Kysy mitä vaan aikuisena diagnosoidulta autismikirjon naiselta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika varma, että minäkin olen autismin kirjolla, mutta lapsena en kokenut, että olisi ollut vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Olin kyllä vieraiden keskuudessa syrjäänvetäytyvä ja hiljainen, mutta kavereiden kesken tosi puhelias ja sosiaalinen. Teini-iästä asti sitten olen kokenut kaikkia hankaluuksia, esim. silmiin katsomisessa ja small talkissa jne. Olen jotenkin kömpelö ja tosi jännittynyt sosiaalisissa tilanteissa. Mullakin tulee nolostuminen ja häpeän tunne tosi herkästi. Kukaan ammattilainen ei kuitenkaan ala edes tutkimaan, koska ei mulla kuulemma ole autismin kirjon häiriötä ja sen näkee heidän mielestään heti. He ovat kuitenkin väärässä. Eivät näe minun pään sisään ja eivät tiedä mitään miten koen itseni ja mitä vaikeuksia mulla on. Koen itseni jotenkin oudoksi ihmiseksi ja tiedän, etten ole "normaali". 

Kysymy

Kannattaa vielä tsekata diagnostiset kriteerit itsekin läpi! Ja muista, että on olemassa myös ei-patologista autismipiirteisyyttä, autismi on spektri eikä aina niin mustavalkoisesti joko-ati. Ja jos hyödyt joistain autisteille sopivista vinkeistä, niin saat aina hyödyntää niitä arjessa. Toivottavasti saat oikeat selitykset vaikeuksillesi!

Vierailija kirjoitti:

Syötkö lääkkeitä / joudutko ottamaan päivittäin?

En tähän liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tykkäät eniten, mandariineista, klementiineistä vai satsumista, ja miksi?

Mulle ne kaikki on mandariineja, ja maistuvat ihan samalta. Tai välillä jotkut on kitkerämpiä ja toiset taas jopa ällömakeita. En ole kuitenkaan koskaan kiinnittänyt huomiota, onko makuerot yhteydessä lajikkeeseen. Kun ostan mandariineja, niin otan niitä ensimmäisestä suhteellisen tuoreelta näyttävästä läjästä. Lajike ja maku pysyvätköön yllätyksenä, elämässä täytyy olla myös jännitystä.

 

Ne on ne satsumat niitä kitkeriä. Harmittaa, kun menin niitä ostamaan. Mutta mukavaa päivää sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tykkäät eniten, mandariineista, klementiineistä vai satsumista, ja miksi?

Mulle ne kaikki on mandariineja, ja maistuvat ihan samalta. Tai välillä jotkut on kitkerämpiä ja toiset taas jopa ällömakeita. En ole kuitenkaan koskaan kiinnittänyt huomiota, onko makuerot yhteydessä lajikkeeseen. Kun ostan mandariineja, niin otan niitä ensimmäisestä suhteellisen tuoreelta näyttävästä läjästä. Lajike ja maku pysyvätköön yllätyksenä, elämässä täytyy olla myös jännitystä.

 

Ne on ne satsumat niitä kitkeriä. Harmittaa, kun menin niitä ostamaan. Mutta mukavaa päivää sulle!

Tähän olis pitänyt laittaa spoilerivaroitus, nyt en voi enää yllättyä mandariinikaupoilla :( toivottaisin mukavaa päivää takaisin, mutta nyt saat pelkkää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kysy mitään kun olen itsekin autismikirjon diagnoosin aikuisena saanut nainen. Diagnoosi oli järkytys ja jäin sen kanssa ihan yksin. Mitään apua tai tukea en ole saanut. 

Harmi kuulla. Olen huomannut, että usein avun ja tuen saannin määrittää se, kuinka hyvin kykenee itse sitä kysymään. Autisteille kommunikaatio voi olla todella haastavaa, joten ilman tukea voi jäädä helposti, ellei ole hyvää tukiverkostoa joka hoitaa asiat puolesta. Paljon tsemppiä elämään!

Tämä nyt on vain yksi lukuisista ongelmistani. Näihin muihinkaan en ole saanut mitään apua. Kärsin mm. ahdistuksesta, paniikista, masennuksesta, aistiyliherkkyyksistä, sosiaalisten tilanteiden peloista ja traumoista, mutta en ole saanut mistään näistä erillistä diagnoosia. Olen työtön ja joudun asumaan vanhan ja sairaan eritt

Sulla on näemmä tosi hankala elämäntilanne, voin vain kuvitella kuinka paljon turhauttaa ja uuvuttaa. 

Mitä mielestäsi, jos mitään, pitäisi tehdä yläkoulun aineenopen, joka huomaa tytön autistiseksi? Jos nuorella sujuu koulu hyvin, ei ole käytöshäiriöitä, on kavereita ja harrastuksia, niin aika vaikea on löytää tulokulmaa tähän. En voi oikein mennä sanomaan kenellekään, että oletkos ajatellut olevasi kirjolla. Tai että soittaisin kotiin ja kertoisin, että tässä äikän- tai matikanope, minusta tuntuu, että tämä teidän kiitettävä, ihana lapsi on autisti. Monet eivät halua kuulla ja viestintuoja aina ammutaan. Palaute olisi varmaan, että pitäisi keskittyä oman aineen opetukseen, eikä neurologin hommiin. Ja pitäisi hyväksyä erilaisuutta eikä "leimata" oppilaita... 

Samaan aikaan luen ja kuulen juttuja, miten diagnoosi on viivästynyt ja miten tärkeä se on ollut ja on se kumma, kun "ei kukaan huomannut". Ehkä huomasikin mutta. Vähän murehduttaa, että oppilaani joutuvat ilman diagnoosia kärsimään enemmän kuin olisi tarvis.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mielestäsi, jos mitään, pitäisi tehdä yläkoulun aineenopen, joka huomaa tytön autistiseksi? Jos nuorella sujuu koulu hyvin, ei ole käytöshäiriöitä, on kavereita ja harrastuksia, niin aika vaikea on löytää tulokulmaa tähän. En voi oikein mennä sanomaan kenellekään, että oletkos ajatellut olevasi kirjolla. Tai että soittaisin kotiin ja kertoisin, että tässä äikän- tai matikanope, minusta tuntuu, että tämä teidän kiitettävä, ihana lapsi on autisti. Monet eivät halua kuulla ja viestintuoja aina ammutaan. Palaute olisi varmaan, että pitäisi keskittyä oman aineen opetukseen, eikä neurologin hommiin. Ja pitäisi hyväksyä erilaisuutta eikä "leimata" oppilaita... 

Samaan aikaan luen ja kuulen juttuja, miten diagnoosi on viivästynyt ja miten tärkeä se on ollut ja on se kumma, kun "ei kukaan huomannut". Ehkä huomasikin mutta. Vähän murehduttaa, että oppilaani joutuvat ilman diagnoosia kärsimään enemmän kuin olisi tarvis.<

Voiko opettaja esittää huolta koulukuraattorille tai koulupsykologille esimerkiksi sosiaalisista vaikeuksista? Mä en itse tiedä, miten nuo hommat toimii, että "saako" opettaja mennä puhumaan muille lasten asioista ennen vanhemmille ilmoittamista. Miksi tarkalleen pidät tyttöä autistisena? Nostaisin esille ehkä niitä piirteitä mieluummin kuin häiriön, esim. huoli sosiaalisista taidoista tai jaksamisesta. 

AP

Huoh, teitä diagnoosiensa huutelijoita on jo kymmenen tusinassa. Autismi, ADHD, tiktok tourette, trauma, ahdistushäiriö ja lista jatkuu. U name it somedsa ja kohta se on kaikilla. Jokaisen luonteenpiirteen takia ei tarvitse käydä kuormittamassa terveydenhuoltoa ihan vain että voidaan olla "uniikkeja" persoonia ja sitten heittäytyä diagnoosin vietäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Huoh, teitä diagnoosiensa huutelijoita on jo kymmenen tusinassa. Autismi, ADHD, tiktok tourette, trauma, ahdistushäiriö ja lista jatkuu. U name it somedsa ja kohta se on kaikilla. Jokaisen luonteenpiirteen takia ei tarvitse käydä kuormittamassa terveydenhuoltoa ihan vain että voidaan olla "uniikkeja" persoonia ja sitten heittäytyä diagnoosin vietäväksi.

Itsensä voi kuvitella helposti ja nopeasti vaikka millaiseksi, mutta oikeita neuropsykiatrisia diagnooseja on todella hankala saada. Seula on tiukka, ja yhtenä edellytyksenä on se, että oireilu häiritsee elämää merkittävästi.

Ei sillä, etteikö sulla olis myös pointtia - normaalia elämää patologisoidaan liikaa nykymaailmassa. Enemmän on kuitenkin oikeita autisteja ilman diagnoosia, kuin virheellisesti autistiksi diagnosoituja. Ehkäpä vielä enemmän itsensä virheellisesti autistiseksi kokevia, mutta virallisessa diagnoosissa ei ole siitä kyse. Ei tarvitse olla niin ilkeä.

"Voiko opettaja esittää huolta koulukuraattorille tai koulupsykologille esimerkiksi sosiaalisista vaikeuksista? Mä en itse tiedä, miten nuo hommat toimii, että "saako" opettaja mennä puhumaan muille lasten asioista ennen vanhemmille ilmoittamista. Miksi tarkalleen pidät tyttöä autistisena? Nostaisin esille ehkä niitä piirteitä mieluummin kuin häiriön, esim. huoli sosiaalisista taidoista tai jaksamisesta. 

AP"

Ei näillä oppilailla ole välttämättä mitään selvästi näkyviä vaikeuksia. Se oli koko pointti. Mitä nostat esiin, kun ei ole mitään konkreettista?

Olen kohdannut tuhansia nuoria työssäni. Siinä harjaantuu huomaamaan, millainen on neurotyyppillinen teini. Nämä autisti-tytöt ovat usein tunnollisia, hyviä oppilaita. He ovat pikkuvanhoja ja haluavat open huomiota. Heillä on usein jokin erityinen mielenkiinnon kohde, josta he mielellään puhuvat. He saattavat olla herkkiä kokemaan muiden tunteita, mutta eivät ehkä huomaamaan, että muut pitävät heitä erikoisina. He eivät ole "suosittuja", mutta yleensä heillä on ystävänä muita erikoisempia tyyppejä.  

Kuraattori ja psykologi (jos sellainen on onnistuttu saamaan) ovat täystyöllistettyjä niiden oppilaiden kanssa, joilla on todella suuria ongelmia koulun suorittamisessa, kotona tmv. Ei sinne tyrkytetä nuorta, jonka keskiarvo on 9, ei poissaoloja, hyväntuulisen oloinen, kavereitakin on jne. ihan vaan siksi, kun opettaja on sitä mieltä, että on vähän erikoinen.

Totta kai me juttelemme oppilaista. Eikä aina huoltajalle kerrota kaikesta. Jotkut oppilaat käyvät kuraattorilla salaa huoltajalla. Toki jos on jotain isompaa tai lastensuojelullista, huoltaja pitää jossain vaiheessa ottaa mukaan.

Yläkouluvaiheessa ne jaksamisongelmat eivät mitenkään välttämättä näy kouluun asti, mutta monellehan tulee sitten stoppi esimerkiksi työelämässä.

Lempimaitusi?

mikset vastaa kaikkiin kysymyksiin?

oletko elämässäsi hyvin valikoiva?

onko ruokavaliosi kunnossa?

Jostakin luin, että atisminkirjon ihmisillä on kymmenkertainen riski kuolla itsemurhaan. Onko sinulla koskaan itsetuhoisia ajatuksia. Mistä arvelet tuon luvun johtuvan? 

Vierailija kirjoitti:

Huoh, teitä diagnoosiensa huutelijoita on jo kymmenen tusinassa. Autismi, ADHD, tiktok tourette, trauma, ahdistushäiriö ja lista jatkuu. U name it somedsa ja kohta se on kaikilla. Jokaisen luonteenpiirteen takia ei tarvitse käydä kuormittamassa terveydenhuoltoa ihan vain että voidaan olla "uniikkeja" persoonia ja sitten heittäytyä diagnoosin vietäväksi.

No sanopa sinä viisaana mitä tässä sitten pitäisi tehdä? AP on jo töissä ja minä itse en enää työelämään tästä kuntoudu. Kelankin mielestä kuntoutus olisi pelkkää ajanhukkaa. Lainarahalla voisi mennä yksityiseen terapiaan, mutta pankki ei myönnä lainaa.

Vierailija kirjoitti:

"Voiko opettaja esittää huolta koulukuraattorille tai koulupsykologille esimerkiksi sosiaalisista vaikeuksista? Mä en itse tiedä, miten nuo hommat toimii, että "saako" opettaja mennä puhumaan muille lasten asioista ennen vanhemmille ilmoittamista. Miksi tarkalleen pidät tyttöä autistisena? Nostaisin esille ehkä niitä piirteitä mieluummin kuin häiriön, esim. huoli sosiaalisista taidoista tai jaksamisesta. 

AP"

 

Ei näillä oppilailla ole välttämättä mitään selvästi näkyviä vaikeuksia. Se oli koko pointti. Mitä nostat esiin, kun ei ole mitään konkreettista?

Olen kohdannut tuhansia nuoria työssäni. Siinä harjaantuu huomaamaan, millainen on neurotyyppillinen teini. Nämä autisti-tytöt ovat usein tunnollisia, hyviä oppilaita. He ovat pikkuvanhoja ja haluavat open huomiota. Heillä on usein jokin erityinen mielenkiinnon kohde, josta he mielellään puhuvat. He saattavat olla herkkiä kokemaan muiden tunteit

Jollei ole mitään konkreettista ns. näyttöä, niin anna olla. Nuori hakeutuu sitten itse tutkimuksiin aikuisena, niin kuin tässäkin keskustelussa on moni tehnyt. 

T.eri

Vierailija kirjoitti:

"Voiko opettaja esittää huolta koulukuraattorille tai koulupsykologille esimerkiksi sosiaalisista vaikeuksista? Mä en itse tiedä, miten nuo hommat toimii, että "saako" opettaja mennä puhumaan muille lasten asioista ennen vanhemmille ilmoittamista. Miksi tarkalleen pidät tyttöä autistisena? Nostaisin esille ehkä niitä piirteitä mieluummin kuin häiriön, esim. huoli sosiaalisista taidoista tai jaksamisesta. 

AP"

 

Ei näillä oppilailla ole välttämättä mitään selvästi näkyviä vaikeuksia. Se oli koko pointti. Mitä nostat esiin, kun ei ole mitään konkreettista?

Olen kohdannut tuhansia nuoria työssäni. Siinä harjaantuu huomaamaan, millainen on neurotyyppillinen teini. Nämä autisti-tytöt ovat usein tunnollisia, hyviä oppilaita. He ovat pikkuvanhoja ja haluavat open huomiota. Heillä on usein jokin erityinen mielenkiinnon kohde, josta he mielellään puhuvat. He saattavat olla herkkiä kokemaan muiden tunteit

Mä veikkaan, että tässä tilanteessa ei voi oikein muuta kuin odottaa, että ongelmia alkaa ilmaantua. Diagnoosin edellytyksenä kun on se, että joitain ongelmia on. Muutoin oireilu on ei-patologista, "autismipiirteisyyttä". Pohdin sitä, että itseäni olisi tutkimuksissa auttanut entisen opettajan mielipide, eli sun mielipiteellä on kuitenkin jotain väliä. Tosi hankala miettiä, miten aiheen sitten voisi ottaa esille, ei varmaan ihan niinkään voi mennä sanomaan, että "jos joskus vanhempana mietit olevasi autisti niin minua saa käydä haastattelemassa" :D. Äh, en nyt osaa auttaa yhtään. Toivottavasti jokin ratkaisu löytyy.

Vierailija kirjoitti:

mikset vastaa kaikkiin kysymyksiin?

 

oletko elämässäsi hyvin valikoiva?

 

onko ruokavaliosi kunnossa?

Yritän vastata kaikkiin, kysytkö uudestaan jos jokin meni ohi. En ole varmaankaan erityisen valikoiva. Ruokavalioni on kai suht terveellinen, mutta rajoittunut.

Nimenomaan naiset ovat alidiagnosoituja. Diagnoosihan (tai tietoisuus sellaisen mahdollisuudesta) ei poista neurologista poikkeavuutta ja sen aiheuttamia ongelmia mihinkään, ei toisaalta myöskään asian kieltäminen. Ainakaan minä en vastuuta toisia kokemistani haasteista, vaan olen tyytyväinen siitä että tunnen rajoitukseni ja pystyn tämän ansiostani rakentamaan elämääni niin, että on parhaat mahdollisuudet välttää uupuminen ja masentuminen.

- nainen, 37 vuotta, Asperger-diagnoosi

Vierailija kirjoitti:

Jostakin luin, että atisminkirjon ihmisillä on kymmenkertainen riski kuolla itsemurhaan. Onko sinulla koskaan itsetuhoisia ajatuksia. Mistä arvelet tuon luvun johtuvan? 

Uskon, että se johtuu siitä, että ihminen on laumaeläin, ja autistina on vaikea saada sosiaalista hyväksyntää. Tutkimusten mukaan yksinäisyys on vaarallista ja tappavan stressaavaa. Itsetuhoiset ajatukset ovat tuttuja itselle.

Onko miehesi myös kirjolla?