Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus tavannut "sen oikean" liian myöhään?
22.09.2024 |
Esimerkiksi: kohtaat vihdoin ihmisen, jota olet aina koko elämäsi odottanut... mutta hän onkin jo naimisissa ja heillä on pieniä lapsiakin.
Kommentit (65)
Ehkä jotain tällaista. En ainakaan ole koskaan tuntenut ketään toista kohtaan näin. Mutta meidän olisi pitänyt tavata jotain 35 vuotta sitten, jotta olisimme olleet vapaita. Joten pikkasen myöhässä ollaan😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko kysymys on epärelevantti.
Ei ole olemassa "sitä oikeaa". Ihastumiset ja parisuhteet saavat alkunsa sinussa itsessä juuri siinä hetkessä olevista tarpeista tai puutteista, jotka tulevat kohdatuksi jonkun ihmisen myötä. Se toinen ihminen saattaa osata olemuksellaan tai toiminnallaan vastata noihin juuri siinä hetkessä sinussa oleviin tarpeisiin. Mutta useammin kyse on kuitenkin siitä, että sinä tiedostamatta muutat omaa toimintaasi, jotta tarpeet tulevat täytetyksi.
Viisi vuotta aiemmin tarpeesi toisen ihmisen edessä ovat olleet erilaiset, samoin viiden vuoden kuluttua. Siksi kukaan yksittäinen ihminen ei ole koskaan "se oikea", koska et itsekään säily samanlaisena läpi vuosien.
Varatun johonkin uuteen rakastumisessa on hyvin harvoin kyse siitä toisesta ihmisestä. Keskeistä on varatun itsensä kokemat tarpeet tai puutteet, joille hän hakee täyttymystä jostain. Aika usein rakastuneella on hyvinkin puutteellinen kuva tuosta toisesta. Kuvassa vahvistuu se, mitä hän haluaa ja tarvitsee, ei se toinen ihminen omana itsenään. Siksi tällaiset liitot harvoin kestävät.
Vierailija kirjoitti:
Koko kysymys on epärelevantti.
Ei ole olemassa "sitä oikeaa". Ihastumiset ja parisuhteet saavat alkunsa sinussa itsessä juuri siinä hetkessä olevista tarpeista tai puutteista, jotka tulevat kohdatuksi jonkun ihmisen myötä. Se toinen ihminen saattaa osata olemuksellaan tai toiminnallaan vastata noihin juuri siinä hetkessä sinussa oleviin tarpeisiin. Mutta useammin kyse on kuitenkin siitä, että sinä tiedostamatta muutat omaa toimintaasi, jotta tarpeet tulevat täytetyksi.
Viisi vuotta aiemmin tarpeesi toisen ihmisen edessä ovat olleet erilaiset, samoin viiden vuoden kuluttua. Siksi kukaan yksittäinen ihminen ei ole koskaan "se oikea", koska et itsekään säily samanlaisena läpi vuosien.
Varatun johonkin uuteen rakastumisessa on hyvin harvoin kyse siitä toisesta ihmisestä. Keskeistä on varatun itsensä kokemat tarpeet tai puutteet, joille hän hakee täyttymystä jostain. Aika usein rakastuneella on hyvinkin puutteellinen kuva tuos
No järjellä ajateltuna olen kanssasi ihan samaa mieltä. Ja uskon että jokainen meistä voi olla onnellinen monen potentiaalisen ihmisen kanssa, eikä ole mitään yhtä "sitä oikeaa".
Aloitus vain tuli mieleen, kun pohdiskelin, miten monella eri tavalla yksi elämä voisi mennä. Eräs mies tuntuu hyvin "tutulta", ihan kuin olisin tuntenut hänet aina, meillä on samat kiinnostuksenkohteet (monta eri aihetta, joilla ei ole keskenään yhteyttä) ja samanlainen kunnianhimo samanlaisissa projekteissa, meillä on siis paljon yhteistä - ja sen lisäksi hän on olemukseltaan kuin tehty sellaiseksi, jota pidän viehättävänä. Sitten minulle selvisi, että hän opiskeli samaa ainetta samassa yliopistossa, mihin koko teini-ikäni tähtäsin, ja minne olisin päässytkin. Mutta vanhempani sairastui vakavasti, ja valitsin sen takia yliopiston lähempänä kotia.
Ei ole mitään takeita, että tämä mies olisi maagisesti rakastunut minuun, jos olisimme tavanneet ja tutustuneet toisiimme silloin 20 vuotta sitten. Itse asiassa on paljon todennäköisempää, että kyseessä olisi silloinkin ollut minulle vain yksipuolinen ihastus. Mutta on silti jännä ajatella, että silloin olisi ollut edes jonkinlainen mahdollisuus. Nykyajassa hän on naimisissa ja hänellä on kolme pientä lasta, joten en tietysti edes yrittäisi tehdä mitään lähempäät tuttavuutta. Kunhan mietiskelen näin etäältä, että tasan ei käy onnen lahjat. :D
Mulle mies, jolla on lapsia ei ollut oikea. Onneksi tajusin sen hyvin nuorena ja niin myöhemmin tapasinkin sen lapsettoman 3-kymppisen elämäni miehen.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys! 👍 Tuntui että 26/27-vuotiaana törmäsin elämäni mieheen töissä mutta... rohkeus ei juuri ja juuri riittänyt tekemään aloitetta ja sitten määräaikainen työ jo päättyi. Harmittelin sitä varmaan useamman vuoden (yes, ihastun harvoin ja kunnolla sitten). Sitten aloin ajattelemaan että jos hän olisi ollut elämäni mies, asioiden olisi pitänyt mennä eri tavalla niin että oltaisiin ihan miten vain päädytty yhteen :D Ajattelin että törmään häneen myöhemmin jos niin on tarkoitus tai jos jään ikisinkuksi, niim sekin oli tarkoitus.
N32 p.s. toistaiseksi sinkku edelleen :D
Etkö voi selvittää hänen nykyistä tilannettaan mitenkään? Ei kai siinä häviäisi mitään, jos viestiä lähettäisi.
En tiedä uskonko mihinkään kohtaloon, mutta tuskin kohtalokaan toimii ilman alkeellistakaan aloitteellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko kysymys on epärelevantti.
Ei ole olemassa "sitä oikeaa". Ihastumiset ja parisuhteet saavat alkunsa sinussa itsessä juuri siinä hetkessä olevista tarpeista tai puutteista, jotka tulevat kohdatuksi jonkun ihmisen myötä. Se toinen ihminen saattaa osata olemuksellaan tai toiminnallaan vastata noihin juuri siinä hetkessä sinussa oleviin tarpeisiin. Mutta useammin kyse on kuitenkin siitä, että sinä tiedostamatta muutat omaa toimintaasi, jotta tarpeet tulevat täytetyksi.
Viisi vuotta aiemmin tarpeesi toisen ihmisen edessä ovat olleet erilaiset, samoin viiden vuoden kuluttua. Siksi kukaan yksittäinen ihminen ei ole koskaan "se oikea", koska et itsekään säily samanlaisena läpi vuosien.
Varatun johonkin uuteen rakastumisessa on hyvin harvoin kyse siitä toisesta ihmisestä. Keskeistä on varatun itsensä kokemat tarpeet tai puutteet, joille hän hakee täyttymystä jostain. Aika use
Googlaa termi vahvistusharha. Se saa sinut painottamaan tässä miehessä niitä tutulta tuntuvia ja omaa elämääsi risteäviä piirteitä. Ehkä hän kuitenkin myös tykkää rap-musiikista, kasvattaa chilejä ja käy vapaa-ajallaan mopomiiteissä, kun sinä olet enemmänkin pop, et saa kasveja pysymään hengissä etkä omista edes ajokorttia?
Tästä samasta ilmiöstä on kyse, kun raskaana ollessa näet yhtäkkiä vain äitejä vauvoineen. Ei niitä ole yhtään enempää, sinä vain kiinnität niihin huomiota oman tilanteese vuoksi.
T. Se sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko kysymys on epärelevantti.
Ei ole olemassa "sitä oikeaa". Ihastumiset ja parisuhteet saavat alkunsa sinussa itsessä juuri siinä hetkessä olevista tarpeista tai puutteista, jotka tulevat kohdatuksi jonkun ihmisen myötä. Se toinen ihminen saattaa osata olemuksellaan tai toiminnallaan vastata noihin juuri siinä hetkessä sinussa oleviin tarpeisiin. Mutta useammin kyse on kuitenkin siitä, että sinä tiedostamatta muutat omaa toimintaasi, jotta tarpeet tulevat täytetyksi.
Viisi vuotta aiemmin tarpeesi toisen ihmisen edessä ovat olleet erilaiset, samoin viiden vuoden kuluttua. Siksi kukaan yksittäinen ihminen ei ole koskaan "se oikea", koska et itsekään säily samanlaisena läpi vuosien.
Varatun johonkin uuteen rakastumisessa on hyvin harvoin kyse siitä toisesta ihmisestä. Keskeistä on varatun itsensä kokemat tarpeet tai puuttee
Totta, olet varmastikin oikeassa. En vain ole koskaan kohdannut miestä, jolla olisi samat (vähän omituiset) harrastukset kuin minulla, samanlainen kirjamaku kuin minulla, ja niin edelleen. Sen takia kai tuli pienenä "järkytyksenä", että hän jopa opiskeli saman tutkinnon kuin minulla juuri siinä yliopistossa, jonne olin itsekin menossa samaan aikaan.
Ei tämä nyt iso asia ole. Tuntui vain jotenkin hassulta. On tosiaan aika todennäköistä, ettei hän olisi ikipäivänä minusta kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
Minä en ajattele noin.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Olleet tekemisissä parikymppiseksi asti. Kumpikaan ei ole kiinnostunut toisesta. Sitten tiet ovat erkaantuneet. Myöhemmin tavatessaan romanssi on alkanut varsin nopeasti. Jotkut ovat nuorena jopa seurustelleet, mutta suhde on jäänyt lyhyeksi. keski-iän kynnyksellä ovat tavanneet uudestaan, ja pitkäaikainen, jopa loppuelämän suhde on alkanut.
Tuollaisista tarinoista tulee aina hyvä mieli :) Vaikka ei omalle kohdalle ole osunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä siten, että tunne olisi molemminpuolinen.
Olen rakastunut kyllä useita kertoja varattuihin miehiin, mutta eivät ne miehet minua olisi ikinä ottaneet, vaikka olisivat olleet sinkkuja sillä hetkellä.
Hypergamia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä siten, että tunne olisi molemminpuolinen.
Olen rakastunut kyllä useita kertoja varattuihin miehiin, mutta eivät ne miehet minua olisi ikinä ottaneet, vaikka olisivat olleet sinkkuja sillä hetkellä.
Hypergamia?
Hypotermia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä siten, että tunne olisi molemminpuolinen.
Olen rakastunut kyllä useita kertoja varattuihin miehiin, mutta eivät ne miehet minua olisi ikinä ottaneet, vaikka olisivat olleet sinkkuja sillä hetkellä.
Hypergamia?
Sama tuli itselläkin mieleen. Haaveillaan Porschesta ja sitten kun huomataan, ettei siihen ole varaa, ei suinkaan osteta jotakin, johon olisi varaa, vaan jäädään haaveilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä siten, että tunne olisi molemminpuolinen.
Olen rakastunut kyllä useita kertoja varattuihin miehiin, mutta eivät ne miehet minua olisi ikinä ottaneet, vaikka olisivat olleet sinkkuja sillä hetkellä.
Hypergamia?
Sama tuli itselläkin mieleen. Haaveillaan Porschesta ja sitten kun huomataan, ettei siihen ole varaa, ei suinkaan osteta jotakin, johon olisi varaa, vaan jäädään haaveilemaan.
No ehkä sille Dacia Dusterille ei ole mitään käyttöä. Silloin ei ole mitään pahaa haaveilemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko kysymys on epärelevantti.
Ei ole olemassa "sitä oikeaa". Ihastumiset ja parisuhteet saavat alkunsa sinussa itsessä juuri siinä hetkessä olevista tarpeista tai puutteista, jotka tulevat kohdatuksi jonkun ihmisen myötä. Se toinen ihminen saattaa osata olemuksellaan tai toiminnallaan vastata noihin juuri siinä hetkessä sinussa oleviin tarpeisiin. Mutta useammin kyse on kuitenkin siitä, että sinä tiedostamatta muutat omaa toimintaasi, jotta tarpeet tulevat täytetyksi.
Viisi vuotta aiemmin tarpeesi toisen ihmisen edessä ovat olleet erilaiset, samoin viiden vuoden kuluttua. Siksi kukaan yksittäinen ihminen ei ole koskaan "se oikea", koska et itsekään säily samanlaisena läpi vuosien.
Varatun johonkin uuteen rakastumisessa on hyvin harvoin kyse siitä toisesta ihmisestä. Keskeistä on varatun itsensä kokemat tarpeet tai puutteet, joille hän hakee täyttymystä jostain. Aika use
Miksi ihmeessä tuota viestiä (24) alapeukutellaan? Eihän se ole muuta kuin pohdintaa siitä, miten elämä olisi voinut eri tavallakin mennä. En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kertaa ja vieläpä saman miehen! Siitä huolimatta hän on mun elämässäni yhä lähes 40v myöhemmin. Toistemme suuret rakkaudet
Eipä sitä enää oikein usko että tapaa ketään. Minulla on varmaan liian lapsellinen ajatus parisuhteesta. Haluaisin olla naiselle ainoa mies enkä yksi monista. Minun ikäisillä naisilla niitä miehiä on vaan ollut jo yleensä kymmenkunta ja heillä on toisen miehen kanssa lapsia. Enhän minäkään ole kenenkään vanha, joten haluaisin ettei nainenkaan ole. m35
Kyllä, siinä mielessä et ei voida enää tehdä lapsia. Olemme parisuhteessa.
On olemassa ihminen, jonka kanssa aika ei ole ollut oikea, koska jompikumpi tai kummatkin on ollut varattu, virittelemässä jotain jonkun muun kanssa tai juuri eronnut.
Viimeksi minä olin se, joka antoi suoraan kysymykseen suoran vastauksen. Yhdessä vaiheessa oli sinkkuaika, jolloin olin tympääntynyt tähän asioiden tilaan ja ristiin menemiseen, mutta en tule koskaan tekemään mitään liikkeitä ennen kuin olemme molemmat samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä enää oikein usko että tapaa ketään. Minulla on varmaan liian lapsellinen ajatus parisuhteesta. Haluaisin olla naiselle ainoa mies enkä yksi monista. Minun ikäisillä naisilla niitä miehiä on vaan ollut jo yleensä kymmenkunta ja heillä on toisen miehen kanssa lapsia. Enhän minäkään ole kenenkään vanha, joten haluaisin ettei nainenkaan ole. m35
Kyllä meitä 30+ naisiakin on, kenellä 0 exää elämässä :) Pitää vaan kohdata oikeat ihmiset. Mua ei tosin haittaisi, jos/kun miehellä olisi takana parisuhteita, onhan tää jo hyvin epätavallista että mun ikäisellä (32) niitä ei ole ollut vielä yhtään. Enkä tiedä tuleeko edes, henkinen yhteenkuuluvuus on niin tärkeä pointti, siitä en voi joustaa.
Oikean ihmisen kanssa tunne on molemminpuolinen ja tilanne se että halutaan olla yhdessä vaikka mikä este olisi.
Tapasin sen liian aikaisin. Olin keskenkasvuinen, enkä tajunnut mitä menetin.