Positiivinen synnytyskokemus rv 38+1
Synnytyskokemukseni rv 38+1
Ensin vähän siitä, että miksi tätä ylipäätään kirjoitan. Ennen esikoiseni syntymää heinäkuussa 2024 kärsin aivan valtavan voimakkaasta synnytyspelosta. Tätä prosessoitiin sekä äitiysneuvolassa terveydenhoitajan kanssa että keskitetyssä äitiysneuvolassa kätilön kanssa. Pelkoa käsiteltiin myös kätilöiden kanssa Majakkasairaalassa, kun päätös osastolle jäämisestä tehtiin 24.7.2024. Tilannetta kuitenkin pahensi se, että olin lukenut liikaa kaikenlaisia kauhutarinoita erinäisiltä keskustelupalstoilta. Vaikka joku toinen on saanut ikävän kokemuksen synnytyksestään, ei tarkoita, että ne kaikki kokemukset sattuisivat omalle kohdalle. Jokainen synnytys on erillainen.
Olen aina pelännyt synnyttämistä ja suoraan sanottuna sitä, että oma alapää menee täysin pilalle, eikä näytä enää samanlaiselta. Pelkäsin, että ne omat pelot vaikuttaisivat myös myöhemmin sukupuolielämään. Nyt kuitenkin synnytyksestä on melkein kaksi kuukautta ja haluaisin jakaa mun positiivisen kokemuksen. Toivottavasti edes yksi saa tästä vertaistukea tai lohdutusta.
Olin tiheässä seurannassa vähäisen lapsivesimäärän takia, ultraäänitutkimuksia loppuraskaudesta tehtiin noin kahden viikon välein, viimeisin niistä keskiviikkona 24.7.2024. Ultraäänessä sikiön kokoarvio oli vain 2,8 kg. Ultraäänen jälkeen pääsin vielä makaamaan analysoivaan KTG:hen. Samalla verenpaineita seurattiin. Lopuksi tässä kävikin niin, että analyysi ei mennyt läpi ja sikiö vaikutti rauhalliselta. Verenpaineetkin olivat koko analyysin ajan luokkaa 150/100, eli aika koholla. Kaikkien oireiden summana lääkäri koki parhaaksi, että jään raskauden seurantaosastolle ja synnytyksen käynnistys tehtäisiin lähipäivinä alkavan raskausmyrkytyksen vuoksi. Muistan, että tunteet olivat aika pinnalla. Olin toivonut, että oman voinnin takia synnytys käynnistettäisiin, mutta tulihan se silti yllätyksenä tavallaan. Osastolla oli porukkaa, mutta onneksi tilanne salli minulle ja miehelleni perhehuoneen, ei tarvinnut jäädä yksin.
Meidät otettiin osastolle puolen päivän aikaan ja saimme rauhassa "asettua taloksi". Tapasimme osaston erittäin mukavan synnytyslääkärin, ihanat muistot hänestä edelleen. Hän kertoi meille tilanteestamme ja siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Tuli äärimmäisen rauhellinen olo, kun lääkäristäkin huokui se fiilis, että hän todella tietää mitä tekee. Vielä samana iltana noiden hurjien verenpaineiden vuoksi aloitettiin verenpainelääkitys, jolla ei ollut kovin suurta vaikutusta. Yö meni yllättävän mukavasti.
Torstaina 25.7. aamulla oli ensimmäinen käynnistysyritys kaksoisballongilla. Jännitin sitäkin, koska olin palstoilta lukenut, että se ballongin asetus voi aiheuttaa ihan helvetillistä kipua. Mun kokemus kuitenkin oli positiivinen. Kuvailisin sitä kipua sellaiseksi, että ihan siedettävät kuukautiskivut alkaisivat yhtäkkiä. Se kipu kesti sen aikaa, kun sitä syvemmällä olevaa ballongia täytettiin. Ei se kivaa ollut, mutta ihan kestettävissä. Ei sellaista "hampaat irvessä" kipua. Pelkäsin itse ainakin ihan turhan paljon näin jälkikäteen ajateltuna. Tämä ensimmäinen ballonki oli paikallaan vuorokauden, eikä tuntunut mitään edistystä tapahtuvan. Olin niin äärimmäisen turhautunut.
Perjantaina 26.7. aamulla joskus 10 aikaan asennettiin uusi kaksoisballonki vanhan tilalle, jonka täytteeksi saatiin nestettä enemmän kuin viimeksi. Toive oli, että pikkuhiljaa alkaisi tapahtua. Oma veikkaukseni olisi, että lauantaina syntyisi. Joskus 14 aikaan mielle ilmoitettiin analysoivan KTG:n jälkeen, että nyt sikiö antaa sellaisia merkkejä, että olisi hyvä siirtyä synnytyssaliin. Analyysi ei vieläkään mennyt läpi ja aamulla tehdyssä ultraäänessä oli myös lisää syitä sille, että oli hyvä siirtyä salin puolelle.
Kommentit (4)
Olin noihin tehokkaisiin synnytyssupistuksiin asti käyttänyt kivunlievityskeinona Tens-laitetta, jonka olin ostanut aiemmin edeltävänä vuonna. Olen sitä mieltä, että se toimi tehokkaasti ja olen tosi tyytyväinen, että päätin käyttää sitä niin pitkään kuin käytin. Ennen kahdeksaa sain käytettäväksi myös ilokaasun, josta oli äärimmäisen suuri apu. Se vei sen pahimman terän supistuksista pois. Ennen ilokaasua supistukset olivat niin kovia, että ei kyennyt itkemäänkään. Kaikki voima meni kivusta selviytymiseen. Ilokaasu toi valtavan helpotuksen, tuntui, että niistä selvisi taas. Eihän se edellenkään kivaa ja kivutonta ollut, mutta pahin terä oli pois ja kivut olivat siedettävällä tasolla.
Kun kivut alkoivat taas käydä sietämättömäksi ilokaasusta ja Tens-laitteesta huolimatta, pyysin kätilöä soittamaan anestesialääkärille. Olin niin kovissa kivuissa, että pyysin jo sektiotakin muutamaan otteeseen. Kätilö kuitenkin muistutti minua synnytystapatoiveestani, jonka olin kirjannut. Alatiesynnytys. Oltiin kuitenkin molemmat samaa mieltä siitä, että olisi toiveeni mukaista kuitenkin saada se selkäpuudute. Selkäpuudute tarvittaisiiin muutenkin, jos haluaisin edelleen valita sektion. Lääkäri saapui saliin ja epiduraalipuudutus laitettiin 21:48. Toiveet olivat korkealla, että puudutus toimisi ja toivottavasti jopa nopeasti. Aivan muutamaksi hetkeksi helpotti, mutta kipu palasi taas uudestaan. Pyysin kätilöä soittamaan anestesialääkärille uudestaan. Tässä vaiheessa saliin saapui enkeli ja toi minulle suuren helpotuksen, spinaalipuudutuksen kello 22:30. Olin niin äärimmäisen onnellinen, että puudutus toimi ja nopeasti. Pystyin supistusten välillä rentoutumaan ja keskustelemaan jopa tukihenkilöideni kanssa. Nyt kun rentouduin kunnolla, alkoi myös tapahtua.
Hyvin nopeasti, vain vajaa tunnin kuluttua olin täydet 10 cm auki ja sain alkaa myötäilemään keholla ponnistamisen tarvetta. Tätä vaihetta olin pelännyt myös paljon, ja erityisesti repeämistä. Ponnistusvaiheen kipuun minulla auttoi se 22:30 asetettu spinaalipuudutus. Mielestäni ponnistusvaiheen kipua helpotti se, kun sai ponnistaa. Painetta tuntui kyllä reilusti alapäässä, mutta en kuvailisi sitä kivuksi. Ponnistusvaiheeni oli verrattain lyhyt, ja sen loppuvaiheessa tunsin pientä kiristystä, joka sattui vain vähän, suunnilleen saman verran, kuin paikallispuudutus. Sekin hetki oli nopeasti ohi. Ponnistusvaiheeni kestoksi merkattiin 17 minuuttia.
Kaikki kipu helpotti välittömästi, kun lapsi syntyi. Istukka syntyi myös 18 minuuttia lapsen jälkeen, eli hyvin nopeasti sekin. Kaikenkaikkiaan antaisin synnytyskokemuksestani kouluarvosanaksi täyden 10. Olen tosi onnellinen, että minulle osui aivan mahtavat kätilöt salissa kohdalle.
Jälkeisten syntymän jälkeen oli vuorossa kohdun painelua ja repeämien ompelua. Minä sain 6 tikkiä. Alapäähän sain vielä paikallispuudutteen ennen ompelua, joten se ei varsinaisesti tehnyt edes kipeää. Se oli nopeasti ohi. Tikit paranivat ja sulivat noin kolmessa viikossa ja jälkivuotokin loppui noin kolmessa viikosssa.
Jälkitarkastus on tänäpäivänä myös jo takana, siinäkään ei ollut mitään pelättävää. Käytiin läpi synnytystä ja mielialaa. Mittasimme painon ja verenpaineen. Lääkäri tarkasti kohdun palautumista ja sen, että onko tullut vatsalihasten erkaumaa. Pyynnöstäni sain myös minipilleri reseptin raskauden ehkäisyyn ja tulehduskipulääke reseptin kuukautiskipuihin.
Olen erittäin tyytyväinen saamaani hoitoon. Synnytyspelkoni ei ole kokonaan hälvennyt, mutta ehdottomasti ainakin vähentynyt, sillä kokemukseni oli hyvin positiivinen. Haaveeni toisesta lapsesta ei ole kokonaan siis poissuljettu. Muistathan, sinä joka luet, että jokainen synnytys on erilainen, eikä se välttämättä mene samalla tavalla kuin omani. Apua on saatavilla äitiysneuvolan kautta.
Hyvä että sulla meni noin hyvin. Mun synnytys oli yhtä huonoa kommunikaatiota ja kiirettä ja hoputtamista. Lähdin synnyttämään hyvillä mielin uskoen, että kaikki menee hyvin ja omalla painollaan. Lopulta kokemus oli sellainen, etten ole vieläkään pystynyt miettimään toista raskautta, vaikka edellisestä synnytyksestä on viisi vuotta.
Päästiin vihdoin meidän synnytyssaliin kello 15. Siinä vaiheessa iski kamala paniikki, synnytyspelko ikään kuin ryöpsähti päälle kaikki kerralla. Pelkäsin eniten synnytykseen liittyvää kipua ja epäilen sen olevan ton ryöpsähtäneen synnytyspelon takana. Onneksi minulla oli hetki aikaa ajatella ja prosessoida tapahtunutta. Aivan aluksi salissa kätilö tuli juttelemaan kanssani synnytystoiveistani. Samalla laitettiin kanyyli ja monitorit paikalleen. Kaksoisballonki otettiin tässä välissä pois ja olin noin neljä senttiä auki. Tässä vaiheessa laitoin myös viestiä toiselle tukihenkilölle, joka lähti ajamaan kahden tunnin matkan päästä. Ystäväni saapui viiden jälkeen ja synnytyslääkäri saapui kuudelta. Supistukset eivät olleet vielä alkaneet, joten lääkäri puhkaisi kalvot ja asensi scalp-anturin. Kumpikaan näistä ei sattunut ollenkaan ja meni nopeasti ohi. Sisätutkimus ei ollut enää epämiellyttävä, koska olin jo kuitenkin sen 4 cm auki. Nyt vain odoteltiin taas. Toive oli, että omat supistukset alkaisivat, muuten alotettaisiin oksitosiini.
No, supistukset eivät alkaneet vajaan tunnin odottelun jälkeen. Kätilöt ja lääkärit olivat sitä mieltä, että vauvan pitää kuitenkin syntyä pian. Oksitosiini päätettiin alottaa illalla ennen kello 19. Aluksi määrä oli 12 ml/h ja tiputettavaa määrää kasvatettiin aina 12 millilitralla 30 minuutin välein. Jossain kohti oksitosiinin tiputus pysäytettiin kokonaan, sillä se sai aikaan hyvät ja tehokaat synnytyssupistukset, eivätkä ne enää hellittäneet.