ennen kuin alatte kertoa omia juttujanne, pääsette kyllä ääneen jossain vaiheessa.