Voiko ihastunut mies vetäytyä tyystin?

Vierailija kirjoitti:

Näin tänään ihanan mietelauseen: rakkaus ei ole sitä, että voi elää jonkun kanssa. Rakkaus on sitä, että ei voi elää ilman toista.

Mun mielestä on kammottava ajatus että oma elämänhalu olisi riippuvainen jostain toisesta ihmisestä.

Voi, jos hän on naimisissa tms.

Menetkö liian nopeasti liian lähelle? Minua ahdistaisi jos toinen osapuoli olisi alussa liian aktiivinen. Jatkuva viestittely, sydänhymiöt, liian syvälliset kysymykset liian aikaisin sekä imelät ihailua ja ikävää ilmaisevat viestit olisivat minulle alkuvaiheessa liikaa. En jaksa huomionhakuisia roikkuvia muihin ihmisiin takertuvia ihmisiä. Oma tila on tärkeää myös parisuhtessa. Ollaan yhdessä mutta myös erikseen. Ensitapaamisesta lähtien alkanut liika ihailu ja ripustautuminen on itselleni varoitusmerkki. Päätän suhteen siihen. 

Voi helpostikin. Olen itsekin vetäytynyt usean kerran kun olen huomannut että nainen on käyttänyt tätä minun ihastumista taloudelliseen hyväksikäyttöön ilman aikomustakaan että voisi hyväksyä miehen parisuhteeseen mutta miehen rahat kyllä kelpaa

Ei se oo kiinnostunut. Sori, mutta se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Voi helpostikin. Olen itsekin vetäytynyt usean kerran kun olen huomannut että nainen on käyttänyt tätä minun ihastumista taloudelliseen hyväksikäyttöön ilman aikomustakaan että voisi hyväksyä miehen parisuhteeseen mutta miehen rahat kyllä kelpaa

Oikein. Lompakon perässä oleviin naisiin ei aikaa kannata tuhlata. Fiksuja ja luotettavia ihania naisia on maailma täynnä. Nainen itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Menetkö liian nopeasti liian lähelle? Minua ahdistaisi jos toinen osapuoli olisi alussa liian aktiivinen. Jatkuva viestittely, sydänhymiöt, liian syvälliset kysymykset liian aikaisin sekä imelät ihailua ja ikävää ilmaisevat viestit olisivat minulle alkuvaiheessa liikaa. En jaksa huomionhakuisia roikkuvia muihin ihmisiin takertuvia ihmisiä. Oma tila on tärkeää myös parisuhtessa. Ollaan yhdessä mutta myös erikseen. Ensitapaamisesta lähtien alkanut liika ihailu ja ripustautuminen on itselleni varoitusmerkki. Päätän suhteen siihen. 

Ei mitään tällaista. Olemme viestitelleet harvoin ja yleensä miehen aloitteesta. Muutaman kerran kysellyt vointia mutta ei me mitään romaaneja kirjoitella, en itsekään jaksa kirjoitella jatkuvaan tai päivittäin. Hän itse on sydämen laittanut tai kutsunut hellyttelynimellä. 

Tosin kyllä laitoin hänelle viimeksi viestiä, hieman normaalia pidemmän. Sen jälkeen oikeastaan hän vetäytyi. Eli ehkä se sitten oli liikaa. En muuta kuin kehunut häntä yhdessä asiassa ja tsemppasin kun hänellä oli aika rankka päivä. Lisäksi kerroin mitä itse sain aikaan sinä päivänä. 

Vastasi lyhyesti ja seuraavana päivänä kertoi että haluaa olla rauhassa. 

Se on ihan ok. En minä todellakaan halua olla mikään ripustautuja tai muutenkaan liikaa olla yhteydessä tai saada toisen olon epämukavaksi. 

Tulin nyt yön aikana siihen tulokseen, että en minä tällaista kyllä jaksa. Minunkin tunteeni latistui ja parempi jatkaa vain kuin mitään ei olisi ollutkaan. 

Ap 

Jos joku pyytää saada olla multa rauhassa niin se totisesti saa olla, loppuelämänsä. Eikö sulla ole itsekunnioitusta ap? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetkö liian nopeasti liian lähelle? Minua ahdistaisi jos toinen osapuoli olisi alussa liian aktiivinen. Jatkuva viestittely, sydänhymiöt, liian syvälliset kysymykset liian aikaisin sekä imelät ihailua ja ikävää ilmaisevat viestit olisivat minulle alkuvaiheessa liikaa. En jaksa huomionhakuisia roikkuvia muihin ihmisiin takertuvia ihmisiä. Oma tila on tärkeää myös parisuhtessa. Ollaan yhdessä mutta myös erikseen. Ensitapaamisesta lähtien alkanut liika ihailu ja ripustautuminen on itselleni varoitusmerkki. Päätän suhteen siihen. 

 

Ei mitään tällaista. Olemme viestitelleet harvoin ja yleensä miehen aloitteesta. Muutaman kerran kysellyt vointia mutta ei me mitään romaaneja kirjoitella, en itsekään jaksa kirjoitella jatkuvaan tai päivittäin. Hän itse on sydämen laittanut tai kutsunut hellyttelynimellä. 

Tosin kyllä laitoin hänelle viimeksi

Eli siis vähättelet miehen asiaa ja ongelmia kun alat korostamaan itseäsi ja sinun ongelmia.

Kun noita sinun kommentteja lukee niin Taidat olla aika itsekäs ihminen kuka hakee vain omaa etuaan ja lopulta mies ja miehen ajatukset on sinulle aika merkityksettömiä?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku pyytää saada olla multa rauhassa niin se totisesti saa olla, loppuelämänsä. Eikö sulla ole itsekunnioitusta ap? 

Tottakai on. Siksi minä tässä olen punninut tätä asiaa. 

Minusta siinä ei ole mitään pahaa että toinen haluaa olla omissa oloissaan. Minäkin kaipaan omaa tilaa paljon. 

Silti nyt on vaan sellainen olo, että minun pitää nyt vaan lakata uskottelemasta itselleni mitään. Eli edelleen toivon, että kaikki hänellä hyvin ja tulee jatkossakin olemaan mutta annan olla ja jatkan eteenpäin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetkö liian nopeasti liian lähelle? Minua ahdistaisi jos toinen osapuoli olisi alussa liian aktiivinen. Jatkuva viestittely, sydänhymiöt, liian syvälliset kysymykset liian aikaisin sekä imelät ihailua ja ikävää ilmaisevat viestit olisivat minulle alkuvaiheessa liikaa. En jaksa huomionhakuisia roikkuvia muihin ihmisiin takertuvia ihmisiä. Oma tila on tärkeää myös parisuhtessa. Ollaan yhdessä mutta myös erikseen. Ensitapaamisesta lähtien alkanut liika ihailu ja ripustautuminen on itselleni varoitusmerkki. Päätän suhteen siihen. 

 

Ei mitään tällaista. Olemme viestitelleet harvoin ja yleensä miehen aloitteesta. Muutaman kerran kysellyt vointia mutta ei me mitään romaaneja kirjoitella, en itsekään jaksa kirjoitella jatkuvaan tai päivittäin. Hän itse on sydämen laittanut tai kutsunut hellyttelynimellä.&nbs

Olipa typerä kommentti

Mitä varten te koko ajan kirjoittelette, pitikö teidän tavata lähiaikoina?

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten te koko ajan kirjoittelette, pitikö teidän tavata lähiaikoina?

Emme paljoa ole kirjoitelleet. Olisimme tavanneet pian mutta itsellä aikamoinen työputki joten sovimme että paremmalla ajalla sitten. Tosin sitä nyt tuskin tulee enää. 

Ap 

Vielä piti lisätä, että varmaan se mies pelkäsi että pyydät treffeille viikonloppuna ja vetäytyi sen takia. Jotkut vaan eivät pysty mihinkään oikeaan suhteeseen kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta omassa elämässäni on aina ollut niin, että jos mies on vetäytynyt, syynä on joka kerran ollut hänen hiipunut kiinnostuksensa. Toivottavasti tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä.

Sama. Joskus se kiinnostuksen hiipuminen on tullut niin puskista että on ollut vaikea uskoa, mutta sekin on mahdollista. Nykyään jos yhtään havaitsen että mies alkaa jarruttelemaan, lopetan itse matalalla kynnyksellä koko jutun.

Olisi kyllä suoraselkäisempää, jos mies kertoisi selvästi, ettei halua enää tapailla. Kummankin sukupuolen pitäisi käyttäytyä näin. On epäreilua jättää toinen arvailemaan ja ihmettelemään mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vielä piti lisätä, että varmaan se mies pelkäsi että pyydät treffeille viikonloppuna ja vetäytyi sen takia. Jotkut vaan eivät pysty mihinkään oikeaan suhteeseen kenenkään kanssa.

No, tämä ei kyllä pidä paikkaansa. En olisi ehtinyt ja tietää sen itsekin. 

Hän on varmasti hyvä mies ja tekee kaikkensa kun oikea osuu kohdalle. Minä se nyt en vaan ole. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarpeeksi ihastunut. Itse antaisin olla enkä jäisi odottamaan yhteydenottoa. Kurjaa mutta parempi vain olla realistinen. Kyllä me naiset nämä tiedämme.

Itse soittelin sinnikkäästi yhdelle tyypille 2000-luvun alkupuolella. Oli siis ollut seurustelua ja useitakin tapaamisia, mutta sitten hän alkoi käydä "isän ja äidin luona" aina viikonloppuna. En enää saanut häntä kiinni puhelimella. Ennen viikonloppua tyyppi lupasi soitella, mutta kun soittoa ei kuulunut, soitin jossain vaiheessa itse.  Ei vastausta. Joku minua viisaampi olisi uskonut nopeammin, mutta elättelin pitkään toivoa.

Riippuu stressin laadusta ja syystä ja miehen persoonallisuudesta. Pari päivää on tosi lyhyt aika. Suosittelen antamaan vetäytyä ja odottamaan, jos tykkäät miehestä. -M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetkö liian nopeasti liian lähelle? Minua ahdistaisi jos toinen osapuoli olisi alussa liian aktiivinen. Jatkuva viestittely, sydänhymiöt, liian syvälliset kysymykset liian aikaisin sekä imelät ihailua ja ikävää ilmaisevat viestit olisivat minulle alkuvaiheessa liikaa. En jaksa huomionhakuisia roikkuvia muihin ihmisiin takertuvia ihmisiä. Oma tila on tärkeää myös parisuhtessa. Ollaan yhdessä mutta myös erikseen. Ensitapaamisesta lähtien alkanut liika ihailu ja ripustautuminen on itselleni varoitusmerkki. Päätän suhteen siihen. 

 

Ei mitään tällaista. Olemme viestitelleet harvoin ja yleensä miehen aloitteesta. Muutaman kerran kysellyt vointia mutta ei me mitään romaaneja kirjoitella, en itsekään jaksa kirjoitella jatkuvaan tai päivittäin. Hän itse on sydämen laittanut tai kutsunut hellyttelynimellä.&nbs

Oletkohan sinä aina asialla, kun jokaiseen ketjuun ilmestyy ihan poskettoman kummallisia ja negatiivisia analyyseja aloittajista vailla perusteita? Olen törmännyt samantyylisiin kommentteihin aiemminkin. Aapeen kommenteista ei saa mitään tuollaista irti.

On se varmaan teoriassa mahdollista, jos miehen elämäntilanne on ihan poikkeuksellisen kuormittava. Mutta veikkaan että 90% kerroista tuota käytetään tekosyynä, kun tunteet on jo laimenneet.