Miten sinä pääsit töihin ilman suhteita ja vuosien työkokemusta?

Yliopistossa opiskellessani olleen valtionhallinnon harjoittelun kautta. Sain tuon jälkeen valmistuttuani määräaikaisuuksia ko. harjoittelupaikasta ja sen jälkeen myös muualta, sitten sain vakiviran (kymmenisen vuotta sitten) sieltä alkuperäisestä harjoittelupaikasta. Ei siis ollut suhteita sinne aiemmin, en tuntenut ainuttakaan ihmistä sieltä ennen harjoitteluani. 

Aiemman ammattinikaan osalta en ole koskaan suhteilla hakenut mihinkään, vaan nekin paikat ovat tulleet opiskeluihin sisältyneiden työharjoittelujen kautta. 

Se oli 80-luvulla. Minut opastettiin työhön ensin. Kävin myöhemmin alan koulutuksen.

Olen kaikki työpaikkani saanut työharjoittelun kautta. Joko harjoittelun jälkeen jatkanut kyseisessä paikassa tai sitten joku sieltä on suositellut mua jollekulle toiselle. Viimeisimmästä työharkasta on tosin jo kymmenkunta vuotta jonka jälkeen työllistyin nykyiseen vakipaikkaani jossa oon viihtynyt, joten en tiedä miten hyvin nykyään työharjoitteluita voi hyödyntää. Kun olin nuorempi niin kouluun liittyvien harkkajaksojen lisäksi työkkärin kanssa oli helppo sopia parin kuukauden työkokeilujaksoista jolloin sai työttömyyspäivärahaa + kulukorvauksen ja työkokeilupaikkoja oli helppo löytää koska firmoillehan se oli ilmaista työvoimaa. Yleensä työnantaja tarjosi lounaan. Mulle tosiaan jokainen harkka toi vähintäänkin keikkaa, osa-aikaista tai kesätöitä ja lopulta sitten sen kokoaikaisen vakiduunin. 

Olen vähän erikoinen persoona, ihmiset yleensä suhtautuvat muhun aluksi varauksella mutta lämpenevät kun vähän tullaan tutummiksi ja lopulta olen ollut erittäin tykätty tyyppi työpaikoissa. Haastattelujen kanssa en ole ikinä työllistynyt, oletan että juurikin siksi että jostain syystä mun ensivaikutelma aiheuttaa varautuneisuutta. Tottakai mieluummin olisin käynyt haastattelussa ja samantien saanut oikeaa palkkaa työstä sen sijaan että olisi ensin pitänyt pari kk tehdä päivärahalla hommia, mutta pitkäntähtäimen suunnitelmana tuo toimi. Jokainen paikka auttoi luomaan suhteita ja pikkuhiljaa päädyin just sinne minne halusinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuurilla. Älä luovuta, kyllä jotain ennen pitkää löytyy :) 

Ns. lakkikourassa. Kiersin aikoinani noin 100km alueen kotini ympäriltä ja ovesta sisään ja kysymään. Tämä nykyinen, lähetänpä CVn netin kautta on naurettavan tehoton. Mitäs luulette kun vertaamme et työnantajalla on 600 lukematonta CVtä pöydällään versus mies pöydän takana kysymässä, kummalle ovi aukeaa?

Nykyään et vaan tuolla tavalla mene niitä töitä kysymään. 

No mikä estää? Näin on tehty jo 5000 vuotta.

Vuokrafirman kautta sain 6 kk pätkän omalla alallani. Työ johon pääsin, on todella raskasta eikä siihen kukaan ammattiini valmistunut halua. Minä taas olen nainen, eikä minua palkata oman alan normihommiin koska miehiä on paljon tarjolla ja ennakkoluulot naisia ja erityisesti naisten fyysistä kyvykkyyttä kohtaan on kovat. Hain sitten tuohon ja kun ei parempaakaan ollut tarjolla niin pääsin sinne. Hyvin tein työni ja jatkoakin sain.

Hieman ironista, mutta menkööt.

Avoin hakemus ekaan duunipaikkkaan, sen jälkeen hakenut 5v välein parempiin tehtäviin ja saanut aina hakemani paikan. Eikä ole alan koulutusta (muun alan korkakoulututkinto), vaan tulokset ovat puhuneet puolesta. En ymmärrä miksei pätevä ja tekevä ihminen töitä saisi.

Olin onnekas ja valmistuin 2005, kun taloudessa meni hyvin. Sen jälkeen olen vaihtanut muutaman kerran työpaikkaa, vain yhden olen saanut suhteilla. Ulkomaille muuttaessa en tuntenut maasta ketään.

Tekemällä ensin puoli vuotta ilmaiseksi töitä

Sit vielä vähän tuuria päälle (mikä oli hieman yllättävää, kun yleensä se saatu tuuri on vain sitä huonoa sellaista)

Kävelin yrityksen ovesta sisään ja kysyin onko töitä ja pääsin. Olen myös lähettänyt työhakemuksia sellaisiin paikkoihin missä yleensä on tarve/pula. Huono puoli tosin on, että yleensä niissä paikoissa voi olla aika hankalia asiakkaita, mahdottomia aikatauluja sun muuta eli voi joutua venymään aika paljon joten siksi niissä paikoissa vaihtuu työntekijöitä noin 1-2 vuoden välein tasaiseen tahtiin ja pääsee ns. helpommin sisään kuin hyviin työpaikkoihin, joihin on kilpailukin sisään pääsemiseen kovempi. Aloita niistä huonoista vaihtoehdoista, koska se kuitenkin kartuttaa työkokemusta. Toki ei oman terveyden kustannuksella kannata jäädä liian pitkäksi aikaa, mutta jostakin se työura on aloitettava. Harva pääsee heti huippupaikkaan. Moni, joista tuli ihan hyvin menestyvä jälkeenpäin oli kanssani ns. huonommassa ja huonommin palkatussa työssä ensin ja pääsi sitten vasta omalle alalle parempiin hommiin. 

Nuorempana menin paperitehtaalta kysymän kesätöitä. Sain heti hommia ja kesän jälkeen minulta kysyttiin haluanko jäädä sinne vakituiseksi.. Tein vähän kaikkea hommaa siellä ensin mutta sitten aloin hoitaa paperikonetta. Palkkani nousi 3300 nettona kuukaudessa kesätöiden jälkeen. Olin siellä 13 vuotta. Paperikone lakkautettiin. Lähdin raksatöihin sitten ja kiertelin työmaita 10 vuotta.

Aloitin usein osa-aikaisena tuntityöläisenä, siitä eteenpäin lisää tunteja ja kysyttiin vakituiseksi. Välillä hankin joitakin lisäkoulutuksia, joilla sain pätevyyksiä aloilta, jotka ei ole niin haluttuja. Minulla on takana monta muuttoa ja uuden elämän aloitusta, perhetilanteista johtuen. Aina on ollut töitä, palkka hyvä. Hakutekniikkaa en ole ikinä opetellut.

Puskaradio.

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä, miten se on tapahtunut. Olen vain ollut olemassa ja hoitanut hommat silloin, kun jotain on tullut vastaan. Kun olen kysynyt, miten tiesivät kysyä minua töihin, se vinkkasi on ihan hyvä muuten, mutta en tiedä näistä vinkkaajista kuin ehkä juuri ja juuri nimen ja naaman enkä ole välttämättä edes koskaan tavannut heitä. Sinänsä ihan kiva, että ihmiset puhuvat hyvää, mutta en tajua, mistä tulee se käsitys, että mut kannattaisi ottaa töihin. 

Jätin haihatteluopinnot kylmästi kesken ja opiskelin ammatin, joka oikeasti työllistää. Valitsin harjoittelupaikkani huolella ja sinne työllistyin valmistumiseni jälkeen. Kun työkokemusta karttui, pystyin myös vaihtamaan työpaikkaa parempaan. 

Hain töitä, hioin cv:tä haettavien tehtävien mukaisesti, valmistauduin tutustumalla hakemaani työpaikkaan ja haastatteluihin ennakkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Jätin haihatteluopinnot kylmästi kesken ja opiskelin ammatin, joka oikeasti työllistää. Valitsin harjoittelupaikkani huolella ja sinne työllistyin valmistumiseni jälkeen. Kun työkokemusta karttui, pystyin myös vaihtamaan työpaikkaa parempaan. 

Mikähän tällainen automaattisesti työllistävä ammatti on?

Vuosien työllä pikkuhiljaa: ensin koulut ja sitten työkokemusta kartuttaen. Alkuvaiheessa oli tärkeää, että CV erottuu ja työhakemuksessa käyttää työtehtävään liittyvää termistöä (osoittaa ymmärrystä työtehtävään liittyen).

Ensimmäisen kerran (ensimmäinen ammatti): hakemuksella harjoitteluun, harjoittelusta kesätöihin, kolme kesää samassa paikassa, vakinaistamista en jäänyt odottamaan.

Toisen kerran (toinen ammatti): hakemuksella kesätöihin, kesätöistä vakinaiseksi, talon sisäisellä hakemuksella ns parempiin hommiin.

Kolmannen kerran (kolmas ammatti): hakemuksella harjoitteluun, harjoittelusta oppisopimukselle, oppisopimukselta vakinaiseksi.

Varmaan ensin kouluttautumalla alalle, jossa on oikeasti pulaa osaajista. Sitten opiskelujen ohessa menee harkkoihin ja sitten valmistuttua jää sinne töihin. 

2007 olin koulun kautta ensin työharjoittelussa, valmistumisen jälkeen kaksi päivää työttömänä kunnes pääsin takaisin tuohon harjoittelupaikkaani ensin kesätöihin ja ja lopulta siellä vierähtikin yli 18 vuotta. Kohta vajaa vuosi työttömänä ja vaikka olen koko ajan hakenut töitä, en ole päässyt edes haastatteluihin. En usko että enää työllistyn.

Sain facebookin kautta työpaikan. Saman alan töissä ollut nyt 15 vuotta. Ei ole mitään koulutusta millekkään alalle, silti en ole ollut ikinä työttömänä.