Mitä alaa kannattaa lähteä opiskelemaan? Nuori miettii tulevia valintoja.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Onko pohdiskeleva lukumies/nainen vai käytännön tekemiseen luonnostaan orientoitunut nuori? Tietyt perustaipumukset ei muutu.
Itse olen opiskellut kaksi ns. leivänhakuammattia eri aloilta. Välillä oli tervanjuontia, välillä onnistuin löytämään jonkun motivaatiokulman. Työllistäneet ovat kohtuullisen hyvin, ekan kanssa oli yksi työttömyysjakso. Nyt opiskelen kolmatta viimeinkin alalta, jossa hyödynnän luontaisia taipumuksiani ja voi pojat, että on aivan eri fiilis ja motivaatio opiskella. Vaikka työtä on paljon, niin fiilis on ns.väsynyt ja onnellinen. On myös mielenkiintoista havaita, että tietyt omat luontaiset vahvuudet eivät ole vuosikymmenien myötä minnekään kadonneet.
Nuorelle vinkiksi: minkään ei tarvitse olla lopullista, mutta jotain kannattaa joka tapauksessa opiskella.
Hyviä pointteja! Tuo on niin totta, että tietyt taipumukset säilyy läpi iän. Olisipa sitä valinnut fiksummin heti nuorempana, semmoiselle alalle johon taipumus näkyi jo nuorempana. Mutta ei, monen mutkan kautta on pitänyt hakea se oma juttu elämässä, joka kuitenkin oli se mikä alunperinkin kiinnosti eniten ihan oikeasti.
Korkeakouluun ei kannata lähteä kokeilemaan tuhlaten ensikertalaisen hakijan asemaa. Mieluummin vaikka pitää välivuosia kun lähtee kokeilemaan alaa josta ei ole varma. Alan vaihto on nykyisin vaikeampaa kuin 15 vuotta sitten.
Ei mitään, ja ottaa riski ja alkaa yrittäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kemian ala. Antaa valmiudet työskennellä monilla eri aloilla. Eikä tarvitse heti tähdätä yliopistoon. Ammattikoulussa voi opiskella laborantiksi ja myöhemmin jatko-opiskella.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Onko pohdiskeleva lukumies/nainen vai käytännön tekemiseen luonnostaan orientoitunut nuori? Tietyt perustaipumukset ei muutu.
Itse olen opiskellut kaksi ns. leivänhakuammattia eri aloilta. Välillä oli tervanjuontia, välillä onnistuin löytämään jonkun motivaatiokulman. Työllistäneet ovat kohtuullisen hyvin, ekan kanssa oli yksi työttömyysjakso. Nyt opiskelen kolmatta viimeinkin alalta, jossa hyödynnän luontaisia taipumuksiani ja voi pojat, että on aivan eri fiilis ja motivaatio opiskella. Vaikka työtä on paljon, niin fiilis on ns.väsynyt ja onnellinen. On myös mielenkiintoista havaita, että tietyt omat luontaiset vahvuudet eivät ole vuosikymmenien myötä minnekään kadonneet.
Nuorelle vinkiksi: minkään ei tarvitse olla lopullista, mutta jotain kannattaa joka tapauksessa opiskella.
Totta, että tietyt perustaipumukset eivät muutu, mutta ihminen muuttuu ja saa elämänkokemusta. Minä en suosittelisi nuorta valitsemaan pelkältä fiilispohjalta. Joskus tervanjuonti kannattaa. Voi huomata, että itsellä onkin vahvuuksia, jotka eivät ole niin itsestään selviä.
Lääkäriksi. Jos ei rahkeet riitä niin eläinlääkäriksi tai hammaslääkäriksi.
Jos ei kiinnosta, niin kauppatieteelliseen. Dippa-inssi tai tavallinen insinööri myös hyvä.
Juristiksi hyvä vaihtoehto myös.
Omalleni kaupittelen noita ekoja vaihtoehtoja ja niiden lisäksi biotieteitä.
Miksei kukaan halua lapsestaan filosofia?
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan halua lapsestaan filosofia?
Ajan henki. Raha ratkaisee, vain rahalla on oikeasti merkitystä.
Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä alaa, jota "kannattaa" lähteä opiskelemaan.
Valinta pitää tehdä niistä vaihtoehdoista, jotka kiinnostavat ja joihin on kykyjä, näiden joukosta sitten punnita myös sitä, mikä "kannattaa".
Parhaitenkaan työllistävällä hyväpalkkaisella alalla ei välttämättä pärjää, koska jos se on aivan pakkopullaa mikä ei kerta kaikkiaan kiinnosta, niin kyllä sitä jossain kohtaa tulee joko itselle mitta täyteen tai muuten vain jää kehityksen kelkasta, koska aina on niitä, jotka tekevät sitä samaa juttua aidolla mielenkiinnolla ja sen ansiosta ovat yksinlertaisesti parempia siinä mitä tekevät. Ei ole alaa, jolla kaikki alaa opiskelleet työllistyvät varmuudella vielä 20 - 30 vuodenkin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriksi. Jos ei rahkeet riitä niin eläinlääkäriksi tai hammaslääkäriksi.
Jos ei kiinnosta, niin kauppatieteelliseen. Dippa-inssi tai tavallinen insinööri myös hyvä.
Juristiksi hyvä vaihtoehto myös.
Omalleni kaupittelen noita ekoja vaihtoehtoja ja niiden lisäksi biotieteitä.
Joo yritti minunkin isäni aivopestä minua pyrkimään kauppikseen. Monta viikkoa tuhlasin pääsykoekirjoja lukiessa ennen kuin uskalsin tunnustaa, ettei todellakaan kiinnosta. Arvaa pääsinkö sitten opiskelemaan sitä aitoa unelma-alaani. No, mutkan kautta mentiin, meni enemmän aikaa, kiitti isi!
Vierailija kirjoitti:
Kemian ala. Antaa valmiudet työskennellä monilla eri aloilla. Eikä tarvitse heti tähdätä yliopistoon. Ammattikoulussa voi opiskella laborantiksi ja myöhemmin jatko-opiskella.
Mun työkaveri on kouluttautunut myös laborantiksi ja hän sanoi, että heille on niukasti töitä.
Ompelija, taitoja tarvitaan jatkuvasti.
"Kuka valitsee ammattini?"
Ammatinvalintaa kannattaa pohtia yli sukupuolirajojen, eikä esimerkiksi heti torpata "ei kiinnosta" vastakkaiselle sukupuolelle tyypilliseksi miellettyjä ammatteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemian ala. Antaa valmiudet työskennellä monilla eri aloilla. Eikä tarvitse heti tähdätä yliopistoon. Ammattikoulussa voi opiskella laborantiksi ja myöhemmin jatko-opiskella.
Tämä.
Miksi ei fysiikka?
Onko pohdiskeleva lukumies/nainen vai käytännön tekemiseen luonnostaan orientoitunut nuori? Tietyt perustaipumukset ei muutu.
Itse olen opiskellut kaksi ns. leivänhakuammattia eri aloilta. Välillä oli tervanjuontia, välillä onnistuin löytämään jonkun motivaatiokulman. Työllistäneet ovat kohtuullisen hyvin, ekan kanssa oli yksi työttömyysjakso. Nyt opiskelen kolmatta viimeinkin alalta, jossa hyödynnän luontaisia taipumuksiani ja voi pojat, että on aivan eri fiilis ja motivaatio opiskella. Vaikka työtä on paljon, niin fiilis on ns.väsynyt ja onnellinen. On myös mielenkiintoista havaita, että tietyt omat luontaiset vahvuudet eivät ole vuosikymmenien myötä minnekään kadonneet.
Nuorelle vinkiksi: minkään ei tarvitse olla lopullista, mutta jotain kannattaa joka tapauksessa opiskella.