Työuupumus, kokemuksia?

Olen päälle kolmekymppinen. En osaa sanoa mistä on kyse, mutta työni stressaa ja ahdistaa aivan suunnattomasti, on ahdistanut aina jonkin verran, mutta nyt muutaman kuukauden ajan tuntuu että en enää kestä. Viikonloppu ei riitä palautumiseen. Vapaa-aika menee miettiessä työjuttuja. Ihmissuhteet kärsivät. Tullut ajatuksia että olisi hyvä joutua johonkin onnettomuuteen tai sairastua fyysisesti että pääsisi joksikin aikaa pois töistä. 

Voin niin huonosti että keskittymiskykyni on romahtanut. Kaikki vastoinkäymiset tuntuvat maailmanlopulta. Pelkään kun saan sähköposteja. Tämä on oikeasti aivan kauheaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, työuupumus voi johtaa vainoharhaisuuteen, jopa psykoosiin.

VOI johtaa. Ei tarkoita että aina johtaa.

Itse tajusin onneksi "ajoissa" painaa jarrua. Tiimissämme tapahtui isoja muutoksia 8kk aikana, lopulta johtaen siihen, että tein kolmen ihmisen työt. Töiden jälkeen tarvitsi aina päikkärit, että suoriutui perusaskareista, yöllä heräsi välillä miettimään mitä kaikkea unohti tehdä (asiantuntijatyö). Joulun aikaan pidin 2,5 viikon loman ja en tehnyt muuta kuin nukkunut ja pakolliset asiat. Töihin palatessa aika pian ilmoitettiin yt-neuvottelut ja päätin, että tässä vaiheessa teen vain aivan välttämättömät asiat töissä, esimiehen ongelma hoitaa loput. Parin kuukauden aikana aivosumu ja unohtelu helpotti, ymmärsin kuinka poikki olin viimeiset puoli vuotta ollut kaiken kaikkiaan. 
Päätin vaihtaa duunia, nykyisessä tuntuu käsittämättömältä, että on aikaa tehdä rauhassa asioita eikä tarvitse juosta pää kolmantena jalkana. Uskoisin, että jatkossa tunnistan oman uupumuksen herkemmin ja olen tyytyväinen, etten romahtanut täysin.

Jälkikäteen ymmärsin, että oli työuupumusta. Hyvä, mielenkiitoinen ja kiireinen työ, jossa lähin työpari oli hyvin ailahtelevainen ja piti itseään pomon asemassa. Muistan yhden kerran itkeneeni kun söin lounassalaattia samalla töitä tehden. Toisella kertaa itkin kahdenkeskisessä palaverissa kun meillä oli tekninen ongelma joka vaikutti jokapäiväiseen työhöni. Siinä palaverissa ongelma otettiin otettiin vakavissaan ja ratkaistiin konsultin avulla, vaikka se maksoi.

Ainoa työsuhde, joka vei lähelle loppuunpalamista ja minulla ollut eripituisia asiantijatyösuhteita ja iso syy oli isolla työmäärällä ja  itsekkäällä kollegalla. Olen ihminen joka peilaa toisen tunnetiloja liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään A I tekee raskaimmat hylkäykset, joten onnea kaikille hakijoille

Mihin hylkäyksiin viittaat?

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle kolmekymppinen. En osaa sanoa mistä on kyse, mutta työni stressaa ja ahdistaa aivan suunnattomasti, on ahdistanut aina jonkin verran, mutta nyt muutaman kuukauden ajan tuntuu että en enää kestä. Viikonloppu ei riitä palautumiseen. Vapaa-aika menee miettiessä työjuttuja. Ihmissuhteet kärsivät. Tullut ajatuksia että olisi hyvä joutua johonkin onnettomuuteen tai sairastua fyysisesti että pääsisi joksikin aikaa pois töistä. 

Voin niin huonosti että keskittymiskykyni on romahtanut. Kaikki vastoinkäymiset tuntuvat maailmanlopulta. Pelkään kun saan sähköposteja. Tämä on oikeasti aivan kauheaa. 

Hakeudu työterveyteen, heti.

Työuupumus on sitä todennäköisempi mitä vähemmän elämässä on ns. muuta elämää. Perhe, ystävät, lemmikit, harrastukset suojaa uupumukselta. Eli pitää elää muullekin kuin vain työlleen.