Mikseivät laihat ihmiset koskaan suostu kertomaan mitä syövät? Onko todellisuus , että välttelevät syömistä kuten anorektikot j

syön kaikkea hyvällä ruokahalulla ja kohtuudella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paasto eli syömättömyys on aina laihuuden takana. 

Mitä nyt taas?!? 

Kuntoutuskurssilla äimistelin ikäisteni todella hoikkien ihmisten valtavia annoskokoja. Eivät olleet myöskään mitään himokuntoilijoita. 

Vaikka täällä moni tämän totuuden teilaakin, niin geeneillä on roolinsa tässäkin. Toiset lihovat erittäin herkästi, ja joutuvat miettimään jokaisen suupalansa, kun taas jotkut voivat syödä vapaasti lihomatta. Näiden ääripäiden välissä sit erilaisia versioita. 

Se on voinut olla heidän päivän ainoa ateria, ja olleet köyhiä ,ahmineet kaiken minkä saa. Tai joku oksentanut myöhemmin pois.

Osaan luontaisesti keventää aterioita kun olen syönyt liikaa edellisinä päivinä. En myöskään syö useita kertoja päivässä vaan syön pari kertaa päivässä. Jos joskus mässyän, seuraavat päivät syön hyvin terveellisesti ja vähäisesti. 

Lisäksi ne geenit. 

Kiitti kun kerroit kalorit! Tässä sen huomaa miten samalla ruualla toinen on hoikka, toinen reippaasti ylipainoinen! Omatkin kalorini on aina just tuota samaa luokaaa reilu 1300, ja painan non 70 kg, vaikka olen vain noin 160 cm pitkä. Todella outoa ja harmittaa. Vähentää ei voi, koska näin olen tehnyt, ja aina sairastunut, puutostiloja tulee, sen huomaa suupielet AINA alkaa haljeta, tulee anoreksian oireita, kylmyyttä, kalpeutta, syke romahtaa, verenpaine romahtaa. Eli en VOI.Ja paino on ja pysyy yli 70!! Takas 63 en pääse. Jatkuvaa  liikuntaa pitäisi lisätä, mutta sen varaan ei voi laskea.

***

Siis oli tuo mullekin vähän reilu mutta perjantaisin herkuttelen. Tuo ip-kahvi jäätelöllä oli mun extra normisyömisiin, lähes 250kcal. Toisaalta kulutin sen moneen kertaan pihatöissä. 

Itse pystyn helposti pitämään satunnaisia 1000 kcal päiviä tarvittaessa ilman mitään oireita. Tai no mun normi vp on 100/55 mutta ei oireile sekään. 

Mua ei liikunta laihduta yhtään, kiinteyttää toki

Laihat ihmiset syövät paljon. Heillä on upea aineenvaihdunta ja he liikkuvat paljon.

Lihavat ihmiset laskevat kaloreita ja syövät kuin lintu. He ovat paastoilla hidastaneet aineenvaihduntansa. Lihavat saavat myös paljon tyhjiä kaloreita alkoholista, sokerista ja valkoisesta viljasta, eivätkä liiku muuten kuin autolla.

Ihmisiä on erilaisia. Omalla kohdallani laihuuteen vaaditaan se, etten tosiaan syö paljon mitään. Eikä asiaa muuta, vaikka liikkuisin miten paljon.

Lapsena olin normaalipainoknen ja söin ns. normaalisti suositusten mukaan, herkkuja harvoin, koska äiti oli tarkka, ettei saada liikaa sokeria. Nuorena/nuorena aikuisena lihoin lievään ylipainoon ja siitä eroon pääseminen vaati ihan totisen nälkäkuurin, jota olisi pitänyt jaksaa jatkaa hamaan tappiin, että bMi olisi pysynyt siellä 19 tienoilla. 

Kadehdin ihmisiä, jotka voivat syödä säännöllisesti useita kertoja päivässä käytännössä mitä tahansa ja pysyvät silti hoikkina. Äitini on tällainen, mutten minä ole ko. ominaisuutta perinyt, vaan kuulun niihin, joille tulee painoa pelkästä ruuan ajattelemisestakin. 

Laihdutan parhaillaan ja paino putoaakin ihan kivasti, mutta joudun todella tarkasti katsomaan, miten paljon (eli vähän) syön. Ja jos sitten aikanaan haluan alemmassa painossa pysyä, mun on pakko jatkaa kituuttamista. Ei toivoakaan, että voisin syödä niin kuin jotkut hoikat ketjussa kertovat syövänsä.

Olen hoikka.

Syön määrällisesti runsaasti, mutta lautasella kukkurallinen, ainakin 2/3 kasvikunnan tuotteita. Kylläisyyden tunteen saavuttaminen on itselle se avain. Sen kai voi saavuttaa nykyään myös lääkkeillä, mutta itse hankin sen tunteen syömällä riittävästi oikeanlaista ruokaa. Herkut eivät ole joka päiväistä arkea, mutta silloin tällöin niitä syön.

Syön täsmälleen samaa kuin puoliso, hän 135 kg, minä 64. Määrä ratkaisee. Hän syö kilon juustoa voileivän päällä viikossa, rasvaa rasian, salaattipöydästä kaikki majoneesijutut, mulla vain vihanneksia ilman sooseja.

Kyllä hoikkana pysyminen vaatii kuria, tiedostettua tai tiedostamatonta. Kun oma bmi oli 19, en syönyt paljon mitään. Ei aamupaloja, yksi lämmin ruoka, illalla jotain, ei urheilua. Sittemmin aloin syömään ravintosuositusten mukaan ja paino nousi normaalin ylärajoille. Olo on kamala, turpea. Herkuttelin hoikkana ja herkuttelen nyt. Hoikat ihmiset syö tosi vähän, tai liikkuu tosi paljon vaikka ne ei sitä itse tajuakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nämä hoikkien listaamat ruokamäärät vastaavat kaloripitoisuudeltaan 1000-1500kcal/päivä. Se on kyllä vähän, jos lisäksi on vielä paljon liikuntaa ohjelmassa. Aika lailla tuota kalorimäärää suositellaan laihduttamiseen. 

Itsellä tuollaiset syöntimäärät aiheuttaa kyllä jatkuvan tunteen nälästä, mutta yritän aina välillä arkiviikon sinnitellä.

Hoikan ihmisen peruskulutus on pienempi kuin oainavamman saman pituisen. Jos 160 sm pitkä 50-kiloinen nainen syö saman pituisen 80-kiloisen naisen peruskulutuksen mukaan, hän lihoo, jollei kuluta ylimääräisiä kaloreita liikunnalla. Vastaavasti se 80-kiloinen laihtuu, jos syö 50-kiloisen peruskulutuksen mukaan. Myös ikä vaikuttaa laskennalliseen peruskulutukseen. Parikymppinen voi syödä enemmän kuin saman pituinen ja -painoinen nelikymppinen lihomatta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hoikkana pysyminen vaatii kuria, tiedostettua tai tiedostamatonta. Kun oma bmi oli 19, en syönyt paljon mitään. Ei aamupaloja, yksi lämmin ruoka, illalla jotain, ei urheilua. Sittemmin aloin syömään ravintosuositusten mukaan ja paino nousi normaalin ylärajoille. Olo on kamala, turpea. Herkuttelin hoikkana ja herkuttelen nyt. Hoikat ihmiset syö tosi vähän, tai liikkuu tosi paljon vaikka ne ei sitä itse tajuakkaan.

Aivan samoin minä jouduin syömään, että pysyin hoikkana. Sen lisäksi, että kävin joka päivä tunnin juoksulenkillä.

Syön normaalisti, jopa paljon. Mutta olen fyysisesti aktiivinen. En juurikaan makoile sohvalla, koska en tykkää siitä. Olen usein liikkeessä ja puuhastelen kaikkea. Pari kertaa viikossa harrastan hikiliikuntaa. Myös työni on fyysistä.

Mitä se sinulle kuuluu mitä kukakin syö ? Hanki elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nämä hoikkien listaamat ruokamäärät vastaavat kaloripitoisuudeltaan 1000-1500kcal/päivä. Se on kyllä vähän, jos lisäksi on vielä paljon liikuntaa ohjelmassa. Aika lailla tuota kalorimäärää suositellaan laihduttamiseen. 

Itsellä tuollaiset syöntimäärät aiheuttaa kyllä jatkuvan tunteen nälästä, mutta yritän aina välillä arkiviikon sinnitellä.

Hoikan ihmisen peruskulutus on pienempi kuin oainavamman saman pituisen. Jos 160 sm pitkä 50-kiloinen nainen syö saman pituisen 80-kiloisen naisen peruskulutuksen mukaan, hän lihoo, jollei kuluta ylimääräisiä kaloreita liikunnalla. Vastaavasti se 80-kiloinen laihtuu, jos syö 50-kiloisen peruskulutuksen mukaan. Myös ikä vaikuttaa laskennalliseen peruskulutukseen. Parikymppinen voi syödä enemmän kuin saman pituinen ja -painoinen nelikymppinen lihomatta.

Tämä! Mulla joskus alkaa ärsyttämään kun työporukassa hämmästellään kuinka vähän syön. Tosiasiahan on, että jos söisin samalla tavalla kuin osa työkavereista syö, minäkin olisin 80-100 kg. 

Mun bmi on n. 20. Syön parhaillaan pakastepitsaa. Aamupalaksi söin pari siivua paistopisteen hyvää leipää juustolla ja levitteellä + kahvi. Illalla syön jotain ruokaa vielä, välissä ehkä hedelmää. Eilen illalla söin sipsiä ja dippiä. Useimmiten syön kyllä terveellisemmin, paljon kasviksia, en juurikaan pidä lihasta, mutta kyllä myös maistuu kaikki herkut kuten sipsit ja karkit. Kuljen päivittäin töihin pyörällä 10km/suunta, pyörässä on sähköt mutta käytän ennemmin alimpia kuin ylimpiä avustustasoja, aamuisin saa kyllä käydä suihkussa ennen työpäivän alkua. Lisäksi kävelen koiran kanssa ja joskus jumppailen tai tanssin, ja työpäiviinkin mahtuu jonkun verran liikettä ja pyrin kulkemaan portaita ennemmin kuin menemään hissillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nämä hoikkien listaamat ruokamäärät vastaavat kaloripitoisuudeltaan 1000-1500kcal/päivä. Se on kyllä vähän, jos lisäksi on vielä paljon liikuntaa ohjelmassa. Aika lailla tuota kalorimäärää suositellaan laihduttamiseen. 

Itsellä tuollaiset syöntimäärät aiheuttaa kyllä jatkuvan tunteen nälästä, mutta yritän aina välillä arkiviikon sinnitellä.

Hoikan ihmisen peruskulutus on pienempi kuin oainavamman saman pituisen. Jos 160 sm pitkä 50-kiloinen nainen syö saman pituisen 80-kiloisen naisen peruskulutuksen mukaan, hän lihoo, jollei kuluta ylimääräisiä kaloreita liikunnalla. Vastaavasti se 80-kiloinen laihtuu, jos syö 50-kiloisen peruskulutuksen mukaan. Myös ikä vaikuttaa laskennalliseen peruskulutukseen. Parikymppinen voi syödä enemmän kuin saman pituinen ja -painoinen nelikymppinen lihomatta.

Tämä! Mulla joskus alkaa ärsyttämään kun työporukassa hämmästellään kuinka vähän syön. Tosiasiahan on, että jos söisin samalla tavalla kuin osa työkavereista syö, minäkin olisin 80-100 kg. 

Minä olen n. 50-kiloinen ja silmämääräisesti arvioiden syön suunnilleen saman verran kuin työkaverit. Joskus tulee vastaan ihmisiä jotka syö tosi vähän ja hämmästelen sitä itsekin, koska en tosiaankaan pärjää jollain ihan pikkuannoksilla itse ja ruokaakin on saatava säännöllisesti. En liiku älyttömästi, mutta en ole sohvaperunakaan. Ikä on reippaasti lähempänä 40 kuin 20. Olen taipuvainen uskomaan,  että siinä todella on yksilöllisiä eroja kuinka paljon ihminen voi syödä lihomatta, osalla se ruoka ehkä vaan imeytyy tehokkaammin tai jotain. 

Olen ollut sekä 103 kg, että nyt 58 kg. 

Jälkimmäisessä on erona, että en juo ollenkaan sokeripitoisia juomia. En syö pikaruokaa, kuin todella harvoin. Syön karkkia yms makeita herkkuja noin 20 krt vähemmän kuin isona. Sipsit ei oo ollut ongelma kummassakaan painossa, koska olen enemmän makean perään. Iso merkitys nyt myös sillä, etten juo enää ollenkaan alkoholia. 

Liikunnan osalta ero on ehkä suurin. Luulin aina, että päivittäiset touhuamiset ja säännöllinen kuntoilu riittävät.

Nyt vasta tajuan, kuinka kevyttä puuhasteluni on ollut. Teen salilla todella, todella paljon isommilla painoilla. Muistan kun etureisilaitteessa jaksoin pitkästä treenitaustasta huolimatta tehdä aina vain 5 kg.

Kun oikeasti aloin treenaamaan, niin nyt menee 45, jopa 50 kg useampana toistona. Samoin ennen vapaapäivinä tyydyin johonkin ukk instituutin 10 000 askeleeseen päivässä. Nämä suositukset ovat hyvinvoinnin kannalta aivan naurettavia. 

Nyt kävelen aivan huomaamatta 15000-30000 askelta päivässä + tunnin pyörälenkki. Ja silti koen vain hoitavan mielenterveyttäni liikkumalla ulkona. Tämä ei ole minulle varsinaista liikuntaa.

Kaikilla ei toki aika riitä tähän ja myönnän, että lapseni ovat jo aikuisia. Mutta teen vuorotyötä 50 tuntia viikossa, joten siihen nähden ehdin liikkua aika hyvin. 

Ja ennen kuin joku puuttuu työmäärään, niin totuin tähän USA vuosinani. Miksi lopettaa, kun jaksaa hyvin ja saa aika kivasti vuosipalkkaa. Suomessa kun on hyvät ylityökorvaukset 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikilla ei ole lapsuuden tai muita traumoja, eivät sorru lohtusyömään. Ei siinä sen kummempaa, ongelma on siinä, miten saa pään kuntoon ne, joilla on niitä traumoja, jotka laukaisee liikasyömisen?

Miten teidän päähän ei mahdu ajatus, että toiset menettävät ruokahalunsa noiden traumojen takia. Minä en ole koskaan saanut lohtua ruoalla mässäilystä vaan syöminen etoo, jos jotain surullista tai järkyttävää tapahtuu. Et voi sanoa, että hoikat ihmiset ovat täysin ilman tunteita ja eläneet pumpulissa. Aivan hulluja väitteitä.

Mulla myös näin. Tarpeeksi iso stressi tai suru kun iskee, ruoka on ihan viimeinen asia, mikä houkuttelee. 

Tylsyyteen sen sijaan syön ja tavan vuoksi. Siksi yritän keksiä koko ajan jotain tekemistä ja pitää kiinni siitä, että syödä saisi vain ruokapöydän ääressä. En nimittäin asioikseni mene keittiöön syömään ylimääräistä, mutta sohvalla telkkaria tapittaessa saatan puputtaa päivän kalorit tunnissa ihan huomaamatta. 

Olin pulleahko teini, N 68kg/165. Laihdutin tuolloin 50 kiloon. Nyt olen 32-v ja koko aikuisiän olen ollut hoikka, 47-51 kg -haitarilla. Ruokarytmi ollut sama koko ajan.

Aamupala klo 8: 1dl kaurahiutaleita kaura- tai soijamaidolla, kourallinen manteleita, 1rkl pellavansiemenrouhetta, hedelmä pilkottuna mukaan (yleensä päärynä)

Lounas klo 12: ISO salaatti, esim. raastettu porkkana, paprikaa, punajuurta, rukolaa, kikherneitä, tofua, kiiviä, pähkinöitä...

Päivällinen klo 20: mitä tekee mieli, esim. pastaa, riisiä, wokkia, kesärullia maapähkinävoidipillä, itse tehtyjä sämpylöitä, itse tehtyjä dippejä. Proteiinilähteinä mm. tofu, linssit, valkoiset pavut, kikherne, soijarouhe, itse tehty seitan, täysjyvä. Juomana vesi.

Esim. eilen teimme suolaisen vuokakakun hiivaleipäjauhoista jossa oli sisällä sieniä, paprikaa ja sipulia, ja kylkeen pavuista herkullisen dipin.

Liikun päivittäin. Aamu alkaa 10 minuutin punnerruksilla ja venytyksillä. 3 krt viikossa lihastreeniä kuntosalilla, 2 krt viikossa juoksulenkki n. 40-50 min, muina päivinä n. tunnin kävelylenkki.

Suuret herkulliset annokset, en näe nälkää. Säännöllisyys, hyvä uni, runsaasti eri kasvikunnan tuotteita, maustamisen ja ruoanlaiton opettelua niin aina on ilo syödä. Kakut ja sokerit vain juhlahetkiin.

Tulen kylläiseksi aika pienestä ruokamäärästä. Lapsesta asti aina ihmetelty miksi syön niin vähän, mutta itse taas ihmettelen kun jotkut syövät aterialla lähes kaksi normi lautasellista.