Lue keskustelun säännöt.
Ensi yönä siitä on sitten 30 vuotta kun Estonia upposi
27.09.2024 |
Kylläpä aika juoksee. Ja kelit on aika erilaiset. Silloin oli kylmä ja raaka tuuli, nyt on Helsingissä +16 astetta lämmintä.
Kommentit (1038)
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen kuva Estonialta on se kun joku viiksivallu istuu tai seisoo pelastusliivi kaulassa laivan kyljen päällä. Kuva on otettu vahingossa. Kameran salamalla yritettiin näyttää valoa tai merkkiä piemässä ja se tuli tallentaneeksi sen viiksivallun vahingossa ennen kuin kuohut nielivät laivan. Ihme että negatiivi kesti suolaisen ja kylmän veden (kuvaaja ilmeisesti siis selvisi).
Ai Mikael Oun (oikeasti viroksi Õun, mutta ilmeisesti muuttanut nimensä Ruotsissa Ouniksi), hänen ottama kuva? En tiedä miten tuosta viiksivallun saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun laiva kallistui niin ne jotka jäi sille veteen kallistuneelle puolelle, loppuiko heidän pelastautumis mahdollisuudet siihen..?
Laiva upposi viidessä minuutissa keulavisiirin irtoamisen jälkeen. Ajattelepa, kun koko laivan etukeula on yhtäkkiä poissa, miten nopeasti se täyttyy vedellä. Ne pelastuivat, jotka olivat valmiiksi kannella tai ylimmissä kerroksissa ja pääsivät hyppäämään veteen ennen kuin laiva upposi.
Olin itsekin uintijoukkueessa kyseisenä ajankohtana.
Jossain vaiheessa pelättiin että Estonian vainajat ajelehtivat ulos aluksesta omia aikojaan ja ajautuvat rannikoille. Näin ei kai sitten käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Olin lukiossa ja luokallani oli typeryksiä, jotka nauroivat tragedialle ja lauleskelivat pätkää J. Karjalaisen kappaleesta 'Merenneitoni ja minä'. Opettaja ei heitä estellyt. Kaikki olivat vaan avoimen helpottuneita että suomalaisia oli kuollut niin vähän. Minua itketti ja ahdisti, halusin lähteä tunnilta pois.
No kymmenen vuotta myöhemmin naureskeltiin tsunamissa kuolleelle Aki Sirkesalolle ja väännettiin meri-aiheista vitsiä. Ihmiset nyt vaan on sellaisia. Varsinkin tuon ikäiset. Ei heillä ole vielä aivot sillä tavalla kehittyneet ja osalla ei kehity koskaan. Normaalit toki alkavat ymmärtää asioita vähän vakavammin kun ikää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lukiossa ja luokallani oli typeryksiä, jotka nauroivat tragedialle ja lauleskelivat pätkää J. Karjalaisen kappaleesta 'Merenneitoni ja minä'. Opettaja ei heitä estellyt. Kaikki olivat vaan avoimen helpottuneita että suomalaisia oli kuollut niin vähän. Minua itketti ja ahdisti, halusin lähteä tunnilta pois.
Omalla lapsellani oli samanlainen kokemus koulussa. Hän kertoi illalla järkyttyneenä, että monet olivat naureskelleet, kun ruotsalaisia oli menehtynyt. On vaikea ymmärtää tuollaista pahantahtoisuutta.Kaiken lisäksi Ruotsiin oli aikaisemminmuuttanut suuri määrä ihmisiä töihin, kun Suomessa oli työttömyyttä ja köyhyyttä.
"Ei sitä varmaan enää siinä vaiheessa mitenkään ajettu tuulta päin, käsittääkseni black outin aikana laivaa ei ajeta mihinkään, vaan siinä ihan vaan ajelehdittiin vaikka kunnollista ohjaamista."
No haloo, ennen blackoutiahan se virhe jo tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noita viimeisiä kuvia Estonialta on ainakin kaksi ja ne otti Mikael Õun. Toisessa kuvassa "kuvattavana" oleva katsoo kameraan ja toisessa kuvassa istuu laivan kyljellä nojaten käsiinsä taaksepäin ja kuva on otettu takaviistosta.
Muistelinkin että siinä kuvassa joku ikään kuin ajaa "liukumäkeä" laivan kylkeä pitkin kohti merta. Kuvia on siis ainakin pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen kuva Estonialta on se kun joku viiksivallu istuu tai seisoo pelastusliivi kaulassa laivan kyljen päällä. Kuva on otettu vahingossa. Kameran salamalla yritettiin näyttää valoa tai merkkiä piemässä ja se tuli tallentaneeksi sen viiksivallun vahingossa ennen kuin kuohut nielivät laivan. Ihme että negatiivi kesti suolaisen ja kylmän veden (kuvaaja ilmeisesti siis selvisi).
Ai Mikael Oun (oikeasti viroksi Õun, mutta ilmeisesti muuttanut nimensä Ruotsissa Ouniksi), hänen ottama kuva? En tiedä miten tuosta viiksivallun saa.
Kaikilla yli 3-kymppisillä oli tuohon aikaan viikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita viimeisiä kuvia Estonialta on ainakin kaksi ja ne otti Mikael Õun. Toisessa kuvassa "kuvattavana" oleva katsoo kameraan ja toisessa kuvassa istuu laivan kyljellä nojaten käsiinsä taaksepäin ja kuva on otettu takaviistosta.
Muistelinkin että siinä kuvassa joku ikään kuin ajaa "liukumäkeä" laivan kylkeä pitkin kohti merta. Kuvia on siis ainakin pari.
Pitäisi kyllä käydä joskus taas kylpylässä niin pääsisi ajamaan liukumäkeä, lapsena oli yksi lempipuuhistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita viimeisiä kuvia Estonialta on ainakin kaksi ja ne otti Mikael Õun. Toisessa kuvassa "kuvattavana" oleva katsoo kameraan ja toisessa kuvassa istuu laivan kyljellä nojaten käsiinsä taaksepäin ja kuva on otettu takaviistosta.
Muistelinkin että siinä kuvassa joku ikään kuin ajaa "liukumäkeä" laivan kylkeä pitkin kohti merta. Kuvia on siis ainakin pari.
Pitäisi kyllä käydä joskus taas kylpylässä niin pääsisi ajamaan liukumäkeä, lapsena oli yksi lempipuuhistani.
Tuo "liukumäki" taisi olla vähän kylymempää kyytiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko merihaudassa olevista enää muuta jäljellä kuin luut..?
Mä en pysty ymmärtään, kun laiva alkoi kallistua ja upota sehän meni käytännössä vielä pystyyn... Eli miten ne viimeiset on siellä oikein keikkuneet...
Kuinkahan moni joka yritti pelastus osui tuohon laivaan. Ainakin joku on sanonut, että pelkäsi laivan ikäänkuin imaisevan hänet mukanaan ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 8 v. Muistan, kun äitini tuli aamulla herättämään, ja sanoi työmatkalla olleen isäni soittaneen juuri ja kertoneen, että Itämerellä on viime yönä uponnut iso matkustajalautta. Äitini ei ollut vielä ehtinyt avata televisiota tai radiota.
En muista keskusteltiinko asiasta koulussa.
Uutisista on jäänyt mieleen videokuva meressä kelluvista oransseista pelastuslautoista, joilta nostellaan ihmisiä. Muistan myös katsoneeni televisiosta, kuinka poliitikot laskivat muistotilaisuudessa seppeleitä mereen, ja kuinka ne lähtivät keinumaan harmailla aalloilla.
Pari vuotta nuoremmalle veljelleni tuli uutisoinnin myötä jonkinlainen laivakammo, eikä hän varmaan neljään, viiteen vuoteen suostunut laivalle. Hän sai aina kohtauksen, kun joku perheenjäsenistä suunnitteli laivalle menoa.
Äiti tulee herättämään ja ensimiseksi kertoo, että laiva on uponnut ja ehkä satoja ihmisiä hukkunut. No eipä tulisi mieleen kertoa omalle 8-vuotiaalle. Lähettäisin normaalisti kouluun ja sen jälkeen ottaisin yhteyttä johonkin aikuiseen tuttuun, jos tuntuu, että tarvitsee jonkun kanssa päästä juttelemaan. Ei olekaan kyse mistään lasten "tyhmyydestä" vaan turhalta tiedolta suojelemisesta. Kyllä niitä järkyttäviä asioita tulee vielä elämässä vastaan ehdoin tahdoin niitä lapselle syöttämättä. Tässäkin tapauksessa kirjoittajan pikkuveli oli vuosia kauhuissaan tapahtuneesta. Oliko tarpeellista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kapteeni ei jätä laivaa, vaan pysyy komentosillalla? Hän tiesi, että pois ei pääse?
Vanhan merimiestavan mukaan kapteeni jättää uppoavan laivan viimeisenä, ja jos kaikkia ei pystytä pelastamaan, kapteeni uppoaa laivansa mukana.
Costa Concordian kapteeni jätti laivan.
Mamma mia!
Costa Concordian kapteeni oli italialainen miesoletettu.
[Syy miksi kapteenin pitäisi olla aluksella loppuun saakka on, että jonkun pitää johtaa toimintaa. Hierarkisissa järjestelmmissä oletetaan yleensä, että kaluunoiden määrä hihansuussa korreloi koulutuksen, osaamisen ja vastuun kanssa.]
Suomenlahdella jopa 19m/s tuulta yöllä... Voi vähän paatti heilua ja tulla mieleen muistoja 30 vuoden takaa
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty ymmärtään, kun laiva alkoi kallistua ja upota sehän meni käytännössä vielä pystyyn... Eli miten ne viimeiset on siellä oikein keikkuneet...
Kuinkahan moni joka yritti pelastus osui tuohon laivaan. Ainakin joku on sanonut, että pelkäsi laivan ikäänkuin imaisevan hänet mukanaan ...
Siinä vaiheessa kun laiva oli kallellaan puoliksi upoksissa. Sitten se pyörähti ympäri ja upposi.
Vierailija kirjoitti:
Onko merihaudassa olevista enää muuta jäljellä kuin luut..?
Mitäpä lottoat? Kolmekymmentä vuotta aikaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lukiossa ja luokallani oli typeryksiä, jotka nauroivat tragedialle ja lauleskelivat pätkää J. Karjalaisen kappaleesta 'Merenneitoni ja minä'. Opettaja ei heitä estellyt. Kaikki olivat vaan avoimen helpottuneita että suomalaisia oli kuollut niin vähän. Minua itketti ja ahdisti, halusin lähteä tunnilta pois.
Omalla lapsellani oli samanlainen kokemus koulussa. Hän kertoi illalla järkyttyneenä, että monet olivat naureskelleet, kun ruotsalaisia oli menehtynyt. On vaikea ymmärtää tuollaista pahantahtoisuutta.Kaiken lisäksi Ruotsiin oli aikaisemminmuuttanut suuri määrä ihmisiä töihin, kun Suomessa oli työttömyyttä ja köyhyyttä.
Se on inhimillistä. Kerrotaan huonoja vitsejä, kun ei tiedetä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Joskus jokin asia menee niin yli ymmärryksen, ettei osaa reagoida. Se on ollut heidän tapansa saada heitä vaivaava asia sisältään ulos. Nuoret muutenkin saattavat olla vähän tunteettomia vielä, kun on kyse tuntemattomien kuolemisesta, joka ei kosketa itseä suoraan.
Ei siinä mitään lommoa ole. Repeämä syntyy kun osa laivaa osuu pohjaan ja laivan massa jatkaa edelleen liikettä. Teräslevyt ovat paperia tuollaisten voimien alla.