Kun joku kertoo huolistaan, niin älkää kääntäkö keskustelua itseenne tai läheisiinne

Kyllähän se pitäisi helpottaa. Sillä viestitään, että muillakin on ollut samanlaisia ongelmia, i hear you, kerro lisää. Sen sanomisella kuulija asettuu itse  kuuntelemaan keskittyneemmin.  Ihmiset ovat tässä erilaisia.

"Ei kauhean hyvää, olin just sairaalassa"

...herran jestas AP miten huono kommunikoimaan olet. Miksi vedät tuollaisen lauseen etkä suoraan kerro mitä on tapahtunut? Jätät sen selkeästi sellaiseksi että toisen pitäisi oikein alkaa udella. Mutta jotkut voi tuon ottaa sellasena, ettet halua enempää jakaa asiaa kuin tuon verran.

Jos jonkun huolet on kärpäsen paskan kokoisia niin en kyllä kovin kauaa jaksa voivotella niitä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Pakko olla aika itsekäs, jos toinen henkilö ei keskustelussa saa lainkaan omista jutuistaan puhua. Kuulostaa enemmänkin siltä, että AP:n mielestä sen toisen henkilön jutut ovat niitä mitättömiä eikä niistä saisi puhua.

Jos toisella on joku akuutti hätä tai ongelma, niin ei juuri siihen samaan hetkeen ole pakko alkaa selittämään omia asioitaan tai vielä pahempaa, tuttaviensa asioita. Vähän pelisilmää.

Ap

Kuulostaa siltä, että olet niin sykkyrässä omien ongelmiesi kanssa, että vaadit keskustelukumppaniltakin mahdottomia. Mistä kukaan voi tietää, millä tavalla haluat muiden reagoivan, ellet sitten varta vasten kerro heille? Toiset antavat ratkaisuehdotuksia, toiset kertovat omia tai muiden kokemuksia, toiset kuuntelevat monen tunnin vuodatuksia. Jälkimmäinen vaatii pitkää pinnaa eikä sovi kaikille.

Mitä mä olen mitään ihmisistä oppinut, on se, ettei kukaan oikeasti halua ratkaisuehdotuksia ellei se koske esimerkiksi jotain katon korjaamista. Aloittaja sai jo slaagin siitä, että joku on voinut kokea jotain samaa, joten reaktio siihen, että toisella voisi olla joku parannusehdotus, olisi varmaan totaalinen maailmanloppu. Ei ratkaisuehdotuksia; ihmiset vaan haluaa valittaa toisille ihmisille ja saada vähän empatiaa.

Eikö täällä todellakaan ole aihe vapaa, kun pikkuhitlerit pyrkii määräilemään mistä saa heidän mielestään kirjoittaa ja mistä ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Pakko olla aika itsekäs, jos toinen henkilö ei keskustelussa saa lainkaan omista jutuistaan puhua. Kuulostaa enemmänkin siltä, että AP:n mielestä sen toisen henkilön jutut ovat niitä mitättömiä eikä niistä saisi puhua.

Jos toisella on joku akuutti hätä tai ongelma, niin ei juuri siihen samaan hetkeen ole pakko alkaa selittämään omia asioitaan tai vielä pahempaa, tuttaviensa asioita. Vähän pelisilmää.

Ap

Kuulostaa siltä, että olet niin sykkyrässä omien ongelmiesi kanssa, että vaadit keskustelukumppaniltakin mahdottomia. Mistä kukaan voi tietää, millä tavalla haluat muiden reagoivan, ellet sitten varta vasten kerro heille? Toiset antavat ratkaisuehdotuksia, toiset kertovat omia tai muiden kokemuksia, toiset kuuntelevat monen tunnin vuodatuksia. Jälkimmäinen vaatii pitkää pinnaa eikä sovi kaikille.

Mistä ne tuntien vuodatukset tähän keskusteluun tuli. Heti vedetään ääripäähän!! Voihan sitä kysyä toiselta, että haluatko avatua, vai pyydätkö neuvoa.Vähän sitä pelisilmää.

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat ja odotat toisen ihmisen olevan sinulle jäteastia jonka niskaan saat oksentaa oman pahan olosi, oli se mitä tahansa ja toisen tulee vain hiljaa ottaa se vastaan ja kuunnella kiltisti? Juu ei. Mene avautumaan psykiatrille ja ulisemaan. Se istuu hiljaa ja kuuntelee eikä taatusti anna vertaistukea omilla samanlaisilla kokemuksillaan. 

Näinpä. Ja kun kyse on sukulaisesta tai vanhasta ystävästä niin ei sitä ainakaan heti tajua tällaisesta kieltäytyäkään kunnes lopulta menee kuppi nurin ja luultavasti välit poikki. t. nimim, kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Pakko olla aika itsekäs, jos toinen henkilö ei keskustelussa saa lainkaan omista jutuistaan puhua. Kuulostaa enemmänkin siltä, että AP:n mielestä sen toisen henkilön jutut ovat niitä mitättömiä eikä niistä saisi puhua.

Jos toisella on joku akuutti hätä tai ongelma, niin ei juuri siihen samaan hetkeen ole pakko alkaa selittämään omia asioitaan tai vielä pahempaa, tuttaviensa asioita. Vähän pelisilmää.

Ap

Kuulostaa siltä, että olet niin sykkyrässä omien ongelmiesi kanssa, että vaadit keskustelukumppaniltakin mahdottomia. Mistä kukaan voi tietää, millä tavalla haluat muiden reagoivan, ellet sitten varta vasten kerro heille? Toiset antavat ratkaisuehdotuksia, toiset kertovat omia tai muiden kokemuksia, toiset kuuntelevat monen tunnin vuodatuksia. Jälki

Miten se on sen kuuntelijan rooli kysellä, että mitä se kertoja haluaa kuulla. Voisiko se itse sanoittaa vuodatuksensa, vaikka sanomalla alkuun "Haluan vaan avautua tästä" tai "Mitä mun pitäisi tehdä tän asian suhteen?".

Voi olla kyse siitä, että huolten kertoja kuvittelee ystävyyden syvemmäksi kuin vastaanottaja. Silloinhan syvempi henkilökohtaisten huolten tilitys on vähän noloa, ja keskustelua yritetään kääntää yleisemmälle tasolle.

Mulla oli myös yksi ystävä, joka uskoi mulle kaikki huolensa ja kuuntelin. Sitten kun kauan aikaa myöhemmin itsellä oli vaikeaa, ei hän halunnutkaan tukea minua. Nyt olemme väleissä, mutta emme enää niin läheisiä.

"Miten se on sen kuuntelijan rooli kysellä, että mitä se kertoja haluaa kuulla. Voisiko se itse sanoittaa vuodatuksensa, vaikka sanomalla alkuun "Haluan vaan avautua tästä" tai "Mitä mun pitäisi tehdä tän asian suhteen?"."

Sori en saanut lainattua oikein. Mutta juuri tämä. Jos sinulla on jokin kova huoli ja haluat jutella toiselle, sano että sinulla olisi tällainen asia joka painaa, haluatko kuulla, kaipaan vertaistukea/neuvoja/vain kuuntelevaa korvaa. Silloin vastapuoli tietää mitä on odotettavissa. En todellakaan menisi sanomaan tällaista henkilölle, jonka kanssa ei tunnu hyvältä keskustella tai jonka kanssa en ole tarpeeksi läheinen.

Olen sitä mieltä että kun on VUOSIKAUSIA joutunut kuuntelemaan kun hän kertoo omista ongelmistaan ja taas sitten siitäkin ja siitäkin....ei koskaan kuuntele mitä sulle kuuluu ja keskeyttää sun lauseesi niin sinulla on oikeus lopettaa ystävyys.

Kuka oikeesti jaksaa "ystävyyden" nimissä oli kompostina vuosikausia, tyypistä ei kuulu mitään kun on uusi hani ja ihanaa, mutta sama kierre alkaa kun hani ei jaksa enää kuunnella sitä kuinka mulla oli kaikkea, mutta enää ei oo mitään muuta kuin työ. Muka ei ole itse mokannut mitään, kun aina häntä kustaan linssiin, siis aina.

Ei kukaan yli kymmentä vuotta sitä jaksa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi mitätöintiä jos kertoo että on kokenut samaa?

Siksi, että et halua kuunnella ollenkaan mitä toisella on sanottavana.

Ap

Haluat siis mitätöidä ja vaieta toisen kokemuksen, koska se ei ole niin arvokas kuin sinun, koska kaikki mikä koskee sinua on vain merkittävää ja arvokasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat ja odotat toisen ihmisen olevan sinulle jäteastia jonka niskaan saat oksentaa oman pahan olosi, oli se mitä tahansa ja toisen tulee vain hiljaa ottaa se vastaan ja kuunnella kiltisti? Juu ei. Mene avautumaan psykiatrille ja ulisemaan. Se istuu hiljaa ja kuuntelee eikä taatusti anna vertaistukea omilla samanlaisilla kokemuksillaan. 

Näinpä. Ja kun kyse on sukulaisesta tai vanhasta ystävästä niin ei sitä ainakaan heti tajua tällaisesta kieltäytyäkään kunnes lopulta menee kuppi nurin ja luultavasti välit poikki. t. nimim, kokemusta on

Näitä kokemuksia on itsellänikin ja jossain kohtaa loppui voimat ja kaatui se kuppi nurin. Yhden pitkäaikaisen ystävän kohdalla raja ja sietokyky tuli vastaan kun sukulaiseni oli juuri sairaalassa henkitoreissaan enkä ollut vastannut puhelimeen kun olin sen pistänyt kiinni päästyäni sairaalaan ja vasta kun tilanne jonkinlaista selvyyttä ja uskalsin viereltään poistua ulos haukkaamaan happea ja näin raivostuneet viestit ja haukkumiset syyllistämisineen jotka lisääntyivät entisestään kun soitin hänelle pahoittelin etten ollut päässyt vastaamaan eikä puhelimeni ollut päällä koska sain puhelun sukulaisestani ja kiirehdin sairaalaan hänelle tilanteen kertoen. Reaktionsa aiheutti sen että sanoin hänelle pahasti ja hyvästi. 

Tuo on hyvä pointti. Ehkä oman kokemuksensa jakaminen tuntuu myötätunnon osoitukselta? Helposti itsekin teen tuon virheen. Myönnetään. 

Mutta siis. Ihmisenä olemisen käsikirjasta: Kun ystävä kertoo huolistaan, älä sano mitään, pidä turpasi kiinni. Samaan aikaan helppoa ja vaikeaa. 

Hyvä aloitus. Itseni ei edes tarvinnut mitenkään "huolistani" puhua, kun sen näki heti minusta kun kaljuna jouduin kauan olemaan. Se oli karmaisevaa kun asumis yhteisössä kaksi naapuria jotka minut ulkona näki katsoi asiakseen heti välittömästi kertoa näistä isän äidin kummin kaimoista miten heillä on ollut syöpä ja vielä tiedoilla: Se kuoli ja se kuoli ja sekin kuoli...Voin vakuuttaa että siinä on silloin päällimmäisenä mieliteko sanoa : painukaa helvettiin. Kuvastaa täydellistä keskustelutaidottomuutta ja empatia kyvyttömyyttä ihmisessä. Minä , minä, minä...Olisi edes kerrankin minulta kysynyt  , miten sinä nyt voit ja miten sinä jaksat. Ei kysytty ei, minä vain kuuntelin muiden luentoa mitä on syöpä ja miten on käynyt minulle täysin vieraille ihmisille. Ja selvisihän se , kuolleet ovat......

MItäs jos keskustelukumppaniaan arvostaisikin niin paljon, että antaisi hänelle oikeuden valita, että voiko kuunnella huolivuodatusta nyt vai käydäänkö kuulumiset läpi pinnallisemmin. Olisiko se tasapuolista, sen sijaan, että vain vuodattaa huoliaan?

Sillä kuulijallakin kun voi olla omia huolia ja avautumisaika oli  ajoitettu hankalasti eikä hän halunnut tai kokenut, että voi juuri sllloin kuunnella. Jos ei heti ala avautumaan, niin kuulija saa mahdollisuuden vaikka sanoa, että kuule, huomenna mulla on vapaapäivä, mitä jos tulisit meille, niin voidaan oikein ajan kanssa jutella ja parantaa maailmaa.

Jos nyt vaikka 10v on jo kuunnellut läheisen (itseaiheutettuja) ongelmia, jossain vaiheessa vaan alkaa kypsyttämään. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

MItäs jos keskustelukumppaniaan arvostaisikin niin paljon, että antaisi hänelle oikeuden valita, että voiko kuunnella huolivuodatusta nyt vai käydäänkö kuulumiset läpi pinnallisemmin. Olisiko se tasapuolista, sen sijaan, että vain vuodattaa huoliaan?

 

Sillä kuulijallakin kun voi olla omia huolia ja avautumisaika oli  ajoitettu hankalasti eikä hän halunnut tai kokenut, että voi juuri sllloin kuunnella. Jos ei heti ala avautumaan, niin kuulija saa mahdollisuuden vaikka sanoa, että kuule, huomenna mulla on vapaapäivä, mitä jos tulisit meille, niin voidaan oikein ajan kanssa jutella ja parantaa maailmaa.

Mutta kuitenkin hän haluaa käydä perusteellisesti ja ajan kanssa Sirpan asiaa läpi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MItäs jos keskustelukumppaniaan arvostaisikin niin paljon, että antaisi hänelle oikeuden valita, että voiko kuunnella huolivuodatusta nyt vai käydäänkö kuulumiset läpi pinnallisemmin. Olisiko se tasapuolista, sen sijaan, että vain vuodattaa huoliaan?

 

Sillä kuulijallakin kun voi olla omia huolia ja avautumisaika oli  ajoitettu hankalasti eikä hän halunnut tai kokenut, että voi juuri sllloin kuunnella. Jos ei heti ala avautumaan, niin kuulija saa mahdollisuuden vaikka sanoa, että kuule, huomenna mulla on vapaapäivä, mitä jos tulisit meille, niin voidaan oikein ajan kanssa jutella ja parantaa maailmaa.

Mutta kuitenkin hän haluaa käydä perusteellisesti ja ajan kanssa Sirpan asiaa läpi? 

niin, mutta ei välttämättä silloin kun sirpa tulee yllättäen puskista ja alkaa avautua

Ymmärrän täysin aloittajaa. Esimerkkitilanne: 

Minulla oli kaularangan välilevyn pullistuma, kivut olivat helvetillisiä. Kun niskatuen kanssa liikuin ja särkylääkkeiden avulla pystyin joten kuten selviämään päivät, selitti kaverini tohkeissaan, kuinka hänelläkin on niskat kipeät, kun toimistossa on niin kova ilmastointi. Siinä sitten papatti omia niskavaivojaan ja todella vertasi niitä omiini ja kokonaan mitätöi minun asiani. 

Toinen esimerkki, muistan tämän aina ja silloin jo mietin, etten ikinä, IKINÄ, käy vertaamaan omia tuntemuksiani toisen ihmisen suruun. Äitini ystävän lapsi kuoli nuorena ja hautajaisissa äitini puhui vain isäni kuolemasta ja kuinka raskasta aikaa se hänelle oli. Se oli niin noloa ja törkeää, että veti kaiken huomion itseensä ja ignoorasi kokonaan ystävänsä surun oman lapsensa menettämisestä.