Äitini on ihan pimeä
Hän kuvittelee ties mitä vaivoja ja oireita itselleen ja ramppaa monta kertaa viikossa lääkärissä. Sairauslomalla on lähes aina. Lisäksi uskoo energiahoitoihin ja ties mihin pilipali henkiolentoihin ja yhteyksiin.
Jos joku lääkäri laittaa oireet psyykkeen piikkiin, hän on p*ska ja ammattitaidoton. Oireet kuitenkin myös minun mielestäni ovat ainakin suurelta osin psykosomaattisia, heikkoutta, ahdistusta, painetta jne. Mieluisia asioita jaksaa tehdä, mutta toimistotyö on fyysisesti liian raskasta.
Alan itse olemaan ihan loppu tilanteeseen. Saan useita kertoja päivässä raporttia siitä millainen äitini vointi on. Tiedoilla en tee yhtään mitään, eikä ne vaikuta omaan elämääni mitenkään. Mikään ei muutu, päivästä ja kuukaudesta toiseen valittaa ihan samoista vaivoista. Jos tavataan ja heti alkuun kerron omia/perheeni kuulumisia, niin ei kovin montaa minuuttia jaksa kuunnella kun keskeyttää ja alkaa jo päivittelemään omia terveysasioitaan minun asioideni päälle. Äitini koko elämä pyörii vain hänen vointinsa ympärillä, ja ihan maanisesti monta kertaa päivässä mittailee kotona kaikkea mitä vain pystyy (verenpaine, lämpö yms) ja sitten raportoi niitä viesteillä. Hän myös pommittaa terveydenhuoltoa kaikilla mahdollisilla viestikanavilla, sen lisäksi että fyysisesti ramppaa siellä lääkärissä.
Minua suoraan sanottuna hävettää. En kehtaa ystäville tai muillekkaan kertoa tilanteesta, koska onhan tuo nyt ihan sekopäistä toimintaa äidiltäni. En myöskään haluaisi terveydenhuoltoon olla asiasta yhteydessä, koska tiedän että ei tule pääsemään minkään psyk. hoidon piiriin, eikä kyllä suostuisikaan, koska itseään äiti pitää täysin selväjärkisenä.
En nyt ihan tiedä mitä tällä haen. Vertaistukea? Ihan vain paikkaa purkaa tätä kuormittavaa elämää?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on epämiellyttävä tapa dramatisoida kaikkea mitä hänelle tapahtuu, mutta heti kun yritän auttaa tai ratkaista hänen ongelmansa, hän painaa käsijarrua ja peruu puheensa. Että ei se nyt niin vakavaa ollutkaan. Valittaminen ja säälin kerjääminen vaan on niin kivaa, eikä hän halua kuulla muita vastauksia kuin myötäilyä.
No, anna sitä mitä hän tarvitsee, eli myötätuntoa. Ei maksa mitään. Kummallista, kun ihmisillä ei saisi olla mitään emotionaalisia tarpeita. Kukaan ei halua tarjota läheisilleen mitään, mutta ottamassa ollaan aina, etenkin äideiltä.
Aikuinen nainen etsiköön itselleen vaikka puolison, joka täyttää näitä pohjattomia emotionaalisia tarpeita. Vai onko ap:n äiti näitä, jotka tarrautuvat aikuisiin lapsiinsa kiinni, mitään muita ihmissuhteita ei ole.
Minun tätini on samanlainen. Hän on saanut jotenkin itsensä keploteltua leikkuupöydällekkin monen monituista kertaa. Hänellä on ollut mitä ihmeellisempiä kirurgisia toimenpiteitä vaativia vaivoja. Aiemmin hänet on leikattu julkisella puolella, nykyisin yksityisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on epämiellyttävä tapa dramatisoida kaikkea mitä hänelle tapahtuu, mutta heti kun yritän auttaa tai ratkaista hänen ongelmansa, hän painaa käsijarrua ja peruu puheensa. Että ei se nyt niin vakavaa ollutkaan. Valittaminen ja säälin kerjääminen vaan on niin kivaa, eikä hän halua kuulla muita vastauksia kuin myötäilyä.
No, anna sitä mitä hän tarvitsee, eli myötätuntoa. Ei maksa mitään. Kummallista, kun ihmisillä ei saisi olla mitään emotionaalisia tarpeita. Kukaan ei halua tarjota läheisilleen mitään, mutta ottamassa ollaan aina, etenkin äideiltä.
Aikuinen nainen etsiköön itselleen vaikka puolison, joka täyttää näitä pohjattomia emotionaalisia tarpeita. Vai onko ap:n äiti näitä, jotka tarrautuvat aikuisiin lapsiinsa kiinni, mitään muita ihmissuhteita ei ole.&nb
Kaikki eivät löydä rakastavaa ja tukevaa puolisoa vaikka kuinka etsisi. Aina ajatellaan, että varsinkin naisen on parempi olla huononkin puolison kanssa, kuin yksin. Naisen sairaus ja paha olo ei aina johdu puolison puuttumisesta. Aina mieluimmin sairaanakin yksin, kuin huonon ja sopimattoman kumppanin kanssa. Se on vaan surullista, ja ilmentää aikoja mitä eletään, että terveydenhoidostakaan ei löydy hätää kärsivälle ihmiselle apua. Vielä pahemmaksi asian tekee se, että läheisimmät hylkäävät ja moittivat ehkä kovastikin hätää kärsivää ihmistä.
Hmm.. No jos hän on henkinen niin sano et hän on kehittynyt tasolle jossa on alttiimpi itsesuggestioille ja luo itse itselleen oireet. Käske googlata asia jollei usko.
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. No jos hän on henkinen niin sano et hän on kehittynyt tasolle jossa on alttiimpi itsesuggestioille ja luo itse itselleen oireet. Käske googlata asia jollei usko.
Mutta perimmäinen syy on kuolemanpelko ja henkisten ihmisten mukaan ihminen luo tai kohtaa sitä mitä pelkää.
Voi olla jokin vakava sairaus kyllä keho kertoo , mutta arvauskeskus ei tutki perusteellisesti . Näin kävi toiselle oli vakavaa sai yksityiseltä kunnon lääkärin. Ottaa yhteyttä yksityiselle johan tuohon on uponnut rahaa mitä väliä jos varaa ajan yksityiselle jolta saa varmistuksen mikä vaivaa.
Hienosti tänne tullut luulosairaita vähättelemään AP:n oikeasti todella haastavaa tilannetta.
Jokin persoonallisuushäiriö varmaankin taustalla. Usein persoonallisuushäiriöihin liittyy traumataustaa, joka saattaa myös oireilla hypomaanisuutena ym. mielialavaihteluina. Eli tuo lievä maanisuus ei kuulosta kaukaa haetulta.
Harmi, että äitisi vaikuttaa joustamattomalta ja itsereflektioon heikosti kykenevältä, kun ei itse näe käytöksessään ongelmaa. Hän elää kuin olisi maailman päähenkilö.
Olisi hyvä saada ap:n äiti pohtimaan, millaista arkea hän haluaa elää. Haluaako hän olla terve? Vai haluaisiko hän oikeasti kovasti, että häneltä löydetään jokin vakava sairaus? Ja jos näin niin miksi?
Kommentteja on tullut niin paljon, että kaikille et pysty suoraan vastaamaan.
Haluan kiittää asiallisista kommenteista, vertaistuesta ja tsempeistä!
On tutkittu yksityisellä ja julkisella, on saanut myös harvinaisempien sairauksien diagnooseja vuosien etsimisen jälkeen. Kuulemani perusteella varmasti on jotain traumaa lapsuudesta, ja pitkiin/pysyviin parisuhteisiin ei äitini koskaan ole pystynyt kun lopulta kyllästyy kumppaniin ja ajaa käytöksellään toisen pois. Tämä onkin jo toinen tarina, mutta pointtina että persoonallisuudessa on myös varmasti jotain haastetta.
Moni sanoo että pitäisi antaa empatiaa yms äidille. Olen kuitenkin aikuinen ihminen omine asioineni ja minulla on omakin perhe huolehdittavana, niin en koe että minun pitäisi, tai että jaksaisin, vielä äidillenikin hoivaajaksi nyt tässä tilanteessa ryhtyä. Hän on kuitenkin työsuhteessa oleva ja hoitaa kaikki asiansa itse, niin kykenee kyllä myös itseänsä hoitamaan jos haluaa apua ottaa vastaan. Hänellä on myös ystäviä joiden kanssa monta kertaa päivässä juttelee, pitävät huolta toisistaan ja tarkistavat että kaikki on kunnossa kun osa ystävistäkin on yksinasuvia.
-ap
Eihän tilanne sitten kovin paha ole, jos on ystäviä joiden kanssa voi jutella ja äiti hoitaa itse asiansa ja käy työssä. Ap. taisi nyt vähän liioitella tilanneta.
En jaksanut lukea kuin ketjun alkupään. Anteeksi.
Se on sun äiti. Kumminkin. Ainoa sellainen.
Tuossa kohtaa ne vaivat todennäköisesti hallitsevat hänen elämäänsä niin paljon, ettei hän muuhun oikein pysty enää keskittymään.
Ja miten sitä kukaan pystyy sanomaan, mikä on se totuus siellä takana. Hyvin voi olla joku ihan fyysinen juttu mitä ei olla vielä löydetty ja hoidettu.
Täysin mahdollista on myös se, että kyseessä on psyykkistä oireilua. Siinä tapauksessa kyse on ehkä yksinäisyydestä, ehkä tressistä tai masennuksesta.
Sulta hän kaipaisi kenties eniten viestiä siitä, että välität ja hän tärkeä jollekin.
Ei ole helppo tuo sun osa, mut yritä kuitenkin häntä tukea ja ymmärtää, oli kyse mistä olikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on epämiellyttävä tapa dramatisoida kaikkea mitä hänelle tapahtuu, mutta heti kun yritän auttaa tai ratkaista hänen ongelmansa, hän painaa käsijarrua ja peruu puheensa. Että ei se nyt niin vakavaa ollutkaan. Valittaminen ja säälin kerjääminen vaan on niin kivaa, eikä hän halua kuulla muita vastauksia kuin myötäilyä.
No, anna sitä mitä hän tarvitsee, eli myötätuntoa. Ei maksa mitään. Kummallista, kun ihmisillä ei saisi olla mitään emotionaalisia tarpeita. Kukaan ei halua tarjota läheisilleen mitään, mutta ottamassa ollaan aina, etenkin äideiltä.
Aikuinen nainen etsiköön itselleen vaikka puolison, joka täyttää näitä pohjattomia emotionaalisia tarpeita. Vai onko ap:n äiti näitä, jotka tarrautuvat aikuisiin lapsi
Lapset eivät ole velvollisia hoitamaan vanhempiensa parisuhdeongelmia ja ryhtymällä siihen puolisoksi jos vanhempi itse ei sellaista löydä. Itselläkin ihan vastaava kokemus, että yhtäkkiä eläkkeelle jäätyään tämä kuvitteli että tyttärelle voi soitella kaikki hammaskiven poistotkin seikkaperäisesti kertoen. Juu ei. En ole kiinnostunut hänen terveydenhuollostaan kun on omassa ja oman perheen asioissa ihan tarpeeksi. Ei ole ennenkään ollut tarvetta ja sitä suuremmalla syyllä, että ihan itse olen omat terveysasiani hoitanut kouluikäisestä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kuin ketjun alkupään. Anteeksi.
Se on sun äiti. Kumminkin. Ainoa sellainen.
Tuossa kohtaa ne vaivat todennäköisesti hallitsevat hänen elämäänsä niin paljon, ettei hän muuhun oikein pysty enää keskittymään.
Ja miten sitä kukaan pystyy sanomaan, mikä on se totuus siellä takana. Hyvin voi olla joku ihan fyysinen juttu mitä ei olla vielä löydetty ja hoidettu.
Täysin mahdollista on myös se, että kyseessä on psyykkistä oireilua. Siinä tapauksessa kyse on ehkä yksinäisyydestä, ehkä tressistä tai masennuksesta.
Sulta hän kaipaisi kenties eniten viestiä siitä, että välität ja hän tärkeä jollekin.
Ei ole helppo tuo sun osa, mut yritä kuitenkin häntä tukea ja ymmärtää, oli kyse mistä olikaan.
Jos olisi omaan vanhempaan luottavainen ja luonteva suhde alusta alkaen, niin ehkä tällaiset puhelut olisivat helpompia mutta kun ei ole niin kuka niitä väkinäisiä terveysraporttejakaan jaksaa kuunnella? Vanhempi itse ei ole osoittanut mitään kiinnostusta lapsensa terveysasioihin kun tämä täytti 10v.
Vierailija kirjoitti:
Minun tätini on samanlainen. Hän on saanut jotenkin itsensä keploteltua leikkuupöydällekkin monen monituista kertaa. Hänellä on ollut mitä ihmeellisempiä kirurgisia toimenpiteitä vaativia vaivoja. Aiemmin hänet on leikattu julkisella puolella, nykyisin yksityisellä.
Parempi noin kuin ne onneksi harvinaiset äidit, jotka suggeroivat lapsensa sekä terveydenhoitoihmiset lääkäreitä myöten uskomaan, että täysin terveellä lapsella on mitä moninaisimpia vakavia sairauksia. Tällaista tilannetta kuvattiin Jäljet päättyvät Berliiniin -sarjan 10. kauden 12. jaksossa. Tämä oli fiktiota, mutta tosielämästä idea peräisin.
Münchausenin oireyhtymäksi tätä sanotaan. Tosielämän tapaus: https://yle.fi/a/3-10415077
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tätini on samanlainen. Hän on saanut jotenkin itsensä keploteltua leikkuupöydällekkin monen monituista kertaa. Hänellä on ollut mitä ihmeellisempiä kirurgisia toimenpiteitä vaativia vaivoja. Aiemmin hänet on leikattu julkisella puolella, nykyisin yksityisellä.
Parempi noin kuin ne onneksi harvinaiset äidit, jotka suggeroivat lapsensa sekä terveydenhoitoihmiset lääkäreitä myöten uskomaan, että täysin terveellä lapsella on mitä moninaisimpia vakavia sairauksia. Tällaista tilannetta kuvattiin Jäljet päättyvät Berliiniin -sarjan 10. kauden 12. jaksossa. Tämä oli fiktiota, mutta tosielämästä idea peräisin.
Münchausenin oireyhtymäksi tätä sanotaan. Tosielämän tapaus: https://yle.fi/a/3-10415077
Siis Münchhausen.
Edellinen ei edes ketonut omaa diagnosiaan.
Sinulle sen sijaan diagnosoin ilkeämielisyyden, joka taitaa olla korvien välistä kiinni.