Lue keskustelun säännöt.
Töihin paluu, kuopus 1v...
13.02.2007 |
Onko keneläkään samanlaista tilannetta tai oletko ollut samassa tilanteessa?
Lapsia on neljä, joista vanhin aloittaa ensi syksynä eskarin. Kuopus on juuri täytänyt 1v. Nyt on jo muutaman kuukauden tuntunut, etten enää pysty olemaan kotona lasten kanssa. Olen ollut siis kohta kuusi vuotta putkeen kotona. Lapset tappelee, olen aivan uupunut jokaisen kuskaamisesta kerhoon, harrastuksiin, syksyllä siis alkaa sitten vielä tuo eskari, joten sinnekin pitäisi kuskata joka ikinen aamu ja hakea taas pois kaikkien neljän lapsen kanssa. Tosin silloin myös toiseksi nuorin aloittaa kerhon, joten ainakin hetkellisesti kotona ei olisi kuin tuo silloin 1,5v kuopus.
valvon nykyään ihan hirveästi öisin, en vaan saa unta kun ahdistaa niin tämä ettei ole muuta elämää ja aamuisin herättyäni olen kaikkea muuta kuin iloinen, lähinnä kateelinen miehelle joka saa lähteä pois täältä.
Mutta siis, helpottaako se elämä töihin lähdöllä vai vaikeutuuko vain? Mikäli töihin menen, olemme ajatelleet hotajan palkkaamista kotiin, jolloin lapset jatkavat tutuissa kerhoissa jne. Er asia sitten on tuleeko kukaan hoitamaan neljää alle kouluikäistä...
Tuo kuopus huolettaa. Olen aina ajatellut olevani kotona kunnes hän täyttää kolme. Jääkö töihin lähdöstä ikuinen syyllisyys, siis itselleni? Vai onko jollain ollut tällainen kausi, jotka ovat pitkään olleet kotona? Ja sitten ajan kanssa taas helpottaisikin ja kotona olo taas maistuisi?
Kommentit (4)
hoitajan kotiin niin sit mene töihin, mutta jos et saa niin suosittelen että et mee, on minusta liian raskasta kaikille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ois osa-aikatyö tai muulla tavoin järjestyitä, että pääsisit pois kotiympyröistä
Sitä voisin tietysti yrittää. Iltatyö tai viikonloppu ei oikein onnistu mutta vaikka 2-3 päivää viikossa kuulostaa ihanteelliselta. Tosin saakohan tuollaiseen järjestelyyn taas hoitajaa mistään? Ja rahallisesti tuollainen ei varmaankaan ole kannattavaa.
Vaikeaa tämä...
Ymmärrän hyvin, että kotonaoloa olet kurkkua myöden täynnä.
Riippu ammatistasi millaiset työehdot saat aikaiseksi, ehkä kannattaa mennä välillä töihin. Minusta lastenkin kuuluu sopeutua jossain määrin siihen perheeseen johon ovat syntyneet, poislukien ääritapaukset.
Eli jos oman jaksamisesi takia haluaisit välillä töihin, mene.
Itse olen ollut myös pitkiä hoitovapaajaksoja kotona, ja välillä töissäollessani töistä sai kyllä ihmeesti voimia kotitouhuihin, kun sai olla aikuisten kanssa ja mennä kanttiinissa valmiiseen pöytään. Sängystä nouseminen, laittautuminen siisteihin työvatteisiin oli sekin ihan piristävää, kotona yritän olla siedettävän siisti, mutta silti kotivaatteissa.
Nyt taas hoitovapaalla, sillä reilu 1-v on ikävä viedä hoitoon kun kävely, pottailu, pukeminen hankalaa - siis lapsi painaa esim. jo paljon mutta ei ole ollenkaan omatoiminen. Aion palata töihin kun kuopus täyttää 2v, mä en ole varma siitä onko 3v nyt juuri se hetki jolloin yhtäkkiä hyvä viedä hoitoon - tiedän, että auktoriteetit ovat tätä mieltä. Minusta taas 3-v kohtaa sitten taas omanlaisia sopeutumisongelmia p-hoidossa.
Jos saisi hoitajan kotiin, niin se muuttaisi paljon, eli voisi miettiä töihinlähdön uusiksi. Se vaan ei tunnu mahdolliselta, ei niitä hoitajia puissa kasva jonka haluaisi yksin kotiinsa puuhaaman lastensa kanssa eli p-hoidon pelisäännöillä mennään.