Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus tavannut "sen oikean" liian myöhään?
22.09.2024 |
Esimerkiksi: kohtaat vihdoin ihmisen, jota olet aina koko elämäsi odottanut... mutta hän onkin jo naimisissa ja heillä on pieniä lapsiakin.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä enää oikein usko että tapaa ketään. Minulla on varmaan liian lapsellinen ajatus parisuhteesta. Haluaisin olla naiselle ainoa mies enkä yksi monista. Minun ikäisillä naisilla niitä miehiä on vaan ollut jo yleensä kymmenkunta ja heillä on toisen miehen kanssa lapsia. Enhän minäkään ole kenenkään vanha, joten haluaisin ettei nainenkaan ole. m35
En tiedä sitten muuttuisiko mielesi, jos tapaisit jonkun, jonka kanssa oikeasti synkkaa todella hyvin. Minä olen kokematon nainen, ja joskus ajattelin jyrkästi, että minulle kelpaa vain mies joka on yhtä kokematon kuin minäkin: että minulle on varmasti kohtalo tarkoittanut jonkun ihan samanlaisen kuin minä. Sitten tajusin, että varmaan tuollainen kohtalo ei ole kovin todennäköistä, joten aloin ajatella, että okei, ei tarvitse olla kokematon kunhan ei ole lapsia. Sitten aikaa kului ja aloin miettiä, onko sekään nyt niin tärkeä kriteeri sitten...
Loppujen lopuksi ihastukseni onkin sitten perheellinen mies, jota en toki varmasti koskaan saisi (enkä yrittäisikään). En minä tiedä onko missään mitään järkeä. Ehkä ei olisi kannattanut olla nuorempana niin jyrkkä? Tai sitten olisin päätynyt samaan tilanteeseen joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joku toinenkin kirjoitti, tässä viisikymppisenä tuntuisi erityisesti "sen oikean" tapaaminen siltä kuin tapaisi liian myöhään, kun ei voisi enää perustaa perhettä rakastamansa kumppanin kanssa. Sopivia isäkandidaatteja ei löytynyt 40+ iän takarajaan mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku toinenkin kirjoitti, tässä viisikymppisenä tuntuisi erityisesti "sen oikean" tapaaminen siltä kuin tapaisi liian myöhään, kun ei voisi enää perustaa perhettä rakastamansa kumppanin kanssa. Sopivia isäkandidaatteja ei löytynyt 40+ iän takarajaan mennessä.
*sopivaa kandidaattia. Ei monikossa! :D
Ehkä olen. Tulee mieleen kaksi mukavaa miestä, jotka ovat olleet varattuja tavatessani heidät eka kerran. Heidän tilanteensa esti tutustumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
MEinaatko, että vaikka 5000 ihmisen paikkakunnalta pitää löytää se oikea. Jos se ei asu siellä, niin ei sitä ole missään muuallakaan? Kyllä kohtaaminen on tässä avainsana.
En meinaa, mutta ajattelen että toisilleen oikeat päätyvät kohdatessaan aina yhteen. Ja puhun nyt tilanteesta jossa kokemus oikeasta on siinä hetkessä molemminpuolinen. Tilanteissa, joissa ei päädytä yhteen, todennäköisesti vain toinen kokee niin.
Vaikka olisivat 14-vuotiaita ja asuisivat eri puolella maata? Vaikka olisivat molemmat naimisissa ja perheellisiä? Vaikka asuisivat eri mantereilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä enää oikein usko että tapaa ketään. Minulla on varmaan liian lapsellinen ajatus parisuhteesta. Haluaisin olla naiselle ainoa mies enkä yksi monista. Minun ikäisillä naisilla niitä miehiä on vaan ollut jo yleensä kymmenkunta ja heillä on toisen miehen kanssa lapsia. Enhän minäkään ole kenenkään vanha, joten haluaisin ettei nainenkaan ole. m35
Jos sinulla olisi ollut vientiä naisten parissa niin et varmasti sanoisi noin ja soisit itsellesi niin monta suhdetta kuin vain voit saada. Kyllä sinun junasi on jo mennyt ajat sitten ja kannattaa varmaan keksiä muuta merkitystä elämälle. Toki saat odottaa elämäsi loppuun asti oikeaa naista, mutta sellaista tuskin kohdallesi enää tulee.
Ei ole olemassa oikeaa. Ajatelkaa, jos jollakin paikkakunnalla on esim. 5000 ihmistä.
Melkein kaikki ovat löytävinään " Sen Oikean"
Tämä ei tunnu suhteessa mahdollisena. Näin kertoo päättelykykyni.
Joten kyse on vaistomaisesta tarpeesta lisääntyä
Tämä on pelkkä biologinen prosessi jonka ihmisen alitajunnan on pakko kehittää. Muutoin lisääntymistapahtuma olisi liian ällöttävää.
Sori tämä kaikille romantikoille.
Uskon ystävyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku toinenkin kirjoitti, tässä viisikymppisenä tuntuisi erityisesti "sen oikean" tapaaminen siltä kuin tapaisi liian myöhään, kun ei voisi enää perustaa perhettä rakastamansa kumppanin kanssa. Sopivia isäkandidaatteja ei löytynyt 40+ iän takarajaan mennessä.
*sopivaa kandidaattia. Ei mon
---
Lisääntymistarve kuten totesin.
- sivusta
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa tunne on molemminpuolinen ja tilanne se että halutaan olla yhdessä vaikka mikä este olisi.
Tunne ja halu voi olla, mutta joskus elämän realiteetit ovat esteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Molemmilla oli jo perhe ja lapset, ja eri maissa. Eipä siinä oikein mitään voinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä enää oikein usko että tapaa ketään. Minulla on varmaan liian lapsellinen ajatus parisuhteesta. Haluaisin olla naiselle ainoa mies enkä yksi monista. Minun ikäisillä naisilla niitä miehiä on vaan ollut jo yleensä kymmenkunta ja heillä on toisen miehen kanssa lapsia. Enhän minäkään ole kenenkään vanha, joten haluaisin ettei nainenkaan ole. m35
Kieltämättä kuulostaa lapselliselta, että naisella ei saisi olla mitään historiaa muiden miesten kanssa. Itse en välttämättä haluaisi miestä jolla ei ole mitään suhteita takana. Kun on vähän jotain suhdehistoriaa, tietää ainakin mitä haluaa ja mitä ei.
Outoa jos on jo 35 v ja odottaa/olettaa ettei toisella ole ollut mittään eikä kettään. Ja ettei sinulla itselläsi ole ollut suhteita lainkaan laskee sitä todennäköisyyttä että jonkun tapaat.
No voihan sitä kaikkea vaatia mutta aika kaukana elämän realiteeteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä siten, että tunne olisi molemminpuolinen.
Olen rakastunut kyllä useita kertoja varattuihin miehiin, mutta eivät ne miehet minua olisi ikinä ottaneet, vaikka olisivat olleet sinkkuja sillä hetkellä.
Hypergamia?
Hypotermia?
Hypoteekki?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa oikeaa. Ajatelkaa, jos jollakin paikkakunnalla on esim. 5000 ihmistä.
Melkein kaikki ovat löytävinään " Sen Oikean"
Tämä ei tunnu suhteessa mahdollisena. Näin kertoo päättelykykyni.
Joten kyse on vaistomaisesta tarpeesta lisääntyä
Tämä on pelkkä biologinen prosessi jonka ihmisen alitajunnan on pakko kehittää. Muutoin lisääntymistapahtuma olisi liian ällöttävää.
Sori tämä kaikille romantikoille.
Uskon ystävyyteen.
Mä olen tästä eri mieltä. On toki aika epätodennäköistä että sen täydellisen oikean kohtaa ja useimmat varmaan pariutuu lähinnä sopivan kanssa. Sen ystävän, kumppanin kanssa. Hyvä vaihtoehto sekin!
Mutta omalla kohdalla - siis vuosikymmeniä jo - suuri rakkaus saa edelleenkin kylmät väreet iholle, sydämen tykyttämään hurjasti ja posket hehkumaan. Syntyy tarve päästä lähelle, mielellään ihon alle jos vain mahdollista, tuntea toisen lämpö ja läheisyys. Koskea ja varmistaa että toinen on lähellä. Tunne ja varmuus siitä että toinen tuntee samoin, rakastaa ja arvostaa. Onhan tää mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, vaan tapasin sen oikean juuri oikeaan aikaan.
Tapasin mieheni onneksi juuri oikeaan aikaan. Ja tarkemmin ajateltuna sen varmasti piti myös mennä niin. Ajattelen niin, että sen oikean tapaa aina oikeaan aikaan ja ne asiat vaan järjestyy tavalla tai toisella. Siis niin ettei se tunnu väärältä ajalta tavata häntä ikinä. Ja enhän voi tietää, vaikka tuolla jossain olisi vielä suurempi rakkaus kuin mieheni. Mutta tällä hetkellä koen, että hän on sitä mitä olen aina tarvinnut ja toisin päin. Vaikka arki on ollut läsnä jo vuosikymmeniä, niin silti on ihana päästä toisen kainaloon ja hykerrellä rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa tunne on molemminpuolinen ja tilanne se että halutaan olla yhdessä vaikka mikä este olisi.
Ei aina.
Mä olen kohdannut sen oikean, mutta olin silloin liian rikki seurustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa tunne on molemminpuolinen ja tilanne se että halutaan olla yhdessä vaikka mikä este olisi.
Eikö tuo nyt riipu paljon siitä esteestä? Jos esteenä on vain se, että asutte kaukana toisistanne tai urat vievät eri suuntiin yms., niin siinä on helppo tehdä järjestelyjä kunhan vain on todellista tahtoa kompromisseihin. Mutta jos yhteen meneminen vaikuttaa negatiivisesti muihin ihmisiin, niin se on jo ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa tunne on molemminpuolinen ja tilanne se että halutaan olla yhdessä vaikka mikä este olisi.
Ei aina.
Mä olen kohdannut sen oikean, mutta olin silloin liian rikki seurustelemaan.
Luulisi, että se oikea olisi ymmärtänyt ja voinut odottaa?
Kieltämättä kuulostaa lapselliselta, että naisella ei saisi olla mitään historiaa muiden miesten kanssa. Itse en välttämättä haluaisi miestä jolla ei ole mitään suhteita takana. Kun on vähän jotain suhdehistoriaa, tietää ainakin mitä haluaa ja mitä ei.