anumarkan

Mun ensimmäinen raskaus oli suhteellisen helppo. Esim. oksensin vain yhtenä päivänä.

Ennen raskautta painoin 104 kg, painoa raskauden lopussa oli 115 kg. Nyt pudonnut takaisin 108 kg ja laskusuunnassa edelleen. Muita haasteita ei ollut kuin selkäkivut ja raskausdiabetes.

Moi <3 Mulla oli hyvin samanlaiset kokemukset alkuraskaudessa. Oli oireita hyvin vaihtelevasti jonnekkin raskausviikolle 15 asti. Välillä oli oireita ja saattoi sitten olla kahden viikon taukokin. Sinuna en olisi huolissaan. Tuossa vaiheessa sikiö on vielä niin pieni, että liikkeetkään ei vielä hetkeen tunnu. Kyllä siellä varmasti toisella kolmanneksella ainakin jotain alkaa tuntumaan. Paljon tsemppiä!<3

Hyvin nopeasti, vain vajaa tunnin kuluttua olin täydet 10 cm auki ja sain alkaa myötäilemään keholla ponnistamisen tarvetta. Tätä vaihetta olin pelännyt myös paljon, ja erityisesti repeämistä. Ponnistusvaiheen kipuun minulla auttoi se 22:30 asetettu spinaalipuudutus. Mielestäni ponnistusvaiheen kipua helpotti se, kun sai ponnistaa. Painetta tuntui kyllä reilusti alapäässä, mutta en kuvailisi sitä kivuksi. Ponnistusvaiheeni oli verrattain lyhyt, ja sen loppuvaiheessa tunsin pientä kiristystä, joka sattui vain vähän, suunnilleen saman verran, kuin paikallispuudutus. Sekin hetki oli nopeasti ohi. Ponnistusvaiheeni kestoksi merkattiin 17 minuuttia.

Kaikki kipu helpotti välittömästi, kun lapsi syntyi. Istukka syntyi myös 18 minuuttia lapsen jälkeen, eli hyvin nopeasti sekin. Kaikenkaikkiaan antaisin synnytyskokemuksestani kouluarvosanaksi täyden 10. Olen tosi onnellinen, että minulle osui aivan mahtavat kätilöt salissa kohdalle.

Jälkeisten syntymän jälkeen oli vuorossa kohdun painelua ja repeämien ompelua. Minä sain 6 tikkiä. Alapäähän sain vielä paikallispuudutteen ennen ompelua, joten se ei varsinaisesti tehnyt edes kipeää. Se oli nopeasti ohi. Tikit paranivat ja sulivat noin kolmessa viikossa ja jälkivuotokin loppui noin kolmessa viikosssa.

Jälkitarkastus on tänäpäivänä myös jo takana, siinäkään ei ollut mitään pelättävää. Käytiin läpi synnytystä ja mielialaa. Mittasimme painon ja verenpaineen. Lääkäri tarkasti kohdun palautumista ja sen, että onko tullut vatsalihasten erkaumaa. Pyynnöstäni sain myös minipilleri reseptin raskauden ehkäisyyn ja tulehduskipulääke reseptin kuukautiskipuihin.

Olen erittäin tyytyväinen saamaani hoitoon. Synnytyspelkoni ei ole kokonaan hälvennyt, mutta ehdottomasti ainakin vähentynyt, sillä kokemukseni oli hyvin positiivinen. Haaveeni toisesta lapsesta ei ole kokonaan siis poissuljettu. Muistathan, sinä joka luet, että jokainen synnytys on erilainen, eikä se välttämättä mene samalla tavalla kuin omani. Apua on saatavilla äitiysneuvolan kautta.

Olin noihin tehokkaisiin synnytyssupistuksiin asti käyttänyt kivunlievityskeinona Tens-laitetta, jonka olin ostanut aiemmin edeltävänä vuonna. Olen sitä mieltä, että se toimi tehokkaasti ja olen tosi tyytyväinen, että päätin käyttää sitä niin pitkään kuin käytin. Ennen kahdeksaa sain käytettäväksi myös ilokaasun, josta oli äärimmäisen suuri apu. Se vei sen pahimman terän supistuksista pois. Ennen ilokaasua supistukset olivat niin kovia, että ei kyennyt itkemäänkään. Kaikki voima meni kivusta selviytymiseen. Ilokaasu toi valtavan helpotuksen, tuntui, että niistä selvisi taas. Eihän se edellenkään kivaa ja kivutonta ollut, mutta pahin terä oli pois ja kivut olivat siedettävällä tasolla.

Kun kivut alkoivat taas käydä sietämättömäksi ilokaasusta ja Tens-laitteesta huolimatta, pyysin kätilöä soittamaan anestesialääkärille. Olin niin kovissa kivuissa, että pyysin jo sektiotakin muutamaan otteeseen. Kätilö kuitenkin muistutti minua synnytystapatoiveestani, jonka olin kirjannut. Alatiesynnytys. Oltiin kuitenkin molemmat samaa mieltä siitä, että olisi toiveeni mukaista kuitenkin saada se selkäpuudute. Selkäpuudute tarvittaisiiin muutenkin, jos haluaisin edelleen valita sektion. Lääkäri saapui saliin ja epiduraalipuudutus laitettiin 21:48. Toiveet olivat korkealla, että puudutus toimisi ja toivottavasti jopa nopeasti. Aivan muutamaksi hetkeksi helpotti, mutta kipu palasi taas uudestaan. Pyysin kätilöä soittamaan anestesialääkärille uudestaan. Tässä vaiheessa saliin saapui enkeli ja toi minulle suuren helpotuksen, spinaalipuudutuksen kello 22:30. Olin niin äärimmäisen onnellinen, että puudutus toimi ja nopeasti. Pystyin supistusten välillä rentoutumaan ja keskustelemaan jopa tukihenkilöideni kanssa. Nyt kun rentouduin kunnolla, alkoi myös tapahtua.