Äitini on ihan pimeä
Hän kuvittelee ties mitä vaivoja ja oireita itselleen ja ramppaa monta kertaa viikossa lääkärissä. Sairauslomalla on lähes aina. Lisäksi uskoo energiahoitoihin ja ties mihin pilipali henkiolentoihin ja yhteyksiin.
Jos joku lääkäri laittaa oireet psyykkeen piikkiin, hän on p*ska ja ammattitaidoton. Oireet kuitenkin myös minun mielestäni ovat ainakin suurelta osin psykosomaattisia, heikkoutta, ahdistusta, painetta jne. Mieluisia asioita jaksaa tehdä, mutta toimistotyö on fyysisesti liian raskasta.
Alan itse olemaan ihan loppu tilanteeseen. Saan useita kertoja päivässä raporttia siitä millainen äitini vointi on. Tiedoilla en tee yhtään mitään, eikä ne vaikuta omaan elämääni mitenkään. Mikään ei muutu, päivästä ja kuukaudesta toiseen valittaa ihan samoista vaivoista. Jos tavataan ja heti alkuun kerron omia/perheeni kuulumisia, niin ei kovin montaa minuuttia jaksa kuunnella kun keskeyttää ja alkaa jo päivittelemään omia terveysasioitaan minun asioideni päälle. Äitini koko elämä pyörii vain hänen vointinsa ympärillä, ja ihan maanisesti monta kertaa päivässä mittailee kotona kaikkea mitä vain pystyy (verenpaine, lämpö yms) ja sitten raportoi niitä viesteillä. Hän myös pommittaa terveydenhuoltoa kaikilla mahdollisilla viestikanavilla, sen lisäksi että fyysisesti ramppaa siellä lääkärissä.
Minua suoraan sanottuna hävettää. En kehtaa ystäville tai muillekkaan kertoa tilanteesta, koska onhan tuo nyt ihan sekopäistä toimintaa äidiltäni. En myöskään haluaisi terveydenhuoltoon olla asiasta yhteydessä, koska tiedän että ei tule pääsemään minkään psyk. hoidon piiriin, eikä kyllä suostuisikaan, koska itseään äiti pitää täysin selväjärkisenä.
En nyt ihan tiedä mitä tällä haen. Vertaistukea? Ihan vain paikkaa purkaa tätä kuormittavaa elämää?
Kommentit (96)
Niin miksi sä vastaat hälle puhelimeen ja monta kertaa päivässä? Mikä sun ongelma on, aikuinen ihminen? Ruokit ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota veraistukiryhmiä hänelle ja kerro ettet jaksa enempää kuulla terveysasioista, erikseen sitten vaikka sydäninfarkti tms että ilmoittaa sinulle jos on oikeasti tilanne päällä.
No kuule kun joka päivä vähintään yksi infarkti päällä. Ja korona ja tuberkuloosi ja kausi-influenssa ja syöpä. Jokaiseen puheluun pitää vastata ja olla koko ajan hälytysvalmiudessa. Sehän on aikuisen lapsen velvollisuus.
Jospa vaiva on tosiaan henkinen. Viihtyykö työssään? Hassua jos käy usein lääkärissä mutta ei ota vastaan apua henkiseen puoleen. Vai eivätkö tarjoa terapiaa tms?
Aikuisen lapsen velvollisuus?
- No älä sitten valita, vaan täytä velvollisuus
Minkä ikäinen? Kuolemanpelko, sairaudenpelko? Mielenterveydenhäiriö? Oikeasti jokin sairaus, jota ei tunnistettu eikä oteta vakavasti, koska vanheneva nainen?
On syytäkin hävetä. Äitisi kuormittaa terveydenhuoltoa ja leimaa kaikki naiset sekopäiksi. Sitten me jotka käydään siellä vuosien harkinnan ja kitumisen jälkeen syystä hakemassa apua ei saada mitään kun leimataan luulosairaaksi. Ja ne oikeat vaivat kun ei parane energiahoidoilla ja rukoilemalla. Käske sen lopettaa ja oikeasti hakeutua hoitoon. Tosin psykiatriakaan ei hoida tuollaisia joiden vika on ainoastaan krooninen huomionhaku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota veraistukiryhmiä hänelle ja kerro ettet jaksa enempää kuulla terveysasioista, erikseen sitten vaikka sydäninfarkti tms että ilmoittaa sinulle jos on oikeasti tilanne päällä.
No kuule kun joka päivä vähintään yksi infarkti päällä. Ja korona ja tuberkuloosi ja kausi-influenssa ja syöpä. Jokaiseen puheluun pitää vastata ja olla koko ajan hälytysvalmiudessa. Sehän on aikuisen lapsen velvollisuus.
Aikuinen voi ja saa itse määritellä omat rajansa. Ei tarvitse olla kenenkään tunne-elämän likasankona... päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi sä vastaat hälle puhelimeen ja monta kertaa päivässä? Mikä sun ongelma on, aikuinen ihminen? Ruokit ongelmaa.
En vastaa!! Laittaa viestejä, joihin en mitenkään reagoi koskaan. Hän silti jatkaa sitä viesteillä pommittamista. Jos laittaa viestin jostain muusta asiasta, niin vastaan tietysti normaalisti. Mutta noihin sen terveysjuttuihin en koskaan mitenkään reagoi, ja silloinkin kun tavataan niin vastaan tyyliin okei, niin ja yritän vaihtaa puheenaihetta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota veraistukiryhmiä hänelle ja kerro ettet jaksa enempää kuulla terveysasioista, erikseen sitten vaikka sydäninfarkti tms että ilmoittaa sinulle jos on oikeasti tilanne päällä.
No kuule kun joka päivä vähintään yksi infarkti päällä. Ja korona ja tuberkuloosi ja kausi-influenssa ja syöpä. Jokaiseen puheluun pitää vastata ja olla koko ajan hälytysvalmiudessa. Sehän on aikuisen lapsen velvollisuus.
EI SINULLA OLE MITÄÄN VELVOLLISUUTTA. Aikuinen ihminen kyseessä
Jos on todettu häiriö mielenterveydessä, ja kulkee lääkäristä lääkäriin, niin miksi ei hoideta mitenkään? Tyytymättömyys omaan elämään, eikä osaa käsitellä sitä, niin voi aiheuttaa luulotautia. Hakee tukea, mutta ei tiedä miten ja mistä sitä saisi, joten keksii sairauksia.
Itselläni tällainen isovanhempi. Ei ole vielä siinä kunnossa että pääsisi palveluasumiseen mutta silti huomiota tarvitsee 247. Ambulanssi ravaa pihassa lähes päivittäin ja siitä vasta hätä yltyykin kun eivät suostu viemään tutkittavaksi. Ottaa taksin ja menee itse päivystykseen itkemään sydänoireitaan. Sitten soitellaan sukulaiset läpi sääliä kerjäten kuinka taas melkein kuoli sydänkohtaukseen.
Katastrofiajattelu voi olla masennuksen merkki. Mutta jos hän ei hae psyykkistä apua, ei ole sinun velvollisuus.
1/ olen kertonu etten jaksa, ei auta. On facebookin vertaistukiryhmissä, mutta ottaa sieltä vaan enemmän kierroksia ja vahvistaa ajatustaan siitä että joku on vialla, koska muillakin on ollut samoja oireita. Tässä on vuosien aikana useampi diagnoosi tullut, jotka lopulta sitten ei ehkä ollutkaan oikeasti olemassa, kun hoidot niihin ei autakkaan.
2/ vastasinkin jo. Turha syytellä minua, en tue ongelmaa.
3/ en tosiaan siis vastaa äidilleni, ja en ole hälytysvalmiudessa. Hän ihan omatoimisesti hoitaa lääkärissä käynnit yms, mutta infoaa vain jokaisen tuntemuksensa ja käyntinsä kellonaikoineen minulle.
4/ niin tätä minäkin epäilen. Mutta mitä sille voin? Kestää tätä jatkuvaa valitusta loppu elämän?
5/ kiitos asiallisesta kommentista! Uskon että viihtyy, ei koskaan ainakaan ole sanonut että ei viihtyisi, ja on ollut jo vuosikymmenet samalla työnantajalla. Äitini ei tosiaan itse usko että on mitään psyykkistä ongelmaa, ja jos joku lääkäri vaivat laittaa psyykkeen piikkiin niin on huono ja äiti ei enää hänelle mene. En tiedä onko tarjottu keskusteluapua tms, mutta ei tule sitä ottamaan vastaan, koska ei näe sille tarvetta.
6/ mielestäni minulla ei ole mitään velvollisuutta tällaista jaksaa tai hoitaa. Toki jos tulisi sydäri tms oikeasti vakava juttu, auttaisin ja hoitaisin. Mutta nyt kun pystyy täysin suoriutumaan päivittäisestä elämästä niin en näe velvollisuudeksi hoitaa hänen asioitaan. Enkä myöskään voi pakottaa sinne psyk. puolen hoitoon, koska niin ei vain Suomessa pysty tekemään omaisena.
7/ kohta 60v, asuu yksin niin pelkää että käy jotain vakavaa ja löytyy kuolleena tms, siksi pienestäkin tuntemuksesta lähtee lääkäriin kun pelkää että on se sydäri tms. Joku mt-ongelma mielestäni on, mutta ei vielä niin paha että jäisi kiinni lääkärissä. Ei ole masentunut tms, enemmänkin maaninen, mutta ei kuten kaksisuuntaisessa, vaan aina ja jatkuvasti. On myös oikeita sairauksia, mutta suurin osa oireista on sellaisia joille ei tunnu tutkimuksista huolimatta löytyvän selitystä. On kyllä useaan otteeseen tutkittu yksityisellä kuvantaen yms.
8/ olen samaa mieltä kanssasi. Siksi haluaisinkin jonkun ratkaisun tähän.
Laita se johonkin laitokseen.
T.Sonja
Vierailija kirjoitti:
Jos on todettu häiriö mielenterveydessä, ja kulkee lääkäristä lääkäriin, niin miksi ei hoideta mitenkään? Tyytymättömyys omaan elämään, eikä osaa käsitellä sitä, niin voi aiheuttaa luulotautia. Hakee tukea, mutta ei tiedä miten ja mistä sitä saisi, joten keksii sairauksia.
Ei ole todettu mitään mt-puolen ongelmaa koskaan. Valittaa vain fyysisiä vaivoja.
-ap
Sitä äitipimeyttä on liikkeellä... Tarttuu kuin paiserutto / veneerinen tauti. Monen äiti on Persu, eikä hoitopaikkoja riitä :(
Ehdota veraistukiryhmiä hänelle ja kerro ettet jaksa enempää kuulla terveysasioista, erikseen sitten vaikka sydäninfarkti tms että ilmoittaa sinulle jos on oikeasti tilanne päällä.