Hippien tilinteon aika
Pink Floydin The Wall on The Whon Tommy albumin kopio. Hippien, jotka palvovat Roger Watersia on aika myöntää tämä rosvous. The Wall julkaistiin vuosikymmen Tommyn jälkeen ja niiden tarinat käsittelevät samoja teemoja, oikeastaan molemmat tarinat alkavat lähes identtisesti. Roger Waters voi jauhaa mitä vain tuubaa siitä kuinka halusi muurin yleisön eteen, mutta totuus on, että hän kopioi The Whon Tommy albumin. Jokainen, joka on molemmat albumit kuunnellut tietää, että tämä on totuus. Roger Waters muutti Tommyn tarinan vain itsesäälissä piehtaroinniksi ja ruikutukseksi. En ihmettele, että Gilmour potki Watersin ulos Floydista, muusikistakin tuli iloisempaa ja optimismisempaa tuon jälkeen. Townshend rules!
Kommentit (18)
Molemmat tarinat alkavat maailmansodalla ja syntymällä. Molemmat käsittelevät eristäytymistä. Tommyn tohtori parantaa, Pinkin tohtori huumaa. Molemmista tulee "messias", Tommy johtaa kulttia, samoin Pink. Myöntäkää, Waters pölli Townshendin tarinan.
The Who on muutenkin parempi kuin Floyd. Quadrophenia on mestariteos, jollaista Waters ei olisi koskaan uskaltautunut pöllimään.
Pettymys. Luulin, että tämä on asiaketju hippieitten synneistä.
No nyt on kyllä tuoretta ja akankohtaista tavaraa.
The Wall on parempi, ei kukaan jaksa kuunnella Tommya kahta kertaa useammin.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat tarinat alkavat maailmansodalla ja syntymällä. Molemmat käsittelevät eristäytymistä. Tommyn tohtori parantaa, Pinkin tohtori huumaa. Molemmista tulee "messias", Tommy johtaa kulttia, samoin Pink. Myöntäkää, Waters pölli Townshendin tarinan.
Onhan niissä kieltämättä yhteneväisyyksiä. M50
Vierailija kirjoitti:
The Wall on parempi, ei kukaan jaksa kuunnella Tommya kahta kertaa useammin.
The Wall on itkupillien musaa, jota ei jaksa edes sitä ekaa kertaa kuunnella loppuun. Buhuu, poor mee, buhuu.
Vierailija kirjoitti:
The Wall on parempi, ei kukaan jaksa kuunnella Tommya kahta kertaa useammin.
Päinvastoin. Itse en ole koskaan jaksanut kuunnella The Wall-levyä kokonaan läpi, vaikka joskus olen sen erehtynyt ostamaan. Tommyn olen kuunnellut useita kertoja ja se on aina ollut yksi suosikkilevyistäni.
The Wall on kuitenkin Roger Waterssin omaelämänkerta, tai isänsä, jota ei koskaan tavannut, muistelua.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen on yksi rock historian parhaita kappaleita. John Deacon oli mahtava tyyppi.
Ei ihme, että Gilmour ei jaksanut Watersia. Gilmour näki Watersin valheiden läpi.
Vierailija kirjoitti:
The Wall on kuitenkin Roger Waterssin omaelämänkerta, tai isänsä, jota ei koskaan tavannut, muistelua.
Jä sä uskot? Tyhmäkin sen tajuaa, että The Wall on Tommyn kopio.
Pink Floyd The Wall on kuitenkin Pink Floyd The Wall.
Vierailija kirjoitti:
Pink Floyd The Wall on kuitenkin Pink Floyd The Wall.
Pink Floyd The Wall on kuitenkin The Who Tommyn kopio.
Molemmat liian pitkiä levyjä. Molemmissa muutama hyvä biisi. Ei ne sen kummempia ole.
Waters varasti myös Orwellin animal farmin idean ja käänsi sen omaan narratiiviin sopivaksi kapitalismin kritiikiksi, triggeröidyttyään orwellin teoksesta. Sama tapahtui kun hän pölli Tommyn juonen ja sovitti sen tukemaan omaa valheellista narratiiviaan.
Gilmour näki Watersin läpi ja heitti sen pellolle.
Tommy on albumeista parempi, The Wall on yliarvostettua itsesäälissä piehtarointia.