Oletko antanut jonkun kaveruuden tyrehtyä? Miksi?

Huomasin jossain vaiheessa että kaveri oli energiasyöppö, liian vauhdikas ja puhelias persoona kaveriks mulle, ehkä myös muut asiat ei kohdannu. Olin aina tapaamisten jälkeen ihan poikki, kun taas muiden kavereiden tapaamisesta sain energiaa. Annoin sen kaveruuden hiipua pois, koska en saanu ystävyydestä paljoakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se olin aina minä, kun pidin yhteyttä. Viestettelin, soitin, kävin. En jaksanut enää sitä yksipuolista hommaa, kaveruuteen/ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus, ainakin mun mielestä. 

Tuo ihan sama ainakin kerran tai jopa muutaman. Kaverilla oli tapana kysyä soitatko ja tuletko käymään. Tuli sitten viimeinenkin kerta. En vaan soittanut enää ja en vaan mennyt käymään. 

Sama juttu myös itsellä. En mielestäni soittanut edes usein, korkeintaan pari kertaa vuodessa, mutta aina juuri silloin oli kiire tai muuten vaan ei sopinut, lupasi soittaa takaisin mutta ei koskaan soittanut. Tulkitsin että nuo muutamatkin yhteydenotot olivat häiriöksi, eikä hänellä ollut enää halua jatkaa kaveruutta. 

Monenkin. Eivät ole antaneet elämään mitään positiivista, joten miksi ylläpitää. 

Olimme liian erilaisia mielestäni, sellaisissa tärkeissä arvoasioissa. Kuormituin.

Ei synkanny enää.

*synkannu

Hän teki kaikesta kilpailun ja alkoi tavallaan matkia mun elämää, mutta siten että hänen piti tehdä kaikki paremmin. Esim jos kävin juoksemassa 5 km, ni hän meni seuraavana päivänä juoksemaan kympin. Ja tätä tapahtui joka asiassa, hänen oli aina oltava paras. Kuulin myös yhteiseltä tutulta sattumalta kuinka tällä "ystävällä" oli hyviä pointteja erääseen ajankohtaiseen asiaan ja kun kertoi mitä pointteja ne oli, niin ne oli ihan sanasta sanaan mun sanomia asioita! Joita siis kertoi omina ajatuksinaan. Ja oltiin ihan työelämässä olevia aikuisia, eikä mitään teinejä, joilta voisikin odottaa tuollaista käytöstä.