Lue keskustelun säännöt.
Äitini on ihan pimeä
26.09.2024 |
Hän kuvittelee ties mitä vaivoja ja oireita itselleen ja ramppaa monta kertaa viikossa lääkärissä. Sairauslomalla on lähes aina. Lisäksi uskoo energiahoitoihin ja ties mihin pilipali henkiolentoihin ja yhteyksiin.
Jos joku lääkäri laittaa oireet psyykkeen piikkiin, hän on p*ska ja ammattitaidoton. Oireet kuitenkin myös minun mielestäni ovat ainakin suurelta osin psykosomaattisia, heikkoutta, ahdistusta, painetta jne. Mieluisia asioita jaksaa tehdä, mutta toimistotyö on fyysisesti liian raskasta.
Alan itse olemaan ihan loppu tilanteeseen. Saan useita kertoja päivässä raporttia siitä millainen äitini vointi on. Tiedoilla en tee yhtään mitään, eikä ne vaikuta omaan elämääni mitenkään. Mikään ei muutu, päivästä ja kuukaudesta toiseen valittaa ihan samoista vaivoista. Jos tavataan ja heti alkuun kerron omia/perheeni kuulumisia, niin ei kovin montaa minuuttia jaksa kuunnella kun keskeyttää ja alkaa jo päivittelemään omia terveysasioitaan minun asioideni päälle. Äitini koko elämä pyörii vain hänen vointinsa ympärillä, ja ihan maanisesti monta kertaa päivässä mittailee kotona kaikkea mitä vain pystyy (verenpaine, lämpö yms) ja sitten raportoi niitä viesteillä. Hän myös pommittaa terveydenhuoltoa kaikilla mahdollisilla viestikanavilla, sen lisäksi että fyysisesti ramppaa siellä lääkärissä.
Minua suoraan sanottuna hävettää. En kehtaa ystäville tai muillekkaan kertoa tilanteesta, koska onhan tuo nyt ihan sekopäistä toimintaa äidiltäni. En myöskään haluaisi terveydenhuoltoon olla asiasta yhteydessä, koska tiedän että ei tule pääsemään minkään psyk. hoidon piiriin, eikä kyllä suostuisikaan, koska itseään äiti pitää täysin selväjärkisenä.
En nyt ihan tiedä mitä tällä haen. Vertaistukea? Ihan vain paikkaa purkaa tätä kuormittavaa elämää?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos takana olisi jotain tod. diagnosoitavaa? Äkkiä mieleen tulee mm. fibromyalgia, ME/CFS, PTOS (sydänoireet) ja vähän muitakin juttuja, joita ei kovin helposti tk:ssa tunnusteta eikä tunnisteta. Eli ehkä hänellä on 'selittämättömiä' useita oireita, jotka voisivat johtua esim. näistä. Sitten olisi vielä harvinaisempiakin dg:ta tarjolla.
Onko muuten hormonitasot tarkistettu eli vaihdevuosioireet, jotka voivat ns. jäädä päälle?
t. Diagnosoitu 14 vuoden lääkärillä laukkaamisen jälkeen...
Mutta ei sen selvittäminen ole tyttären asia. Aloituksen perusteella ap:n äiti on vielä työelämässä ja oikeustoimikelpoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi? Harhaluuloisuushäiriö.
Niin, noitahan usein tyrkytetään, kun on jostain harvinaisemmasta kyse.
Jokainen äiti ja isä voisi miettiä miten paljon kuormittaa lapsiaan asioilla joihin näillä ei ole valtuuksia vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos takana olisi jotain tod. diagnosoitavaa? Äkkiä mieleen tulee mm. fibromyalgia, ME/CFS, PTOS (sydänoireet) ja vähän muitakin juttuja, joita ei kovin helposti tk:ssa tunnusteta eikä tunnisteta. Eli ehkä hänellä on 'selittämättömiä' useita oireita, jotka voisivat johtua esim. näistä. Sitten olisi vielä harvinaisempiakin dg:ta tarjolla.
Onko muuten hormonitasot tarkistettu eli vaihdevuosioireet, jotka voivat ns. jäädä päälle?
t. Diagnosoitu 14 vuoden lääkärillä laukkaamisen jälkeen...
Toi sunkin sairaus lasketaan toiminnalliseksi häiriöksi, eli toisin sanoen enemmän korvien välistä on kiinni.
Anna äitisi olla rauhassa. Kuulostat tuomitsevalta. Ei ole pakko kuunnella oireita, sano että soittelee sukulaisen kanssa niistä tai ikätoverin kanssa. Ehkä hänellä on fyysisiä oireita ja lekurit eivät osaa tehdä diagnoosia julkisella, ne saa usein yksityiseltä erikoislääkärin tutkimuksen jälkeen. Osa voi toki olla ahdistushäiriötä jos fyysinen oire tuo paniikin, turvattomuuden tms. Ei se välttämättä ole psyyke, ellei alkoholi pahenna tilaa, tuskin juo. Voisit rauhoitella, sen sijaan että olet kylmän oloinen. Ehkä vika löytyy vielä, eikä ole pakko ravata joka rasahduksen vuoksi. Sano jos ravaa liikaa, että ravaa liikaa.
Äidilläni on epämiellyttävä tapa dramatisoida kaikkea mitä hänelle tapahtuu, mutta heti kun yritän auttaa tai ratkaista hänen ongelmansa, hän painaa käsijarrua ja peruu puheensa. Että ei se nyt niin vakavaa ollutkaan. Valittaminen ja säälin kerjääminen vaan on niin kivaa, eikä hän halua kuulla muita vastauksia kuin myötäilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna äitisi olla rauhassa. Kuulostat tuomitsevalta. Ei ole pakko kuunnella oireita, sano että soittelee sukulaisen kanssa niistä tai ikätoverin kanssa. Ehkä hänellä on fyysisiä oireita ja lekurit eivät osaa tehdä diagnoosia julkisella, ne saa usein yksityiseltä erikoislääkärin tutkimuksen jälkeen. Osa voi toki olla ahdistushäiriötä jos fyysinen oire tuo paniikin, turvattomuuden tms. Ei se välttämättä ole psyyke, ellei alkoholi pahenna tilaa, tuskin juo. Voisit rauhoitella, sen sijaan että olet kylmän oloinen. Ehkä vika löytyy vielä, eikä ole pakko ravata joka rasahduksen vuoksi. Sano jos ravaa liikaa, että ravaa liikaa.
Miksi äiti ei anna tyttärensä olla rauhassa?
Emme me ole vanhempiemme hoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos takana olisi jotain tod. diagnosoitavaa? Äkkiä mieleen tulee mm. fibromyalgia, ME/CFS, PTOS (sydänoireet) ja vähän muitakin juttuja, joita ei kovin helposti tk:ssa tunnusteta eikä tunnisteta. Eli ehkä hänellä on 'selittämättömiä' useita oireita, jotka voisivat johtua esim. näistä. Sitten olisi vielä harvinaisempiakin dg:ta tarjolla.
Onko muuten hormonitasot tarkistettu eli vaihdevuosioireet, jotka voivat ns. jäädä päälle?
t. Diagnosoitu 14 vuoden lääkärillä laukkaamisen jälkeen...
Toi sunkin sairaus lasketaan toiminnalliseksi häiriöksi, eli toisin sanoen enemmän korvien välistä on kiinni.
Monet sairaudet ovat ns. toiminnallisia, sillä niiden syitä ei tiede ole vielä löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos takana olisi jotain tod. diagnosoitavaa? Äkkiä mieleen tulee mm. fibromyalgia, ME/CFS, PTOS (sydänoireet) ja vähän muitakin juttuja, joita ei kovin helposti tk:ssa tunnusteta eikä tunnisteta. Eli ehkä hänellä on 'selittämättömiä' useita oireita, jotka voisivat johtua esim. näistä. Sitten olisi vielä harvinaisempiakin dg:ta tarjolla.
Onko muuten hormonitasot tarkistettu eli vaihdevuosioireet, jotka voivat ns. jäädä päälle?
t. Diagnosoitu 14 vuoden lääkärillä laukkaamisen jälkeen...
Toi sunkin sairaus lasketaan toiminnalliseksi häiriöksi, eli toisin sanoen enemmän korvien välistä on kiinni.
Diagnoosi ei ollut mikään yllämainituista, hieman harvinaisempi. Lääkitys on suhteellisen mittava. Fyysisesti sairaus/oireyhtymä on myös nyt havaittavissa. Ei siis korvien välissä. ;)
Tuntee varmasti olonsa yksinäiseksi. Sekin on syy hakea huomiota muilta. Ehkä kun asuu yksin niin kotona olo ahdistaa yms ja sitten alkaa se huomion haku tuolla tavalla. Jotain hätää varmasti on ja se purkautuu noin. Itse ole nuorempi, mutta kärsiessäni vaikeasta unettomuudesta minustakin tuli hieman tuollainen. Oli jatkuvasti avuton olo ja kävin ylikierroksilla. Myöhemmin, kun nukuin paremmin niin tilanne helpotti. Nukkuukohan äitisikään hyvin. Jo pelkkä unettomuus voi selittää myös fyysisen puolen asioita ja tietysti vaikuttaa myös psyykkiseen puoleen, eikä kirjoittamasi "maanisuus" ainakaan hyvä asia ole. Jää nukkumiset vähiin tuolla menolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hormonikorvaushoitoa käyttävä? Jos ei käytä, vaihdevuosista voi oikeasti tullakin kaikenlaista vaivaa. Esim. nukkuuko hyvin?
Mutta joku liikunta auttaisi enemmän kuin puoskarit
Ehkä ihmisten on joskus vaikea hahmottaa mikä on, jos on usea vaiva ollut ja ei järkevää diagnoosia. Jos on vaan arvottu. Ja jos piikkejä ottaa, oireita voi ollakin kohta lisää. Nuorena osa on enemmän paniikissa että mikä on, mutta kaipa vanhempanakin osa voi olla. Joskus toki hieman voi itse päätellä, joskus erikoislääkäri yksityisellä voi olla parempi vaivan miettijä, mutta väärä diagnoosi voi pahentaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on yksinkertaisesti hullu.
Vierailija kirjoitti:
Jos on todettu häiriö mielenterveydessä, ja kulkee lääkäristä lääkäriin, niin miksi ei hoideta mitenkään? Tyytymättömyys omaan elämään, eikä osaa käsitellä sitä, niin voi aiheuttaa luulotautia. Hakee tukea, mutta ei tiedä miten ja mistä sitä saisi, joten keksii sairauksia.
Miksi oletat että keksii? Sinä ehkä olet huomiohakuinen ja siksi luulet muidenkin olevan. Jotkut pelkäävät syystä tai toisesta sairauksia aiheetta, he tuntevat oireet ja kivut ihan oikeasti, huolestuvat niiden syistä, vaikka ne sinänsä olisivat mielen tuotosta, mutta he todella tuntevat, eivät keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on epämiellyttävä tapa dramatisoida kaikkea mitä hänelle tapahtuu, mutta heti kun yritän auttaa tai ratkaista hänen ongelmansa, hän painaa käsijarrua ja peruu puheensa. Että ei se nyt niin vakavaa ollutkaan. Valittaminen ja säälin kerjääminen vaan on niin kivaa, eikä hän halua kuulla muita vastauksia kuin myötäilyä.
No, anna sitä mitä hän tarvitsee, eli myötätuntoa. Ei maksa mitään. Kummallista, kun ihmisillä ei saisi olla mitään emotionaalisia tarpeita. Kukaan ei halua tarjota läheisilleen mitään, mutta ottamassa ollaan aina, etenkin äideiltä.
Kuunnelkaa Filttiketjua! T. Vaasa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on epämiellyttävä tapa dramatisoida kaikkea mitä hänelle tapahtuu, mutta heti kun yritän auttaa tai ratkaista hänen ongelmansa, hän painaa käsijarrua ja peruu puheensa. Että ei se nyt niin vakavaa ollutkaan. Valittaminen ja säälin kerjääminen vaan on niin kivaa, eikä hän halua kuulla muita vastauksia kuin myötäilyä.
No, anna sitä mitä hän tarvitsee, eli myötätuntoa. Ei maksa mitään. Kummallista, kun ihmisillä ei saisi olla mitään emotionaalisia tarpeita. Kukaan ei halua tarjota läheisilleen mitään, mutta ottamassa ollaan aina, etenkin äideiltä.
En anna. Katsos kun en ole olemassa häntä varten. Minua tarvitaan muualla. Roikutko sinä lapsissasi kerjäten heiltä myötätuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Onko hormonikorvaushoitoa käyttävä? Jos ei käytä, vaihdevuosista voi oikeasti tullakin kaikenlaista vaivaa. Esim. nukkuuko hyvin?
Mutta joku liikunta auttaisi enemmän kuin puoskarit
Ei ole ap:n tehtävä hoitaa eikä terapoida äitiään. Äidit eivät yleensä ota vastaan neuvoja lapsiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on epämiellyttävä tapa dramatisoida kaikkea mitä hänelle tapahtuu, mutta heti kun yritän auttaa tai ratkaista hänen ongelmansa, hän painaa käsijarrua ja peruu puheensa. Että ei se nyt niin vakavaa ollutkaan. Valittaminen ja säälin kerjääminen vaan on niin kivaa, eikä hän halua kuulla muita vastauksia kuin myötäilyä.
No, anna sitä mitä hän tarvitsee, eli myötätuntoa. Ei maksa mitään. Kummallista, kun ihmisillä ei saisi olla mitään emotionaalisia tarpeita. Kukaan ei halua tarjota läheisilleen mitään, mutta ottamassa ollaan aina, etenkin äideiltä.
Täysin suomalainen sosialistisen yhteiskunnan tuottama käyttäytymismalli. Lapsiviha, vanhusviha, äitiviha...Onneksi itse on saanut kasvaa aikoinaan erilaisessa yhteiskunnassa, ja nyt myös saa elää sellaisessa.
Vierailija kirjoitti:
Tollasten takia oikeasti sairaita ei oteta todesta.
Myos ap:n äiti voi olla oikesti sairas.
Kaikenlaiset ihmiset sairastuvat, ja on aivan tavallista, että sairastuneet alkavat käyttäytyä myös muulla tavoin erikoisesti. Ainakin ap:n äitiä selväsi ahdistaa kovasti. Terveysongelmat (selvittämättomät, pitkään jatkuneet) voivat ahdistaa aika paljon ketä vain. Ei voi mielestäni poissulkea somaattisen sairauden mahdollisuutta, itse asiassa se on mielestäni aika todennäköistäkin, että ainakin jotain on fyysisessä terveydessä oikeasti myös pielessä.
Kaikki sairaudet ei ole niitä yleisiä helposti diagnosoitavia, ja julkisen puolen perusterveydenhuolto on nykyään aika heikoissa kantimissa; tavallisetkin sairaudet jää liian usein pitkään diagnsoimatta, saati sitten jotkut harvinaisemmat sairaudet tai oireyhtymät.
Niin, noitahan usein tyrkytetään, kun on jostain harvinaisemmasta kyse.