Lue keskustelun säännöt.
Ensi yönä siitä on sitten 30 vuotta kun Estonia upposi
27.09.2024 |
Kylläpä aika juoksee. Ja kelit on aika erilaiset. Silloin oli kylmä ja raaka tuuli, nyt on Helsingissä +16 astetta lämmintä.
Kommentit (1038)
Vierailija kirjoitti:
Estonian nostaminen olisi ollut aivan mahdollista, muutamaa vuotta myöhemmin venäläiset nostivat Estonian kanssa suurin piirtein samaa kokoluokkaa olleen ydinsukellusvene Kurskin paljon syvemmältä.
K-141 Kursk
Pituus 154,0 m
Leveys 18,2 m
Syväys 9,0 m
M/S Estonia
Pituus 155,4 m
Leveys 24,2 m
Syväys 5,6 m
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko joku jo ehtinyt linkata nämä tänne, mutta tässäpä sisäkuvia:
https://www.flickr.com/photos/19034378@N05/albums/72157654607399020/
https://www.vasabatarna.se/wasaking/wasa_king_inr.htm
https://www.vasabatarna.se/wasaking/wking_inred/twd_hytter.jpg
Löytyi jopa videoita:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä videota siitä kun laivaan sukellettiin joulukuussa 1994. Kammottavan näköistä.
Vainajahan siinä on, näkyy selvästi että nainen. Sukeltaja siirtää sen sivuun jolloin huomaa että vainaja on jo lahoamistilassa. Ei kannata katsoa jos ahdistaa.
Olen nähnyt tästä sen pidemmän version, oli Youtubessakin pitkään ja siinä oli melko selvästi havaittavissa kolme ruumista. Yhden (miehen?) kasvot tuli pimeydestä sukeltajaa kohti mutta sukeltaja repäisi sen äkkiä sivuun. Sitten on juuri tuo nainen joka tuossa näkyy ja kolmannesta näkyi käsi. Varmaan se alkuperäinen leikkaamaton nauha on aikamoista katsottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytyisi se, kuinka pienistä ruotsalaiskylistä hukkui useita kylää kohti?
Lindesbergistä (ei nyt mikään pieni kylä) kuoli 33, 32 naista jotka olivat suurkeittiötyöntekijöitä ja heidän kuljettajanaan ollut mies.
4000 asukkaan Vilheminasta kuoli yhteensä 8, lukiolaisia ja opettajia koulun matkalla.
Norrköpingistä kuoli 56 eläkeläisen ryhmä ja lisäksi muutama muu.
Borlängestä myös iso kymmenien ihmisten ryhmä kuoli, suomalaissyntyinen Vilho Itäranta oli ainoa tuosta ryhmästä pelastunut.
Poliisiryhmä, joka oli suuri Tukholmasta 70 henkeä ja vain 3 pelastui.
20 hengen työporukka josta 4 selvisi.
Suuren ruotsalaisyhtiön 15 henkilöstä selvisi 3.
Raamattukoulin
Estonialla olleista "poliiseista" eivät kaikki olleet poliiseja vaan olivat töissä Ruotsin poliisissa esimerkiksi erilaisissa toimistotehtävissä, sihteereinä tms. Joukossa oli paljon naisia.
Kun täällä nyt vaikuttaa olevan fiksua porukkaa keskustelemassa, niin uskallan kysyä, että onko jossain museossa hyvää näyttelyä Estoniasta? Tallinnassa? Googlata osaan, mutta kysyn nyt jos joku haluaa suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen Estoniaa sitä luotti nykytekniikkaan. Titanickin oli niin ammoisina aikoina, mutta Estonian jälkeen on ollut erilainen fiilis syksyn ja talven myrskyissä. Nytkin taitaa tuulla ja sataa.
Vierailija kirjoitti:
Tuommosen tapahtuman takia kannattais pitää hyvää huolta peruskunnosta, käsilihasvoimista yms. Ja että jaksaa juosta karhua, ilvestä , ryöstäjää,. sutta, koiraa karkuun 1 km. EI tiedä millon se tarve voi tulla.
Ja olla aina valmis. Moni oli kuulemma shokissa eikä kyennyt liikkumaan minnekään kun laiva kallistu, vaikka kehotettiin. Vain he pelastu jotka kykeni.
Karhu juoksee 55km /h, saksanpaimenkoira 48 km/h. En ymmärrä tätä kommenttia ollenkaan. Meinaat, että harjoittelulla pystytään juokseen kuuttakymppiä 1km?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä nyt vaikuttaa olevan fiksua porukkaa keskustelemassa, niin uskallan kysyä, että onko jossain museossa hyvää näyttelyä Estoniasta? Tallinnassa? Googlata osaan, mutta kysyn nyt jos joku haluaa suositella.
Ei juurikaan, hyvin vaiettu tapahtuma tältä osin. Huomenna aukeaa Tallinnassa Merimuseossa Estonia-näyttely joka on aina ensi vuoden maaliskuun asti esillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommosen tapahtuman takia kannattais pitää hyvää huolta peruskunnosta, käsilihasvoimista yms. Ja että jaksaa juosta karhua, ilvestä , ryöstäjää,. sutta, koiraa karkuun 1 km. EI tiedä millon se tarve voi tulla.
Ja olla aina valmis. Moni oli kuulemma shokissa eikä kyennyt liikkumaan minnekään kun laiva kallistu, vaikka kehotettiin. Vain he pelastu jotka kykeni.
Karhu juoksee 55km /h, saksanpaimenkoira 48 km/h. En ymmärrä tätä kommenttia ollenkaan. Meinaat, että harjoittelulla pystytään juokseen kuuttakymppiä 1km?
Puhumattakaan siitä, että mitkään voimat eivät auta, jos lamaantuu, niinkuin monelle käy tuollaisissa shokkitilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jykevällä Finnjetillä kovassa myrskyssä, laineet huuhtoutuivat yli etuosan näköalaikkunoiden. Samoin Finnlinesillä. Nämä olivat syysmyrskyjä. Talvella en muista niin kovia myrskyjä. Olen Finnjetin alusta saakka kulkenut Saksa-Suomi laivoilla, uh niin paljon niin paljon.
Mä en itse valitettavasti ehtinyt kokea Finnjetiä mutta Saksassa asuvat sukulaiset seilasivat sillä aina kesän viettoon Suomeen. Me kuljettiin Saksaan niin että ensin laivalla Ruotsiin, sitten ajamalla Ruotsin läpi ja lautoille Helsingborg-Helsingör ja Rodby-Puttagarden. Trailerin kanssa tuli silloin aikoinaan noin edullisemmaksi kuin suora yhteys Saksaan.
Jees on tulleet nekin reitit tutuiksi. Voi tätä matkustamista laivoilla ja Ruotsin kautta. 1977 vuodesta saakka.
Jos Estonia olisi tapahtunut tänä päivänä, niin olisiko sieltä tullut enemmän kuvamateriaalia? Kännykät olisi tietysti kastuneet, mutta olisiko joku striimannut osan tapahtumista ennen kuin laiva upposi, ehtinyt laittaa kuvia someen jne.. ainakin sieltä olisi soiteltu. Entä olisiko apua saatu nykyään nopeammin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika rientänyt,muistan päivän hyvin se oli hirveän surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matkustajat olivat kuulleet hytteihin tong, tong, tong ja muita kovia ääniä. Montako minuuttia tästä laiva alkoi kallistumaan. Kun pelastautuneita alkoi siirtymään kannelle.
Mä olen kerran kuullut metallista, hakkaavaa klang-klang-klang-ääntä keskellä yötä Baltic Princessillä (Helsinki-Tallinna). Useamman kerran jouduttiin käymään sanomassa siitä respassa kunnes joku lopulta otti todesta ja vartija tuli hyttiin kuuntelemaan eikä ääni tietenkään juuri silloin kuulunut. Jotakin siellä kannella kuitenkin koluttiin sitten sen jälkeen ja ääni lakkasi kuulumasta. Melko creepy fiilis eikä paljon enää nukuttanut sinä yönä kun päähän jäi ajatus että siellä ehkä heilui joku iso metallinen osa irrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin?
Mitä niin?
Vierailija kirjoitti:
https://www.vasabatarna.se/wasaking/wking_inred/twd_hytter.jpg
En voi edes kuvitella uhrien tuntemuksia, jos ja kun tuollaisesta komerosta ei ole pystynyt pelastautumaan... Ihan kurkkua kuristaa.
Olin itse tapahtumien aikaan 4-v ja muistan todella hyvin. Ehkä siksi koska olin niin herkkä lapsi, jotenkin osasin jo noinkin pienenä tiedostaa kuinka valtava juttu tämä oli. Tuosta jäi pitkäksi aikaa kammo laivoja kohtaan ja en edelleenkään pidä risteilyistä. Muutaman kerran elämän aikana on tullut niitä tehtyä ja ikinä en suostu menemään autokannen alle tai ikkunattomaan hyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin silloin 8-vuotias pikkutyttö, oma tyttäreni on nyt 9-v. Kylläpä aika todella rientää. Muistan, miten kaikki itkivät kun aamulla heräsin. Äiti tuli herättämään ennen töihin lähtöä ja itki, koulussa opettaja itki kertoessaan tuosta. Minä olin pohdiskelevainen lapsi, joka pitkään leikki jollain laudan kappaleella vedessä, että se oli Estonia, mutta ihmiset pelastuivat.
Outoa, olen aina pitänyt itseäni äärimmäisen herkkänä ja itkuherkkänä ihmisenä, mutta en vuodattanut yhtään kyyneltä kun kuulin uutisen, en myöskään silloin kun puhelimessa kerroin eestiläiselle ystävälleni onnettomuudesta. Ei hänkään itkenyt kuullessaan siitä. Ei mikään muukaan katastrofi maailmalla ole saanut itkemään (tsunamit, 9/11 ym).
Hyvin ovat elämäsi aikuiset osanneet siirtää omat pelkonsa lapsiin. Tuostapa nyt sitten vinkkiä kaikille lapsellisille aikuisille miten ei
Minua järkytti Estonian uppoaminen syvästi ja se itketti, kun pelastustoimia johtanut mies, Raimo Tiilikainen, itki telkkarissa silloin jossain tiedotustilaisuudessa.
Bug schaden on sana, jota monessa myrskyssä ollutta laivaa kohtaa. Eli kovasti kohdistuu monessa myrskyssä Bug osaan. Mikä se sitten onkin.
Niin kuinka korkeita aallot olivat siinä myrskyssä?
Olin seuraavana aamupäivänä pizzeriassa ja siellä näin tämän telkkarista. Kai se epätodelliselta tuntui. Olin ollut siinä samaisessa laivassa 28.07.1987.